Ruokavalioni peruspilarit osa 2.

Päätin kirjoitella vähän niistä ruoista, joista päivittäinen ruokailuni koostuu. Ensimmäisessä osassa käsittelin aamiaisia, välipaloja ja iltapaloja. Tällä kertaa ajattelin listata muutamia tyypillisiä aterioita, joita syön lounaaksi tai päivälliseksi. Pyrin siis tekemään selkoa vain niistä ruoka-aineista tai ateriakokonaisuuksista, jotka ovat yleisiä ruokavaliossani.

Lounaat ja päivälliset

• Munakas. Varsinkin kun teen usein aamupäivisin ruokaa vain itselleni, on munakas kätevä ruoka. Sen tekeminen ei ole kovin vaivalloista, ja se on hyvää ja terveellistä. Teen munakkaan yleensä kahdesta kokonaisesta munasta. Minä syön aina koko munan, en pelkkää valkuaista. Joo, rasvaa ja kolesterolia on, mutta niin on myös vitamiineja. Kolesteroleissa kun ei ole koskaan ollut mitään vikaa, niin tällä mennään. Lisään munakkaaseen usein pakastepinaattia. Siitä saa tärkeitä ravintoaineita, eikä se pinaatti maistu kauheasti munakkaan seasta. Loppu munakkaasta riippuukin sitten jääkaapin sisällöstä: joskus jotain juustoa tai lihaa, useimmiten tomaattia ja paprikaa. Joku kun kertoisi vielä, miten tehdä kaunista munakasta...
  
• Kanaa. Kanaa meillä syödään vähän joka muodossa ja se on ehdottomasti yleisin ruoan proteiinipitoinen ainesosa. Johtuu siis tietysti kanan vähäisestä rasvasta ja lisäksi halvasta hinnasta esim. nautaan nähden. Possua syön tosi, tosi harvoin. Kanaa syön yleensä rintafileen ja fileesuikaleiden muodossa. Filee menee ihan sellaisenaan kasvisten kanssa, suikaleita laitan salaattiin tai kastikkeisiin. Ostan aina marinoimatonta lihaa. Rintafileille teen itse öljypohjaisen marinadin tai hieron mausteita pintaan. Suikaleisiin heittelen mausteita sekaan fiiliksen mukaan.
  

  

  Suikaleet paistumassa keittiöremontin aikana

  
  

  

  Perussafkaa: Kanaa ja kasviksia

• Wokit. Teen aika usein wokkia. Siinä sotkeutuu paljon ruoanlaittovälineitä, mutta muuten se on helppoa ruokaa, koska käytän pakastekasviksia. Lemppareita ovat Rainbown Itämaiset wok-vihannekset. Liha vaihtelee broilerin ja naudan suikaleiden välillä. Lisäksi keittelemme täysjyvänuudeleita. Joskus jätän kyllä nuudelit syömättä, jos en ole liikkunut paljoa ja hiilihydraatteja ei tarvita. Yleensä teen wokeista melko tulisia.
  

  

  Tässä wokissa on nautaa.

• Tortillat. Tämä on vähän sellainen murheenkryyniruoka. Tortillat kun ovat ihan sairaan hyviä ja vielä melko helppoja tehdäkin! Mutta se vehnälätty! Kaloreita yhdessä tortillalätyssä on ihan hirmuisesti eikä se vehnäkään hyvää tee. Täysjyvälätyt eivät ole oikein innostaneet, mutta ehkä voisin vielä antaa niille mahdollisuuden. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu on varmasti salaattiin kääriminen. Tortilloihin laitamme yleensä broileria tai naudan jauhelihaa. Molemmat ovat hyviä. Sen lisäksi paljon kasviksia, ja jos kaapista sattuu löytymään tuoretta korianteria, on ateria kruunattu. :)
• Salaatit. Salaattia meillä syödään myös usein. Se on sellainen ruoka, joka on myös aika iisiä laittaa vain itselleen, joten aika usein syön salaattia lounaaksi. Avopuolisokin tykkää salaateista kyllä paljon. Yleisin lisuke tähänkin on kana, mutta joskus herkuttelen juustoilla, kuten mozzarellalla tai vuohenjuustolla. Perussalaatti on yleensä aina sama: salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja avokadoa. Lisäilen välillä jotain siemeniä tai raejuustoa. Kastikkeita en oikeastaan käytä, mutta välillä, esim. mozzarellan kanssa pesto on namia!
  
• Keitot. Olen viime aikoina ollut aika laiska tekemään keittoja, mutta nämä ovat tosi hyviä eväsruokia töihin, kun kaikki aterian ainekset ovat valmiina (ei tarvitse keitellä erikseen perunoita tms.). Usein teen keitotkin pakastevihanneksista. Kanakeitto on tainnut olla yleisin keitto. Sen maustan yleensä aasialaisittain: paljon valkosipulia, chiliä ja inkivääriä. Myös kasvissosekeittoa olen tehnyt jonkin verran. Sen teen ihan oikeista kasviksista.

  

  Itämaista kanakeittoa

Muutosta peilissä vai ainoastaan katsojan silmissä?

Kuten olen aiemminkin tuskaillut, fiilis omasta peilikuvasta vaihtelee ihan miten sattuu. Joku päivä tuntuu siltä, että kyllähän sitä on kutistuttu ja toisena taas on maailman suurin pallomahafiilis. Nyt on pari päivää ollut sellainen olo, että ehkäpä sitä jotain on lähtenytkin... Liittyneekö sitten siihen alas pumpsahtaneeseen vaa'an lukemaan, tiedä häntä. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että jostain tuolta makkaroiden alta on kaivettavissa ihan normaali vatsa, ja ehkäpä leukaluutkin näkyvät vähän aiempaa kulmikkaampina.

Nukuin viime yön melko huonosti enkä aamulla saanut enää unta joskus kuuden jälkeen. Seitsemän aikaan nousin ylös kirjoittelemaan gradua. Sainkin pohdintaosuuteen muutaman ihan hyvän väläyksen. Avomiehellä meni tupareissa ja niiden jatkoilla vähän pidempään, ja hän könysi kotiin joskus puoli kahdeksan kieppeillä. Eivät ole meidän päivärytmit tänään menneet ihan kohdalleen. :)

Minä lähdin kymmeneksi salille ja huhkin siellä normaalit pari tuntia. Treeni sujui viinittelystä ja vähäisistä yöunista huolimatta tosi kivasti! Maastavedot, joiden kanssa olen tuskaillut (tooosi pienellä painolla) pitkään, alkavat vihdoin ottaa sujuakseen. Treenailun jälkeen kävin kaupassa (gradupelastajani Coca Cola Zeron varastot olivat uhkaavan vähissä) ja hain meille vielä Subit ruoaksi. Tänään siis vähän tämmöinen päivä, mutta antaa mennä. Nyt mussutan viinirypäleitä, kun tuli ihan kaamea karkintuska. Huomenna petraan taas ruokailua, vaikka tuskinpa tänäänkään tulee kaloripuolella yli mentyä. Lähinnä hiilareita tulee tankattua, mutta salitreenin jälkeen se ei ole kai ihan niin kamalaa. Ja huomenna ovat taas taekwondo-treenit.

Nyt väsyttää ihan kamalasti, kun yöunet jäivät niin vähille. Pitää mennä ajoissa nukkumaan. Yritän kuitenkin vielä jonkun tiivistelmän tuohon graduun rykäistä. Enää pari päivää...

