Kuntosalitreeni

Olen maininnut blogissani useaan otteeseen, kuinka olen joko menossa salille tai käynyt siellä. Voisin nyt kertoa tarkemmin, mitä siellä salilla oikein teen. Minä olen pitkän salitreenin ystävä. Kun sinne on kerran raahauduttu, ei tarvitse heti kiirehtiä pois. Nykyään minulla meneekin treeniin taukoineen helposti kaksi tuntia. Onhan se aika pitkä reissu, kun matkoihin menee tietysti aikaa, samoin vaatteiden vaihtoon ja suihkussa käymiseen. Mutta vielä ei ole ärsyttänyt. Katsotaan sitten, miten homma muuttuu, kun saan uuden ohjelman syyskuun alussa.

Aloitan treenin oikeaoppisesti lämmittelyllä. Veivaan cross trainerilla noin kuusi minuuttia ja sen jälkeen soutulaitteella neljä minuuttia. Tämän jälkeen pyörittelen kepin avulla yläselkää vähän auki. Lämmittelyyn kuuluu vielä askelkyykky taakse 2*3kg painojen kanssa. Ensin teen 20 toistoa painot alhaalla ja sen jälkeen 20 toistoa samanaikaisesti pystypunnertaen. Tuossa tulee viimeistään hiki pintaan ja hengästyn. Tulee kyllä jo aiemminkin...

Kyykky smith-laitteessa. Täältä.

Varsinaisen treenin aloitan yleensä kyykyillä. Niissä kroppa vielä lämpenee sopivasti. Lisäksi laite, jonka avulla kyykyt teen, on usein aika varattu, joten suuntaan sinne heti, jos se vain on vapaa. Ensin teen smith-kyykkyjä. Nyt minulla on tangon lisäksi painoa 2*10kg, mikä ei ole paljoa, mutta aloittelijoitahan tässä ollaan. Teen kolme 12 toiston sarjaa. Samanlaisessa laitteessa teen tämän jälkeen askelkyykkyjä. Niitä teen myös molemmin puolin 3*12 toistoa. Painoa pudotan niin, että tangossa on 2*5kg.

Askelkyykky smith-laitteessa. Täältä.

Kyykkyjen jälkeen teen penkkipunnerruksia, jos penkki vain on vapaana. Se tahtoo olla yksi salin varatuimmista laitteista, kun monet miehet tuppaavat niissä hillumaan hemmetin pitkään. Eikä välissä viitsi mennä tekemään, kun joka kerta pitäisi kiskoa sata kiloa rautaa pois tangosta. Itse nostelen penkistä tangon lisäksi 2*2,5kg, mikä on tosi säälittävän näköistä. Monet kokoiseni naisethan nostavat saman verran kuin millä minä kyykkään. :D Toistoja pyrin tekemään 3*12, mutta nyt kolmannella kerralla toiston ovat jääneet kymmeneen.

Sitten siirrynkin laitteisiin. Järjestys saattaa pikkuisen vaihdella sen mukaan, mitä on vapaana, mutta pyrin tekemään seuraavassa järjestyksessä. Ensin selkiä laitteessa edestä vetäen. Painoa olen parilla viimeisellä kerralla pistänyt 35kg, toistoja taas 3*12, jos jaksan. Tänään sain tehtyä noin monta, mutta osan toistoista tein vähän nykien, jolloin muut lihakset avustavat, eli liike ei kohdistu niin selvästi oikeisiin lihaksiin.

Täältä.

Sitten ovatkin vuorossa taas rintalihakset, jotka ovat penkkipunnerruksen jälkeen saaneet hetken levähtää. Laite on tosi inha, ja painoa siihen ei tarvitse laittaa kuin 5kg. Alussa en saanut tehtyä toistoja kuin 12+6+6, mutta tänään meni ensimmäistä kertaa 3*12 toistoa. Hyvä minä! Tätä pidän suurimpana salionnistumisenani tähän mennessä.

Rintapenkki näyttää jotakuinkin tällaiselta. Täältä.

Rintalihasten jälkeen on taas yläselän vuoro. Tällä kertaa kiskon ylhäältä. Painoa on kymmenen kiloa enemmän (=45kg) kuin edestä, toistoja taas 3*12. En tee tätä yhdellä tangolla ylätaljasta, mikä on melko yleistä, vaan vähän erilaisella laitteella. En löydä pikagooglauksella hyvää kuvaa, mutta idea on aika sama kuin ylätaljassa.

Kädet ovat noissakin liikkeissä jo saaneet osansa, varsinkin kun käsilihakseni ovat melko heikot. Silti niille pitää antaa vielä omaa treeniä. Teen ojentajia ylätaljasta. Painoa laitan 17,5kg, joka alkoi tänään tuntua pikkuisen kevyeltä, joten ensi kerralla lataan taljaan 20kg. Toistoja taas 3*12.

