keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Housut tippuvat

Tänään koin ihanan, mutta ärsyttävän huomion, kun laitoin jalkaani farkut, joita en vähään aikaan ole käyttänyt. Minulla on ollut lempifarkut, joita olen mustien strech-farkkujen ohella pääasiassa käyttänyt, joten muut farkut ovat jääneet kaapin perukoille. Lempifarkuissa on kuitenkin haaroissa reikä, joten laitoin tänään toiset farkut. Virhe! Nuo farkut eivät ole varsinaisesti olleet tiukat ainakaan pitkään aikaan. Mutta jestas sentään! Jouduin oikeasti pelkäämään välillä, että farkut tipahtavat alas. Bussipysäkin ja työpaikan välisellä kilometrin kävelymatkalla farkut olivat valahtaneet jo niin alas, että jollei minulla olisi ollut pitkää takkia, olisi joku voinut minut pidättää koulun lähellä vilauttelusta. Juu, ne farkut saavat lähteä matonkuteiksi. Pitääpä raahautua vaateostoksille, kun nuo mainitsemani mustat housutkin alkavat olla niin kulahtaneet, ettei kohta kehtaa enää käyttää.

Kiva huomata, että jotain tuloksia on tullut. Paino oli tämän aamun vaakalukeman mukaan taas hyvässä laskussa: 76,1kg. Päästäisiinköhän tällä viikolla jo alle 76kg:n? Kävin salilla tänään. Taukoa viime kertaan oli ehtinyt syntyä reilun viikon verran, sillä viime viikolla oli niin paljon menoja. Ihan hyvin se sujui. Käsissä kyllä tuntui, että voimat meinasivat loppua. Maastavetoon toisaalta täytyy lisätä painoja, mutta niitä olenkin tehnyt surkean pienillä painoilla, sillä olen joutunut hiomaan tekniikkaa tosissani. Kävi aluksi tosi pahasti alaselälle. Salilla meinasi iskeä välillä ulkonäköepätoivo, kun kädet näyttivät löllöiltä ja reidet muhkuraisilta. Milloin alkaisin viimein näyttää oikeasti nätiltä? Eikä tämä edes johtunut muihin kuntoilijoihin vertailusta.

Ajattelin, että joulukuun alussa voisin käydä teettämässä uuden treeniohjelman tai itse muokata tuota ohjelmaa. Alkaa vähän puuduttaa, ja toisaalta kaipaisin juuri esim. käsille ja reisille enemmän kohdistettua treeniä. Uskon, että lehdistä leikkaamieni treeniohjelmien, netin ja aiemman kokemuksen avulla kykenisin tekemään ihan pätevän ohjelman itsekin, mutta toisaalta ohjaajan kanssa käytävä keskustelu saattaisi taas tuoda jonkinlaisen motivaatiolisän. Pitänee miettiä asiaa. Voisin myös käydä ennen joulua uudelleen kehonkoostumusmittauksessa, jotta saisin vähän viitettä siitä, mihin suuntaan ollaan sillä saralla menossa.

Tällaisia ajatuksia tänään. Kiteytettynä positiivisia fiiliksiä, mutta myös pientä turhautumista. Yritän taas petrata vähän tämän blogin visuaalisen ilmeen kanssa. Kuvat ovat olleet vähän vähissä. Pahoittelen!

5 kommenttia:

  1. Mahtavaa!! Edistymistä tapahtuu vaikkei sitä itse muuten huomaa, paitsi nimeomaan vaatteista. :) Ja vaateostoksilla on kiva käydä ostamassa pienempiä riepuja. ;)

    Suosittelen ohjaajaa tekemään treeniohjelman. Itsekin tuli huomattua, että vaikka osaa itsekin kasata hyviä ohjelmia niin ammattilaiselta saa vähän ylimääräisiä ohjeita, jolla saa liikkeistä kaiken irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan tosiaan kallistua ohjaajan tekemään ohjelmaan, kun ei se paljon tuolla yliopiston salilla maksakaan. Ja ainahan sitä voi vähän muokkailla, jos siltä tuntuu.

      Pienempien vaatteiden ostelu on tosiaan mukavaa, mutta milloin minusta on tullut näin laiska vaateshoppailija? Ei vois vähempää kiinnostaa. Tarttunut varmaan puolisolta...

      Poista
  2. Wow hyvä hyvä! Mahtava tunne varmasti, nyt vaan samaa mallia eteenpäin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Samaa mallia on jatkettu ja toivottavasti vire jatkuu. Myös vaaka on päässyt mukaan muutokseen, mikä tietysti motivoi aina.

      Poista
  3. Hihhii, toi vaatteiden löystyminen on kyllä ihan parasta! Onneksi olkoon :)

    VastaaPoista