Itsekurin tulosta

Viimeksi juhlin hermojen pitämistä, vaikka mieliteot iskivät edestä ja takaa. Tänään voin taas juhlia mielenlujuuttani. Tulin juuri ystävieni tupaantulijaisista. Viiniä tuli kyllä nautittua jokunen lasillinen (ei kuitenkaan ihan hirveän paljoa...), mutta ruokapuolella pysyin loistavasti ruodussa. Karkkia ja sipsiä olisi kyllä ollut tyrkyllä, mutta tyydyin ottamaan yhden lihapasteijan ja salaattia, joita myös oli talon puolesta tarjolla. En edes dippaillut kasviksia, koska tiesin dipeissä olevan sokeria. Joo, niin siinä lihapasteijassakin varmaan oli, mutta aika vähissä määrin.

Ei siis voida sanoa, että olisi mikään laihduttajan riemuvoitto tämä päivä, koska viiniä kuitenkin join enkä tyytynyt yhteen tai kahteenkaan lasiin. Mutta kyllä olen silti aika ylpeä, ettei kieltäytyminen muista herkuista tehnyt edes kovinkaan pahaa. Tämä pitää yrittää muistaa myös jatkossa, vaikka hölläänkin vähän tässä sokerilinjassani. Pärjään ilman herkkujakin. Joku saattaa pitää tätä minun ei sokeria, mutta kyllä viiniä -linjaani vähän hölmönä ja tekopyhänä, mutta tällä nyt mennään, ja itsestä se tuntuu hyvältä. Viinin lipittely kun ei ole päivittäistä, kuten esimerkiksi karkkien syönnin kanssa saattaa helposti olla.

Tänään myös vaaka esitti kiitoksensa siitä, että olen malttanut työstää gradua normaalin, terveellisen ruoan voimin. Aamulla vaaka näytti lukemaa 76,5kg. Kummallista tämä minun painoni kehitys. Ensin junnaillaan viikon verran, ja sitten humps! Puoli kiloa veks. No, lähtee miten lähtee.

Nyt kuitenkin nukkumaan, sillä huomenna pitää jaksaa käydä salilla ja kirjoitushommiakin olisi koko loppupäiväksi. Gradun palautus siis tiistaina, eli vähiin käyvät päivät. :/

Tänään olin voittaja

Ihan pikaisesti tulin vain hehkuttamaan, että tänään kyllä olin aikamoinen sissi taistellessani kaikkia mahdollisia mielihaluja vastaan, joita ihmisen päähän saattaa pulpahtaakin. Heti aamusta, aamupalan jälkeen alkoi joku pikku pirulainen kuiskailla korviini, että pitäisiköhän sitä pistää ranttaliksi ja hakea sipsipussi. Söisinköhän tänään vaikka nepalilaista läskiruokaa? Tai mitä, jos ihan vain tänään luistaisin sokerilakosta ja söisin vähän suklaata? Ihan vähän vain...

En sortunut. Ostin kyllä nachoja kaupasta, koska ajattelin, että ehkä voisimme huomenna vähän herkutella ja tehdä salsaa. Lenkillä ja kaupassa käytyäni olin kovin nälkäinen, joten muutama nacho eksyi suuhun ruokaa laittaessa. Mutta se oli ihan oikeasti korkeintaa kuusi nachoa. :) Olisihan se tietysti ollut hienompaa tulla hehkuttamaan päivän kieltäytymisiä ilman niitä muutamaa nachoa, mutta en ole täydellinen, tässäkään asiassa.

Pyrin vain pitämään mielessäni sen, mikä tässä oikein on se tavoite. Surffiajatukset sen viimeisen silauksen antoivat. Paino on junnaillut muutaman päivän, joten motivaatio on nyt vähän hakusessa. Ajattelin kuitenkin, että vaikka en laihtuisi grammaakaan huhtikuun alkuun mennessä (mikä on aika masentava ajatus), niin ainakin olisin hoikempi kuin siinä skenaariossa, että alkaisin nyt tästä huhtikuuhun kiskoa suuhuni kaikkea, mistä pikku pirulaiset korviini kuiskivat.

Huomenna pitää kyllä vähän pohtia, että mistä nämä mielihalut juontavat... Olenko syönyt huonosti vai stressikö se vain yrittää tehdä pahojaan?

Ruokavalioni peruspilarit, osa 1.

Ajattelin tehdä muutaman postauksen, joissa teen selkoa siitä, mitä minä oikein syön. Tämä saattaa olla joillekin äärimmäisen tylsää luettavaa, mutta jotkut saattavat saada ideoita. Koska huomasin, että tätä kirjoitettavaa tulisi vaikka kuinka, päätin jakaa tämän aihealueen useampiin juttuihin.

Aamupalat
Aamiaisen sanotaan olevan se päivän tärkein ateria, vaikka tätäkin väitettä osa on kyseenalaistanut. Itselleni se ainakin on ehdottoman välttämätön osa ruokavaliota, ja vaikka kuinka keturallaan on ruokavalioni muuten ollut, aamupala on yleensä pysynyt terveellisenä.

Aamupalalla syön yleensä jotakin seuraavista vaihtoehdoista:

• Kaurapuuroa pakastemarjoilla. Keitän puuron mikrossa veteen Elovenan kaurahiutaleita ja kauraleseitä -sekoituksesta ja valmiin puuron sekaan heitän marjat (yleensä puolukkaa ja mustikkaa) suoraan pakkasesta. Koska pelkkä puuro pitää vähän huonosti nälkää, syön kaverina yleensä kananmunan ja pähkinöitä, joskus myös juon maitoa. Pyrin siihen, että jotain rasvaa ja proteiinia on kaurahiutaleiden lisäksi.

• Smoothie. Tätä meillä syödään paljon. Smoothie on näppärä tehdä samalla kahdelle. Perus-smoothieen tulee maitorahkaa, sokeroimatonta soijajuomaa, banaania, pakastemarjoja, pähkinöitä ja vettä. Välillä lisään joitakin muitakin hedelmiä, välillä tuoreita, välillä esim. pakastemangoa tai purkkiananasta. Uutuutena olen alkanut silloin tällöin lisätä  sekaan chia-siemeniä ja/tai kaakaonibsejä. Myös kaurahiutaleita heitän sekaan silloin tällöin. Nykyisin teemme suurimman osan smoothieista pääosin puolukasta. Ajatus oli minusta aluksi outo, mutta kun saimme avomiehen vanhemmilta viime vuonna isot kasat puolukkaa, johonkin sitä täytyi alkaa lykätä. Ja ah! Puolukkasmoothie onkin ihan parasta! Banaani tuo sen verran makeutta, ettei puolukoiden happamuudesta ole tietoakaan.

• Leipää. Leipänä meillä käytetään Oululaisen Jäkiuunipaloja. Ennen söin Vaasan Ruispaloja, mutta nykyään syön niitä lähinnä herkuttelumielessä. :) Leivän päälle laitan juustoa ja/tai jotakin leikkelettä sekä kasviksia. Yleensä aamulla keitän leivän päälle kananmunan.

• Jogurttia ja marjoja. Jos haluan aamupalan, jota ei erityisemmin tarvitse laittaa, syön jogurttia. En syö oikeastaan koskaan maustettua jogurttia niiden sokeripitoisuuden vuoksi. Syön rasvatonta luonnonjogurttia. Mausteena toimivat pakkasesta sulatetut marjat. Sekaan heitän murusteltuja pähkinöitä. Joskus syön lisänä vielä leipää.