Toinen käsille varattu liike on montaa lihasta kuormittava pystypunnerrus, jonka teen kahdella neljän kilon käsipainolla seisten. Ja taas 3*12 toistoa. Aluksi en tainnut ihan noin montaa jaksaa tehdä.

Lopuksi (tai joskus aluksi, jos smith-laite on varattu) teen vatsoja ja selkiä. Vatsat teen pallon avulla. Perusnostoja ja kiertoja 5kg painon kanssa. Lisäksi teen alaselkään liikkeitä pallon päällä sekä lankkutyyppisen liikkeen, jossa pidän kyynerpäitä pallolla, polvet maassa ja linjaan vartalon suoraksi. Lisäksi vielä pilatestyyppisen selkää ja muutakin keskivartaloa kuormittavan liikkeen, jossa olen kontillani ja nostan ristikkäistä kättä ja jalkaa suoraksi samaan aikaan, käytän niitä vatsan alla koukussa ja taas suoraksi ennen palautusta. Tämä on vähän tylsä liike ja haluan siitä eroon, mutta jotenkin se kuitenkin tuntuu, sillä hiki nousee tuota tehdessä pintaan. Teen nämä kiertoharjoitteluna. Teen kolme kiertoa. Ensin 20*suorat vatsat, sitten 20*selät ja lankku pallolla niin pitkään kuin jaksan. Tämän jälkeen kiertävät vatsat *20 ja lopuksi 10* tuo konttausliike. Näitä kiertoja kolme kappaletta.

Tuohon keskivartalo-osioon haluan ainakin muutosta. Haluan vähän tehokkaampia ja nopeammin tehtäviä liikkeitä, sillä tuo kirto tuntuu kestävän ikuisuuden. Mutta tällaisin eväin minä puurran salilla. Viimeisten kuvien osalta linkitys lakkasi jostakin syystä toimimasta, mutta jospa tuon nyt kestäisi. Muutenkin taidan tässä postauksessa vähän venyttää tekijänoikeuslakia noiden kuvien osalta. Antakaa anteeksi! Mutta ehkä tästä postauksesta on jollekin jotain hyötyä, tai tyydyttää uteliaisuutta. :)

Lounasta ja lukemista

Jo viime viikolla ostin uusia lehtiä, kun niitä alkoi taas kesän jälkeen ilmestyä. Monista lehdistähän ilmestyy kesällä tuplanumeroita, joissa ei kyllä ole tuplasti lukemista. Sinäänsä harmi, koska ainakin minulle kesä on sitä parasta lehtienlukuaikaa. Ostin Kunto Plussa, jonka laitoin nyt myös tilaukseen. Siitä minulla ei ole kuvaa. Muutamaa päivää myöhemmin ostin Fitin Laihdu! -erikoislehden sekä Women's Healthin, joka on noussut suosikikseni ulkomaanreissuilla ja viime aikoina olen ostanut sitä myös täällä Suomessa (UK-versiota). Haluaisin tilata tuon lehden kotiinkin, mutten ole löytänyt sitä järkevään hintaan (UK- tai jenkkiversiota kumpaakaan).

Tuota Fit Laihdu! -lehteä voin suositella varsinkin niille, jotka eivät ole ihan varmoja, miten se laihdutus kannattaa toteuttaa. Aika perusjuttuja, mutta sellaisia, joita itselleenkin on hyvä muistutella silloin tällöin. Ja nyt oli ihan kiva huomata, että monet ohjeet olivat sellaisia, joihin pystyin toteamaan: "Noinhan minä teen." tai "Noinhan minä ajattelen." WH on vähän sellainen populistinen: "Uusi tutkimus kertoo sitä ja tätä" ja joka numerossa on useampia jumppia, joilla näytän varmasti kansikuvan mallilta tai joltakin muulta über-ihmiseltä.

Äsken söin lounasta, jonka nyt annan hetken laskeutua ennen salille lähtöä. Olen viime aikoina käynyt pääasiassa aamupäivällä salilla, kun siellä on mukavan rauhallista. Nyt piti lykätä myöhemmäksi, jottei minun tarvitse käydä kotona ennen Ikea-reissua. Avomies kun pääsee vasta illaksi sinne töistä. Lounaaksi söin eineskalakeittoa ja ruisleipää runsailla päällysteillä. Ja tietysti maitoa lisäksi. :)

Ja nyt jos täällä on sellaisia lukijoita, jotka eivät ole seurailleet aktiivisesti blogiani, ja ihmettelevät, että mikäs hiton muija toi on, kun yrittää laihduttaa eineksillä ja ravintolaruoalla, niin huomautan, että meiltä puuttuu tällä hetkellä remontista johtuen keittiö. :D Kyllähän minä olen ruokaakin tehnyt, mutta tällä viikolla on tullut ahkeroitua sen verran, ettei ruoanlaitto ole oikein innostanut. Eilen illalla sentään pilkoin kasviksia tortillan täytteeksi (kanatäytettä oli pakastimessa valmiina).