Välipalat ja iltapala
Väli- ja iltapaloissa minulla on paljon yhteneväisyyttä noiden aamupalojen kanssa, joten laitan tähän perään niistä. Nuo kaikki yllä mainitut toimivat myös väli- ja iltapaloina, joskaan välipalalla en yleensä syö aivan niin paljoa. Smoothie toimii iltapalana erityisesti treenien/lenkin jälkeen. Alla olevia yleensä yhdistelen vähän sen mukaan, paljonko energiaa juuri sillä hetkellä tarvitsee. Riippuu siis siitä, millainen edellinen ateria on alla ja kauanko on aikaa seuraavaan sekä tietysti päivän liikunnoista.

• Hedelmät. Välipalaksi syön usein erilaisia hedelmiä: omeinoita, viinirypäleitä, satsumia tms. Yleensä ne kaipaavat kaverikseen jotain muutakin.
• Pähkinät. Syön erilaisia pähkinöitä ja manteleita vähän joka käänteessä. Niistä saa hyviä rasvoja ja menevät vähän kaiken kanssa. Eniten syön saksanpähkinöitä ja manteleita. Eväänä minulla on välillä pähkinöitä ja rusinoita. Niitä voi syödä missä vain ja kulkevat pilaantumatta mukana.
• Viili ja banaani. Tämä on uusi yhdistelmä, jonka olen keksinyt evääksi nyt sokerilakon aikana. Kaupasta kun on vaikeaa löytää valkoista sokeria sisältämätöntä välipalaa (patukat, jogurtit ym. sisältävät lähes aina sokeria), joten olen ostanut 1% rasvaa sisältävän viilipurkin ja banaanin. Banaanin saa lusikalla kauhottua viilin sekaan ja välipala on valmis. Tätä olen kiskonut, bussissa, junassa, työpaikalla ja yliopistolla.

• Ryvita. Oi, Ryvita-näkkileivät! Nämä ovat herkkua! Välipalaksi tai esimerkiksi aamiaisella jogurtin lisukkeeksi syön välillä näkkileipää. Ryvitan Sesame Rye -näkkäriä pitää aina löytyä varastoista. Se on ihan älyttömän hyvää! Avomieskin ihastui ensimmäisellä maistiaisella. Huolestuin jossakin vaiheessa, että onko siinä suolaa ihan kamalasti, kun maistuu melko suolaiselta. Mutta ei, suolaa on vähemmän kuin esim. Reissumies-leivässä. Tarkistettu juttu! Päälle laitan yleisimmin juustoa, kurkkua ja paprikaa, mutta esimerkiksi salaatin kaverina syön joskus pelkästään Floralla levitettynä.
  
  
  
  Tässäpä näitä. Tulevaisuudessa esittelen vähän sitä, mitä syön lounaaksi ja päivälliseksi eli niillä isoilla aterioilla. Lisäksi teen varmaan vielä erillistä listaa tuotteista ja ruoka-aineista, joita käytän (lähes) päivittäin.

Outoilua ja herkuttelua

Tänään on ollut omituinen päivä. Ei siis tapahtumien, vaan enemmänkin mielialojen puolesta. Lähdin aamupäivästä salille ja kävin sen jälkeen avomiehen kanssa syömässä yliopistolla. Jo ruokaillessa alkoi väsyttää, ja väsymys vain kasvoi sen jälkeen. Kävin kirjastossa ja kaupassa, missä hurahti melkoinen tovi. Olin kotona vasta neljän aikaan, jolloin olisi pitänyt alkaa ahkera kirjoitusrupeama. Sen sijaan iski joku ihme väsymys-masennus -kohtaus.

En jaksanut tehdä kertakaikkiaan mitään. Joo, ei ole mikään ihme, jos kirjoittaminen ei maistu, mutta en jaksanut myöskään katsoa televisiota tai datailla mitään tyhjänpäiväistä. Ainoa vaihtoehto siinä vaiheessa oli kömpiä sänkyyn ja ottaa päiväunet. Nukuin jonkin aikaa ja sen jälkeen jäin vielä sänkyyn, peiton alle, koska minua paleli ihan järjettömästi. Ja päällä minulla oli college-housut ja -paita ja olin tietysti tiukasti peittoon kääriytynyt. Mittasin kuumeenkin, kunhan viimein jaksoin nousta, mutta eipä se ihmeempiä näyttänyt.

Päikkäreiden jälkeen tein itselleni ruokaa: salaattia ja naudan lehtipihviä. Lehtipihvi oli varustettu kaupassa -30% -tarralla, joten päädyin sellaiseen herkkuun. Ruokajuomaksi otin vielä viiniä. Kaupasta olin ostanut myös Alpzirler-juustoa, joka on herkkuani, ja kaapista löytyi viinirypäleitä. Juustolla, viinillä ja rypäleillä sitten parantelin oloani, joka on edelleen viluinen ja pöllähtänyt sekä lisäksi ehkä pikkuisen hiprakkainen. :)

Sujuisikohan kirjoittaminen nyt...?

Vihreä viikko

Nyt ei puhuta ympäristöystävällisyydestä, vaan Kiloklibin pallukoista. :) Tällä viikolla on nimittäin mennyt aivan huisin hyvin tuossa vihreän linjan metsästyksessä. Katsokaas vaikka!

Tein siis joka päivä järkeviä valintoja. En hakenut Subia, vaikka parina päivänä harkitsin, koska se olisi kellauttanut kuitupalluran keltaiselle. En syönyt liikaa rasvaisia juustoja, koska silloin rasvat olisivat olleet epätasapainossa. Tasapainotin ruokavaliota pitkin päivää. Jos aamupalalla tuli liian vähän rasvoja, korjasin asian lounaalla. Kun tuohon vielä lisätään tieto siitä, että myös liikunnan osalta kaikki näyttää vihreää valoa (tarpeeksi kulutettu, teho sopiva, sopivassa suhteessa lihaskuntoa, aerobista kuntoa ja liikkuvuutta kehittävää liikuntaa sekä riittävästi liikuntapäiviä), on viikko ollut aika mallikas.

Kuten näette, syömäni kalorimäärät eivät ole mitään minimaalisia, vaan joinakin päivinä on ylitetty 1900 kcal. Koska liikun melko säännöllisesti, on tuo mielestäni ihan jees. Kiloklubin mukaan kulutin liikunnalla reilut 2300kcal viikossa eli yli päivän energiansaannin. Tätä pitää kyllä seurata, sillä jos tuloksia ei jatkossa synny, pitää päivittäistä keskikalorinsaantia hilata vähän alaspäin. Katsellaan rauhassa, miten tämä painon kehitys jatkuu.

Tarroja on kertynyt jo runsaasti, ja ensimmäinen palkintokin on ansaittu, eli se vapaavalintainen kirja. En vielä ole ostanut kirjaa, koska en tiedä, minkä kirjan haluaisin. Olen yrittänyt etsiä kirjaa, jossa olisi ohjeita sokerittomien herkkujen tekemiseen. Lähimmäksi on osunut Sarah Wilsonin Irti sokerista! ja Karita Tykän Raakaa ja makeaa, joista olisin taipumassa jälkimmäiseen, jollen parempaa löydä. Tuossa Wilsonin kirjassa on vähän liikaa lätinää sokerista vieroitukseen, sillä kaipaisin nimenomaan keittokirjaa. Eikä siinä ole tarpeeksi jälkiruoka- ja leivonnaisreseptejä. ;) Tarkoitus olisi siis hoitaa jatkossa tuo herkuttelukin vähäsen terveellisemmin. Pitää käydä selaamassa tuota Tykän kirjaa. Seuraavana palkintona vuorossa on lupa tehdä tilaus iHerbille. Haluaisin tilata vähän luonnonkosmetiikkaa ja esim. pinjansiemeniä.

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna motivoituneena uuteen viikkoon! (Voi kumpa olisin yhtä motivoitunut kirjoittamaan tuota gradua...)

Välihuomio painotavoitteista

Epävirallisena tavoitteenani taisi olla (ja on kyllä edelleenkin) painaa ennen joulua 72kg tai vähemmän. Siihen on nyt sellainen yhdeksän viikkoa aikaa eli vähän yli puoli kiloa viikossa pitäisi painoa pudottaa. Tahti tähän saakka on ollut melko verkkaista, mutta pidän tuota vielä ihan mahdollisena tavoitteena, jollen rupea hölmöilemään.

Joulun ja uuden vuoden välisenä aikana tarkoitukseni on estää painon pysyvä nouseminen (turvotusta saattaa esiintyä) eli pitää paino siinä, missä se ennen joulua olikin. Joulun jälkeen seuraavana etappina siintää huhtikuun alussa alkava viiden viikon Indonesian reissu. Vuoden alusta huhtikuun alkuun on noin 13 viikkoa eli jos pitää sopivana sitä puolen kilon viikkotahtia, olisi huhtikuun alkuun mennessä mahdollista tiputtaa 6,5kg. Jos kaikki menee oppikirjamaisen sulavasti, ennen reissua painoni olisi sellaiset 65,5kg. Ja pistetään nyt vähän pökköä pesään ja asetetaan tavoitteeksi 65kg reissuun lähtöön mennessä.

Tuo tuntuu jotenkin aivan uskomattomalta luvulta, mutta en edes ahnehdi kamalasti, vaikka tuosta haaveilen. Se on aivan mahdollista, jos jatkan hyvän ruokavalion noudattamista ja liikun kuten tähänkin asti. Voi olla, että jotain viilauksia pitää sekä liikuntaan että ruokavalioon matkan varrella tehdä. Lisäksi joku pikku spurtti saattaa kevään mittaan olla tarpeen, mutta katsellaan sitä sitten. En kuitenkaan ole tainnut koskaan aikuisiällä painaa alle 70 kiloa, joten siinä mielessä puhutaan isoista (tai siis pienistä) luvuista. Ja 12 kilon pudottaminen alle puolessa vuodessa kuulostaa kamalan paljolta...

Laihdutuksen off-season

Kaikki jollakin tavalla yhteiskunnassa kiinni olevat ihmiset tunnistavat uudenvuoden ja kesäloman jälkeen alkavat laihdutusbuumit. Lehdet ovat täynnä juttuja siitä, kuinka onnistutaan painonpudotuksessa pysyvästi, nettivalmennuksiin on tunkua ja kuntokeskukset pursuilevat kävijöitä. Sama ilmiö on nähtävissä blogirintamalla. Uusia laihdutusblogeja putkahtelee kuin sieniä sateella. Valitettavan monet niistä vain kuihtuvat ennen kuin alkavat kukoistaakaan.

Olen itse viimeisen puolen vuoden aikana etsiskellyt lähinnä Blogilistan kautta uutta luettavaa aina silloin tällöin. Tykkään alkaa lukea blogeja alusta asti, mutta tällöin ongelma on juuri se, että niin monet blogit kuihtuvat samalla kuin kirjoittajiensa terveellisen elämän lupaukset karisevat ja elämäntavat lipsuvat vanhoille raiteille. Ja tämä ei nyt ole surkutteleva tai ylenkatsova toteamus; itselleni on käynyt aivan samoin. Samoin myös into lukea toisten onnistumisista katoaa, vaikka juuri silloinhan sitä motivaatiota muiden teksteistä kannattaisi hakea.

Tällä hetkellä on nähtävissä laihdutuksen off-season. En oikein tiedä tuolle hyvää suomenkielistä termiä. Laskukausi? Tällä kuitenkin tarkoitan sitä, että laihdutus ei juuri tähän aikaan vuodesta ole trendikästä. Ulkona sää on mälsä, ja kaikilla on kiire. Uusia laihdutusblogeja ei aloiteta ja vanhojakin kuolee pikkuhiljaa pois. Olen huomannut myös oman blogini lukijamäärien laskeneen. Voi tietysti johtua siitä, ettei monia yksinkertaisesti kiinnosta, mitä oikein puuhailen, mutta uskon myös tämän suvantovaiheen vaikuttavan.

Tässä on kuitenkin meille tälläkin hetkellä hyviä elämäntapoja noudattaville pullukoille rinnan röyhistämisen paikka. Me jatkamme, vaikka se ei juuri nyt olekaan muodikasta. Me jatkamme, vaikka ulkona sataa ja käpertyminen suklaan ja viinin kanssa sohvalle tuntuu paljon kaurapuuroa ja juoksulenkkiä houkuttelevammalta. Me jatkamme, vaikka inspiroivia kanssalaihduttajien sanoja on kuultavissa vähemmän.

Yritän nyt piristää teitä kertomalla, että aamupaino oli tänä aamuna tasan 77kg. Jostain syystä 76-alkuinen luku kuulostaa pieneltä, joten ensi viikkoon se silmissä kiiluen. Aamun aloitin hedelmäsalaatilla, joka oli luonnonjogurtilla ja pähkinöillä kuorrutettu. Nam! Eikä sen tekeminen edes ollut niin työlästä, miltä aina tuntuu...

P.S. Uusia lukuvinkkejä otetaan vastaan. Monia blogivinkkauksia olenkin saanut, mutta lisää saa laittaa. ;)

Liikunnan viilausta

Eilisen matkaanlähtöpäätöksen ja lentolippujen oston jälkeen olen ollut aivan euforisessa tilassa. Kävin iltapäivällä lähes puolentoista tunnin kävelyllä. Ilma oli fantastinen ja kävelyn aikana bongasin toistakymmentä lentokonetta, joista jokainen sai leveän hymyn huulille. Keskittyminen ei ollut aivan niin paljon gradussa kuin projektin tässä vaiheessa olisi suotavaa (palautukseen puolitoista viikkoa aikaa).

Painonpudotuksen kannaltahan tämä on mahtava motivaattori, kuten jo eilen totesin. Minusta on ollut mukava huomata itsestäni sellainen piirre, etten ole keskittynyt pelkästään siihen, miltä tulen näyttämään (bikineissä), jos kun projektissani onnistun. Enemmän minua motivoi se, mitä voin tehdä uudella kropallani. Eli keskittyminen tavallaan on siirtymässä ravinnon sijasta liikuntaan ja ulkonäön sijasta toimintakykyyn. Tämä voi olla hyvä tai huono juttu. Pitää toppuutella itseään sen verran ja muistaa, että painonpudotuksesta se suurempi vaikutus on kuitenkin ruokavaliolla.

Minähän olen viime aikoina liikkunut oikein mallikkaasti. Siitä lähtien kun kävin ohjaajan kanssa saliohjelman tekemässä, olen yhtä viikkoa lukuunottamatta käynyt salilla suunnitelemani kaksi kertaa viikossa. Yhdellä viikolla jäi siis se toinen kerta väliin. Kaksi kertaa viikossa ei tietysti ole kovin paljoa, mutta olen kokenut sen minulle sopivaksi määräksi. Teen aika pitkiä treenisessioita. Palasin juuri äsken salilta (en vielä edes suihkussa malttanut käydä). Itse treeniin kului sellainen 1h 25min ja sen päälle venyttelyt, eli salilla hurahtaa ilman suihkuakin pari tuntia. Pyöräilin vielä matkat, joten hyvää liikuntaa tuli tälle päivälle. Varsinkin paluumatka on aivan hirveä, kun noin 70% reitistä on ylämäkeä, osittain aika jyrkkääkin sellaista. Kuntosaleilun lisäksi olen käynyt lenkillä n. pari kertaa viikossa. Ensi viikolla ryhdymme avomiehen kanssa käymään taekwondossa pari kertaa viikossa. Kävimme viime maanantaina tutustumassa ja mukavaa oli. Olemme aiemmin harrastaneet hokutory ju-jutsua, jota mielelläni olisin jatkanut, mutta treenipaikkojen sijainnit ratkaisivat asian ainakin toistaiseksi taekwondon eduksi.

Tajusin kuitenkin tänään, että olen ehkä hieman tuudittautunut mukavuusalueelle liikunnassa. Nykyään kun tuo lenkkeily sujuu melko mukavasti. Vauhtia pitäisi kuitenkin lisätä, ja riippuen noiden taekwondo-treenien intensiteetistä, harkitsen yhden intervallitreenin lisäämistä osaksi viikko-ohjelmaa. Kerran viikossa voisin tehdä sellaisen reilun puolen tunnin repäisyn ja sen lisäksi vähän tiukemman vatsalihassetin. Se voisi olla sellainen lomaa varten valmistautumiseen räätälöity erikoistreeni. ;) Surffausta varten keskivartalo kuosiin ja vaellushommia varten vähän potkua jalkoihin ja kuormitusta hengitys- ja verenkiertoelimistölle. Miltäs kuulostaa?

Ensi viikko menee nyt vielä gradun ehdoilla. Parit taekwondo-treenit kuuluvat ohjelmaan, ja yritän raahautua salillekin sen kaksi kertaa. Lenkkeilyä harrastan sen mukaan, miltä hetkessä tuntuu. Jos kirjoitus sujuu, en ryhdy sitä väkisin katkaisemaan, mutta todennäköisempää on, että kaipaan välillä vähän taukoa hommiin. Ensi viikolla näen myös sen, mitä nuo uuden lajin treenit tuovat liikunnallisesti mukanaan, joten voin suunnitella tarkemmin tulevaa treeniohjelmaa.

Mutta nyt sinne suihkuun ja sitten ruoanlaittoon, jotta kroppa saa rakennusaineita. Illemmalla lähdenkin sitten katsomaan ystävääni ja hänen keskiviikkona syntynyttä tyttövauvaansa. <3

Uusi motivaattori

Gradun kirjoittaminen vie tällä hetkellä suurimman osan aikaani, joten tänne ei ole ollut aikaa kauheasti rustailla. Ideoita uusista teksteistä kuitenkin on: Olen esimerkiksi ajatellut tehdä selkoa ruokavalioni peruspilareista. Eli stay tuned! ;) Hyvällä mallilla on ruokailun hallinta, ja liikuntaa on tullut harrastettua. Paino on vähän kivunnut ylöspäin siitä alimmasta lukemasta, kuten vähän ounastelinkin, mutta uutta humpsahdusta odotellaan.

Tänään olen saanut uuden motivaatiokeinon laihdukselleni. Uusi päämäärä on asetettu. En ole mitään painotavoitetta vielä asettanut, mutta päivämäärä on selvillä. Ensi huhtikuun alussa, 3. päivä, haluan olla parhaassa kunnossa, jossa olen elämässäni ollut. (No, siinä lienee jo aika selkeä tavoite.) Miksi? Koska varasimme avomiehen kanssa äsken lennot Jakartaan, Indonesiaan, jossa aiomme keväällä viipyä viitisen viikkoa. :D Vähän ex-tempore tuli tämä päätös tehtyä, mutta lennot olivat halvat.

Voitte uskoa, että graduun keskittyminen on tällä hetkellä pikkuisen hankalaa... Reissussa motivoi tietysti se, että tarkoitus on hillua biitsillä vähissä vaatteissa, mutta myös se, että lomasuunnitelmiin kuuluu meille jo läheisen laitesukelluksen lisäksi mahdollisesti surffauksen opettelua sekä kiipeilyä tulivuorelle ja/tai muuta vaeltelua. Pystyisihän noita nykyiselläänkin tekemään, mutta nautinnollisuuden aste on varmasti parempi, jos kunto on kohdallaan, eikä kiloja niin paljoa mukana roudattavana. Ilmeisesti surffaus ainakin vaatii ihan oikeasti lihaksiakin.

Tällaista tällä erää. Hihii! :) Nyt lähden vähäksi aikaa nauttimaan (kotimaan) auringosta. Loppuilta täytyy yrittää keskittyä kirjoittamiseen.

Väsymystä ja mielihaluja

Tänään on vähän väsyttänyt koko päivän. Töissä oli ihan mukavaa, kun lapset olivat syyslomafiiliksissä. Töiden jälkeen oli kuitenkin olo sellainen, että olisi tehnyt mieli raahautua kotiin ja sängyn pohjalle. Tie vei kuitenkin urheasti kuntosalille. Ei oikeastaan tullut edes mieleen, että voisin mennä kotiinkin. Vasta pukuhuoneessa mietin, että olisipa tyhmää tästä lähteä kotiin. Kuntosalin jälkeen ylämäen kävely tuntui ylitsepääsemättömältä hommalta, mutta selvisin bussipysäkille konttaamatta. Loppuilta onkin mennyt aika laiskoissa merkeissä. Tein sentään ruokaa.

Ilmeisesti energiansaanti jäi viime viikolla vähän vajaaksi, kun eilen ja tänään on koko ajan ollut nälkä ja kaikenlaisia syömishimoja. Tänään pyörin keittiössä, vaikka olin vasta syönyt ison annoksen kanawokkia, ja etsin jotakin mussutettavaa. Mietin siinä sitten, että mitä sitä söisi ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, ettei minun oikeastaan mitään tiettyä teekään mieli.

Kaikesta huolimatta olen siis pysynyt ruodussa. Loppuviikosta täytyy ehkä vähän herkutella, mutta tavallaan vaihtoehdot ovat vähän vähissä, kun tuo sokeri pysyy vielä seuraavat kaksi viikkoa kiellettyjen listalla. Ensi viikolla pitää varmaan jo valmiiksi miettiä jokin suunnitelma, jotta en tyhjennä Prisman karkkihyllyä kertaistumalla toisella kädellä itse tehtyjä mokkapaloja, porkkanakakkua ym. suuhun lappaen.

Olen kyllä tässä pohtinut sitä, että pyrin edelleen pitämään valkoisen sokerin nauttimisen ihan minimissään ja herkuttelemaan esim. hunajalla, agavesiirapilla, stevialla ja intiaani- tms. sokerilla makeutetuilla herkuilla. Noitahan en ole nyt käyttänyt myöskään. Niitä spesiaaliherkkuja pitää vaan vääntää sitten itse. Tai kai ainakin Ruohonjuuresta jotain löytyy, mutta itsetehty on tietysti aina parempi. :) Jos on hyviä ohjeita, saa vinkata. Laitan tänne sitten kokeiluistani todistusaineistoa. Jossain taisin juuri nähdä maininnan kirjasta, jossa oli tehty jälkiruokia ilman sokeria... Pitää tutkia. Ehkä se voisi olla se palkintokirja, jonka saan, kun 15 tarraa on kasassa. Enää pari puuttuu. ;)

Painonpudotuksen superviikko

Tällä viikolla on tapahtunut laihtumisosastolla paljon. Vielä tiistaina aamupainoni oli 78,2kg, tänä aamuna tasan kilon vähemmän. Huisia! Odotettavissa on ensi viikon osalta varmaankin junnausta, ellei jopa painonnousua, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Täytyy siis suhtautua positiivisesti. Ehkä yritän alkuviikon olla käymättä vaa'alla, jolloin pikkuiset ylämäet eivät tallennu tietokantoihin. Sillon niistä ei tarvitse masentuakaan. :)

Vielä viikolla tuntui, ettei painonpudotus näy oikein missään, mutta nyt tässä viikonloppuna on ollut jotenkin  sellainen olo, että kyllähän nämä housut pussittavat enemmän kuin ennen, ja onhan tuo vatsakin ehkä vähän sutjakampi. No, korvien välissä taitavat nämä asiat olla. Pääasia kuitenkin, että nyt on ihan hyvä fiilis ja motivaatiokin kohdallaan. Toivotaan, ettei kasvava gradustressi tuo mukanaan takapakkia. Tein eilen listaa asioista, joita vielä täytyy tehdä. Tuli pitkä lista...

Nyt pitäisi keksiä jotakin syötävää taas vaihteeksi...

Motivointia palkkioista

Olen taas ottanut käyttööni oikein behavioristisia painonhallinta-aseita. Uusi tarrapalkkiojärjestelmä on taas saanut alkunsa. Ostin ihanan kirjasen, johon liimailen tarroja sitä mukaa kun niitä ansaitsen.

Mistäs niitä tarroja sitten saa? No, siitä kun Kiloklubissa on neljä vihreää palluraa päivän ruoista. Ja jokaisesta liikuntakerrasta. Lisäksi saan tarran, kun viikossa teen kolme kertaa jalkapohjaa harjoittavan jumpan.

Ensimmäinen palkkioni on siis vapaavalintainen kirja, kunhan olen saanut 15 tarraa ansaittua. Olen päättänyt pari muutakin juttua. Niistä vaikka sitten, kun on niiden aika. Näiden lisäksi tein taas palkkiojärjestelmän saavutetuille painoille. Ensimmäinen etappi olisi päästä alle 75 kilogramman. Siitä palkkiona ovat ne lätkämatsiliput. Tuohan oli alunperin palkkio, jos saavutan 75kg syyskuun loppuun mennessä. No, ei mennyt ihan niin. Nyt en asettanut ollenkaan aikarajoja. Pääasia, että paino tippuu, eikös vaan?

Laihdutanko salaa?

Tänään huomasin itsessäni kahdessakin tilanteessa, että minua tavallaan hävetti leimautua laihduttajaksi. Meille tuli aamulla sähkömies jo seitsemältä hommiin, joten aamupalan valmistus oli kesken, kun hän saapui. Operoin normaalisti ruokavaa'an kanssa, mutta rupesin siinä miettimään, että mitähän mies ajattelee. Pitääkö minua ihan pöpinä, kun gramman tarkkuudella laitan aamupalaa paperille?

Toinen tilanne sattui ruokaillessani. Minulla oli töissä eväänä pakkasesta nappaamani juuressosekeitto, johon lisäsin raejuustoa ja auringonkukansiemeniä. Niitä sitten mussuttelin opettajanhuoneessa, ja vieressä muut kiskoivat karkkeja, joita jotkut olivat syntymäpäivän ja roosanauhapäivän (?) kunniaksi tuoneet. Vaikka monissa tilanteissa koen (vähän tyhmästi) ylemmyydentunnetta siitä, jos kerrankin syön terveellisesti, tällä kertaa tuli jotenkin vaivaantunut olo.

Rupesin miettimään, mistä tuntemukeni oikein johtuvat. Samalla tajusin, että en ole tällä kertaa tehnyt laihdutuksestani minkäänlaista numeroa. Avomies toki tietää, vaikka aluksi olin asiasta hiljaa jopa kotona. Otin sen asenteen, että nyt vain syödään vähän terveellisemmin. Ystävät tietävät, että olen sokerilakossa ja osaavat toki laskea yhteen yksi plus yksi. Mutta silti en ole varsinaisesti kertonut, että nyt sitä laihdutetaan. Yksi ystäväni on sellainen, jonka kanssa usein puhumme painoasioista, koska hän kamppailee itsekin ylipainon kanssa.

Mikäs tässä nyt sitten on niin hävettävää? Eikö se vain ole hienoa, että yritän parantaa elintapojani ja tulla terveemmäksi? Kai taustalla lienee epäonnistumisen pelko. Varsinkin, kun tässä ei olla ensimmäistä kertaa liikenteessä. En ole koskaan tehnyt varsinaista numeroa siitä, että laihdutan. En ole kovaäänisesti kailottanut juhlissa, että "ei kiitos kakkua minulle, liikaa kaloreita" tms. Nyt olen kuitenkin ollut jotenkin vielä varovaisempi. Perinteinen laihdutusneuvohan on, että kerro lähipiirille aikomuksista, jotta he voivat tukea ja on tavallaan edesvastuussa vähän myös muille.

Olen miettinyt tuota työpaikkojen kahvipöytäasiaa. Opettajanhuoneita kiertäessäni olen huomannut, että on hyvin vähän päiviä, kun tarjolla ei ole mitään herkkua. Olen pohtinut asiaa usein, viimeksi tänään päivällä, ja sitten luin vielä Cinderellan blogikirjoituksen, jossa hän kirjoitti saman meiningin olevan vallalla myös sairaanhoitajien taukohuoneissa. Samaa on sanonut sairaanhoitajasiskoni. Ja eiköhän näin ole muuallakin. Yritä siinä sitten kiireisenä, nälkäisenä ja väsyneenä vältellä niitä. Nyt se on onnistunut, kun linja on tiukka, mutta entä tulevaisuudessa. Ärsyttävintä on ehkä se, että lähes kaikissa opettajanhuoneissa puolet ihmisistä valittaa, että "taasko on herkkuja tarjolla?" ja "ei pitäisi syödä, olen luvannut olla syömättä, plaa plaa plaa" samalla kun availevat seitsemättä konvehtipaperia. Ja älä luule, että syyllistän heitä, olen itse samanlainen. Mumistelen samoja, typeriä mantroja siitä, kuinka taas lihon kuusi kiloa, kun mussutan kakunpalan (ja sitten syön muiden näkemättä vielä toisen ja kolmannen). Kaikkein typerintä on se, että usein ne työpaikalle tuodut jutut eivät kuitenkaan ole juuri niitä omia herkkuja, joten tavallaan syö jotain sellaista, josta ei saa edes sitä suurinta nautintoa, ja kaloreita kertyy kuitenkin aivan yhtä lailla.

Jos meistä siis suurin osa on sitä mieltä, että olisi helpompi pysyä ruodussa, jos siellä työpaikalla ei olisi niitä herkkuja tarjolla, niin miksei kukaan rohkene sanoa, että jospa joku tekisi joku päivä vaikka hedelmäsalaattia? Tai entä jos sovittaisiin, että vain kerran viikossa herkkuja, jos silloinkaan? Tai että olisi kokonaan herkuton kuukausi? Kai sitä pelkää leimautuvansa ilonpilaajaksi. Ja kaipa kaikki kuitenkin salaa ovat iloisia niistä herkuista, sillä vaikka niitä ei saisi syödä, niin tavallaan se on kuitenkin ihan sallittua, kun joku toinen on ne varta vasten tuonut, usein jopa itse leiponut. Ja itsellä taustalla vaivaa myös leimautumisen pelko. Koska nyt en ole vakituisessa työpaikassa, ei edes tulisi mieleen sanoa mitään, mutta tuskin tulen ihan vähään aikaan sanomaan muutenkaan. Minä kun en halua leimaantua siksi laihduttajaksi.

Juoksun ihanuus

Aina välillä sitä on tullut täällä ihasteltua, kuinka hauskaa juokseminen voi välillä olla. Nyt oli pakko tulla huokaisemaan, kuinka hyvä olo tänään lenkin jälkeen tuli. Lykkäsin taas lenkille lähtöä koko päivän ja pääsin ulos vasta kahdeksan aikoihin. Oli siis jo pilkkopimeää ja alkoi tihuttaa vettäkin. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ulkoilu, varsinkin kun avomies jäi sisälle pistorasioita räpläämään eikä lähtenyt kaveriksi.

Mutta kunhan lämmittelykävelyn jälkeen pääsin vauhtiin, olikin aivan toinen ääni kellossa. Juoksu kulki tosi keveästi, ja välillä oli oikein lennokas olo. Yhden alamäen pingoin hirveää kyytiä ja melkein nauroin ääneen. Mihinkään ei koskenut koko lenkin aikana. Ja kotiin tulon jälkeen olen ollut tyytyväinen ja rauhallinen kuin paraskin zen-mestari. Saunominen pitkästä aikaa kruunasi illan. Toivottavasti hymyä riittää vielä huomiseen työpäivään.

Kannatti raahautua ulos!

Täältä

Mittoja

Nyt on taas tuolla välilehdellä uusia mittoja. Eipähän sitä näköjään ole paljoa tapahtunut, mutta jotain sentään. Ja on tuo mittailu kyllä kaukana mistään tieteellisestä. Vaikka sitä sanotaan, ettei pelkkään vaakaan saa luottaa, niin kyllä minusta ainakin tuo ympärysmittojen ottaminen on niin paljon epätarkempaa, ettei oikein noihin mittoihinkaan voi luottaa. No, onpahan jotakin taulukoitavaa. Ja tuo rasvaprosentti heiluu päivittäin usean prosenttiyksikön välillä, joten siitä pitäisi ottaa jokin keskiarvo. Mutta näillä mennään. Painoa oli toissapäiväiseen verrattuna sata grammaa enemmän, mutta se nyt menee satunnaisvaihtelun piikkiin.

Ihmeiden aika ei ole ohi

Heräsin tänä aamuna noin varttia yli viisi. Herätyskellon herätykseen olisi ollut vielä tunti aikaa, mutta uni ei enää tullut sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Olo ei todellakaan ollut pirteä. No, ehdinpähän ensimmäistä kertaa tällä viikolla nauttia aamupalan rauhassa. Muina päivinä kun on tullut aika kova kiire. Työpäivä kesti kahdeksasta vähän yli yhteen. Lounasta nautin koulussa, oppilaita vahtien (jauhelihapihvejä ja muusia). Töistä kiiruhdin suoraan graduryhmään antamaan rakentavaa palautetta toisen opiskelijan työstä. Bussissa matkalla yliopistolle söin jo eilen illalla valmiiksi sekoittamani jogurtin (jogurttia, vadelmia, mustikoita, pellavansiemeniä ja hasselpähkinärouhetta). Graduryhmästä siirryin suoraan kirjastoon ja kirjoitin ahkerasti kolmisen tuntia.

Oli tarkoitus käydä syömässä jossakin, mutta kerrankin työ imaisi minut mukaansa, joten päätin, että lähden seitsemän aikaan kotiin ja syön vasta sitten. Mikäs tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? Selvitin tuon päivän sortumatta herkutteluun. Väsymys + kiire + huono syöminen on yleensä aivan mahdoton yhtälö. Okei, tunnustan. Hain Subista patongin kotiin, mutta se oli toisaalta harkittu ratkaisu. Tarkoitus oli ollut joka tapauksessa syödä jossain muualla kuin kotona, ja vaikka Subway ei ole se paras ratkaisu, ei se varmasti ole se pahinkaan. Harkitsin nimittäin myös Kerrosateriaa, mutta se on kyllä ehdoton ei-ruoka. Kalorit ovat näemmä pysyneet ainakin Kiloklubiin klikkailemani arvion perusteella kohtuullisina. Kuitupallero jää väkisin punaiseksi, koska Subin leipä ei ole tarpeeksi runsaskuituista.

Nyt väsyttää kyllä niin turkasesti, että täytyy ruveta nukkumaan. Huomenna tiedossa kirjoituspäivä. Voisin myös aamulla jaksaa vähän mittoa itseäni. :)

Laskeva painokäyrä

Tässäpä lupaamani painopäivitys. Tämänaamuinen paino oli 78,2kg eli oikein mukava lukema. Tai siis totta kai katselisin mieluummin vaikkapa vitosella alkavaa lukua, mutta nyt tarkastellaankin painoa suhteessa viimeaikaiseen kehitykseen. Pitkään junnaillut ja aaltoliikettä tehnyt painokäyrä on muuttunut laskevaksi. Kai tämä kaloreiden kyttääminen sitten kuitenkin on itselleni se oikea tapa, vaikka kuinka yritin muuta väittää.

Vaikka edelleenkin noudatan tavallaan lanseeraamaani improvisaatiodiettiä, pitää ruokien merkkailu minut jollakin lailla paremmin ruodussa. En pystykään vähättelemään syömisiäni, kun kaikki kirjataan ylös. Olen aiemmin pitänyt itseäni kuitenkin sillä tavalla rehellisenä syöjänä, että tiedän itse kyllä, mitä olen suuhuni laittanut. Monissa terveyslehdissähän on aina silloin tällöin niitä juttuja, joissa kerrotaan, kuinka "vahingossa" tulet syöneeksi jopa 500kcal ylimääräistä päivässä: keksi siellä, kourallinen sipsejä täällä, maistelua ruoanlaiton lomassa, lasten ruoantähteet... Kyllä te nämä tiedätte. Minulla ei varsinaisesti ole tuollaista vahinkosyömistä. Kyllä minä tiedostan hyvinkin selkeästi, milloin käsi on käynyt karkkipussilla tai höylännyt muutaman ylimääräisen juustosiivun. Minä kun tunnen niistä jokaisesta huonoa omaatuntoa, silloinkin kun se olisi aiheetonta.

Tämä onkin yksi niistä asioista, joista kovasti tahtoisin eroon. Itseni syyllistäminen syömisistä. Syyllistäminen on tavallaan turhaa silloinkin, kun siihen olisi aihetta. Eihän asialle jälkikäteen mitään voi. Oksenteluun tai vastaavaan kun en sentään ole vielä sortunut. Syöty mikä syöty. Totta kai aina voi oppia tulevaa varten. Mutta se se vasta turhaa on, että syyllistää itseään silloinkin, kun on oikeasti ajatuksella itselleen jonkun herkun sallinut. Milloinkahan se pieni paha noita jossain takaraivoni perukoilla lakkaa nalkuttamasta: "Kannattaako nyt tuotakaan pikku pussia syödä, sinä senkin läskipossu?!" Ehkä sitten, kun tämä ylipaino on taltutettu... En tiedä. Sitä odotellessa.

Tulipa yhtäkkiä vuodatettua, vaikka tarkoitus oli tosiaan vain päivittää painokuulumisia. Sortumisia kun ei todellakaan ole tänään tapahtunut. Aamupalaksi tein tuhdin smoothien ja lounaaksi söin kasvissosekeittoa raejuustolla ryyditettynä. Matkalla salille söin välipalaksi jogurttia, jossa oli mustikoita, vadelmia, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta. Päivälliseksi pyöräytin pinaattimunakkaan, jonne lisäsin aurinkokuivattuja tomaatteja sekä vuohenjuusto-tomaatti-paprika -leivän ja vähän kurkkua, jotka huuhtelin alas maidolla. Kasassa noin 1500kcal ja yli kilo kasviksia. Aikamoista!

Huomenna on tiedossa kiireinen päivä, joten täytyy varmaankin valmistella jotain evästä taas mukaan, jottei iske turhia herkkuhimoja. Sokerilakko kyllä meinaa vähän ärsyttää, kun gradua pitäisi tehdä illan pimeyteen saakka. Olisi niin paljon kivempaa istua kirjastolla irtsaripussin kanssa. Pysyn lujana, ehkä viinirypäleitä...

Kiireiden keskeltä

Hellurei! Minusta tuntuu, että viime aikoina puolet lukemistani blogeista on alkanut sillä, että pahoitellaan venyviä kirjoitusvälejä ja tuskaillaan kiireitä. No, niin minunkin täytyy tämä postaus aloittaa. Remontti, gradu, työt. Siinä aikasyöpöt, jotka ovat jo teillekin tulleet tutuiksi teksteistäni. Viikonloppu meni kämppähommeleissa. Onneksi edistys alkaa sentään pikkuhiljaa näkyä. Olemme tässä pari päivää saaneet nauttia siitä, että keittiössämme virtaa jälleen vesi ja astiat voi vessan lavuaarin sijasta pestä tiskikoneessa. Ah! Tekemistä on kuitenkin vielä paljon.

Gradun parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin, vaikka pikkuhiljaa alkaa paniikkikiire kohottaa päätään ja tuntuu, että aikaa tarvitsisi käyttää tuohon hommaan paljon enemmän. Töitäkin on tullut haalittua tarpeettoman paljon. Nyt pitää pysyä lujana, eikä ottaa enää enempää ennen kuin gradu on palautettu. Valitettavasti vain olen jo tällekin viikolle lupautunut neljäksi päiväksi sijaistamaan. Vain torstai on viikonlopun lisäksi vapaata. No, tänään oli vain kolme tuntia. Onneksi kohta on kouluissa syysloma.

Syömiset ovat sujuneet viime viikon alun jälkeen oikein mallikkaasti. Sokerista olen pysynyt erossa muualla syömistä lukuunottamatta, ja kun pääosa aterioista on tullut syötyä kotona, on homma ihan hanskassa. Vain viikonloppuna tuli vähän herkuteltua: lauantaina viiniä ja juustoa ja sunnuntaina kävimme nepalilaisessa. Olen klikkaillut syömiseni mahdollisimman tarkasti Kiloklubiin. Jos joku ei kyseistä palvelua ole käyttänyt, kannattaa kokeilla, olisiko se itselle hyvä apu. Itse pidän sitä suhteellisen hyvänä nettiruokapäiväkirjapalveluna, vaikka välillä kyllä kismittää, kun ei löydy juuri sitä oikeaa elintarviketta. Nyt tarjolla kyllä olisi maksullinenkin palvelu, johon saa ilmeisesti lisättyä omia ruokia. Voisin ehkä kokeilla sitä, varsinkin kun ensimmäisen kuukauden saa ilmaiseksi. Voisin sitten jakaa kokemuksiani teillekin.

Lounas yliopistolla. Makaronilaatikko ei ollut ykkösvaihtoehto.

Uusi herkkuvälipalakeksintöni

Kiloklubissa palvelu antaa palautteen syödystä ravinnosta punaisten, keltaisten ja vihreiden palluroiden avulla. Se tarkkailee neljää asiaa: kasvisten määrää, ruoan koostumusta (hiilarit, proteiinit, rasvat) ja rasvan laatua, kuitujen määrää ja viljatuotteiden kuitupitoisuutta sekä herkkujen määrää. Tavoitteenani on saada täysi neljän vihreän suora joka päivä. Eihän se tietysti joka päivä onnistu, mutta tavoitteena se on hyvä. Olen ajatellut, että voisin ottaa siitä jopa sellaisen tavoitteen, että jokaisesta vihreästä päivästä saisin tarran (pitäisi löytää jostain tarrat tai ostaa lisää) ja kun vaikkapa 15 on täynnä, saisin jonkin palkinnon. Pitää vaan taas keksiä se palkinto. ;)

Tein juuressosekeittoa. Punajuuri oli uusi kokeilu.

Herkullisen väristähän siitä tuli. Vähän turhan makeaa...

Liikunta jäi viime viikolla vähän vähiin. Kävin vain kerran salilla ja muistaakseni kerran juoksemassa. Tekosyinä kiire ja oikutellut selkä, jonka takia kävin tostaina hierojalla. Selkä oli niin runnottu vielä perjantainakin, etten viitsinyt tehdä mitään. Yritän petrata tällä viikolla; huomenna salille. Vaa'alla olen kirjanpidon mukaan (onneksi tuo meidän vaaka syytää tiedot suoraan nettiin) käynyt viimeksi toissapäivänä. Silloin lukema oli 78,4kg, eli alaspäin käy tie. Hyvä niin! Tänä aamuna piti käydä puntarilla, mutta annoin puolison nukkua. Huomenna uusi yritys. Toivottavasti vaaka näyttäisi mukavaa lukemaa. Olo on ihan kevyt ja ainakaan nestekertymiä ei pitäisi olla. Ravaan jatkuvasti, ihan ärsytykseen asti vessassa. Ja sormus tuntuu sormessa melko löysältä, varsinkin kun ilmat ovat viilenneet.

Tässäpä vähän pidempää päivitystä tällä kertaa. Koitan ehtiä huomenna edes painotiedon käydä päivittämässä. Ja ajattelin, että torstaina voisin vähän mittailla, kun tuo minun mittavälilehteni on niin ankea. :) Yritän ehtiä tällä viikolla kirjoitella myös alaraaja-analyysista, jossa kävin. Se ei varsinaisesti painonpudotukseen liity, mutta liikuntaan vahvasti kylläkin. Mukavaa viikonjatkoa ja jaksamista syksyyn!

Parempi päivä

Tänään tuntuu siltä, että eilisen sooloilu saattoi kuin saattoikin olla hyvä ratkaisu. Olen aloittanut nyt vähän niinkuin puhtaalta pöydältä. Vaaka näytti mitä näytti (ei onneksi yli 80kg), mutta aamupäivän vessarallista päätellen jotakin nesteitä kehosta on tainnut poistua. Aloin taas pitkästä aikaa merkkailla ruokia Kiloklubiin.

Seurailen nyt ainakin jonkun aikaa tarkemmin, miten paljon oikeasti syön. Ehkä olen pari viime viikkoa elänyt jossakin itsepetoksessa. Olen syönyt muka-vähän ja muka-hyvin, vaikka ehkä ruokavalio ei sitten kuitenkaan kestäisi tarkempaa tarkastelua. En oikein tiedä. Yleensä olen pystynyt aika hyvin osoittamaan, mistä painon junnaaminen tai nousu on johtunut. Nyt otan siis vähän tarkemman asenteen ja katson, josko paino nyt lähtisi putoamaan. Jos ei, niin sitten en tiedä, mitä teen. Vieläkään en suostu luovuttamaan, vaikka näissä samoissa lukemissa on jo aika pitkään pyöritty. Ehkäpä lanseeraan taas jonkun uuden palkkiotaulukon tms. motivaatiojutun...

Kohta pitäisi jaksaa lähteä vielä lenkille. Avomies on onneksi kai lähdössä kaveriksi, joten on ehkä vähän helpompi raahautua tuonne pimeään ja kylmään. Äsken otimme yhdessä pitkät päiväunet sohvalla. En taas tiedä, miten niin paljon väsytti. Alkaa vähän huolestuttaa. Kohta alan oikeasti selvittää noita kilpirauhasjuttuja.