Nyt nokka kohti kuntosalia. Salin jälkeen hoidankin päivän molemmat välipalat (á 115kcal) itse sekoittamallani palautusjuomalla (rasvatonta maitojauhetta, sokerintonta kaakaojauhetta, herneproteiinia ja kaloritonta karppisokeria), josta olen jo aiemminkin maininnut. En käytä palautusjuomaa, jos pääsen heti syömään oikean aterian, koska palauttavat aineet tulevat siitä, mutta nyt syön sitten vasta myöhemmin päivällistä.

Eli tonne vain vettä sekaan. Ihan hyvää tulee.

Kiireisiä remonttipäiviä

Pari päivää on mennyt aika tiiviisti remontin merkeissä. Toissapäivänä pohjamaalasimme seiniä ja eilen vedettiin kattoon lopullisesti näkyviin jäävä maalikerros. Lisäksi kanniskelimme keittiön kalusteita, jotka saapuivat eilen. Hommaa on siis riittänyt. Liikuntaa on tullut tässä työn lomassa, mutta muuten ei ole kyllä jaksanut tehdä mitään erityistä. Eilen olin vähän meinannut mennä illalla lenkille, mutta alaselkä alkoi oikutella vasemmalta puolelta aika pahasti, joten päätin jättää väliin. Selkä vihloo edelleen, mutta menen kuitenkin iltapäivällä salille. Jospa se siitä vertyisi. Pitää kyllä olla tosi varovainen ja kiinnittää huomiota keskivartalon tukeen.

Tänään olisi tarkoitus pitää remonttivapaa päivä, ainakin tekemismielessä. Kauppoihin pitää kyllä mennä kiertelemään. Käyn katsomassa, löytäisinkö keltaista liitutaulumaalia keittiön seinään. Tämä ei siis ole mikään tuulesta temmattu juttu, vaan sellaista esiteltiin Suuri Käsityökerho -lehdessä. Samalla reissulla ajattelin käydä Ruohonjuuresta ostamassa Kaakao Nibsejä, joita olen jo pitkään ajatellut ostaa, mutta Prismasta en löytänyt. Voi olla, etten osannut etsiä oikealta hyllyltä. Mille hyllylle sellaiset kuuluvat? Illalla menemme vielä Ikeaan ihmettelemään vaatekaappeja. Pitäisi eteisen, makuuhuoneen ja työhuoneen säilytysjärjestelmät laittaa uuteen uskoon. Huoh! On tässä hommaa!

Syömiset ovat menneet ihan ok, joskaan eivät täydellisesti. Toissapäivänä menimme avomiehen ja hänen isänsä kanssaan lounaalle Koti Pizzaan. Minä en syö pizzaa (siis silloinkaan kun elän kuin pellossa ruokailun suhteen), joten vaihtoehdoksi jäi salaatti. Kanasalaatti oli hyvää ja isokokoinenkin, mutta eihän siinä energiaa ollut ihan kauheasti. Rasvaa oli varmaan vain salaatinkastikkeessa, jota en viitsinyt laittaa kovinkaan paljoa. Loppupäivästä yritin täyttää energiavajetta, mutta en ole varma, onnistuinko tai menikö se överiksi. Eilen kävimme taas lounaalla ravintolassa. Söin salaattipöydästä tuhdisti ja lisäksi vähäsen hernekeittoa alkuruoaksi ja pääruoaksi lohta ja jotain kasvisriisijuttua. Luulisin, että se meni energiamäärältään oikeaan suuntaan, mutta mistäpä noista tietää... Eli vähän tällaista epämääräistä on syönyt. Eilen illalla söin jätskiä iltapalaksi, mikä nyt ei ole paras vaihtoehto, vaikka pitäydyinkin aika pienessä annoksessa.

Tänä aamuna paino oli 100g korkeampi kuin keskiviikkona. Voi johtua ihan kuukautisturvotuksesta tai siitä, että liikuntaa ei ole kunnolla tullut harrastettua, jolloin hiilarit kertyvät nesteiden kera varastoihin. No, hällä väliä, lähtee kun lähtee. Tiedän kuitenkin eläneeni olosuhteisiin nähden säntillisesti. Tänään kyllä syömme taas Ikeassa. Pitää koittaa vastustaa niitä jälkkäreitä. Eivätkä ne lihapullatkaan taida olla se paras vaihtoehto...

Mittoja

Otin tänä aamuna mitat itsestäni ja päivitin tuonne "Mittoja minusta" -välilehdelle. Rasvaprosentti näyttää tuossa tippuneen hurjasti, mutta siinä lienee joku harha ja huomenna saattaa olla eri tulos. Mitoissa ei suurta muutosta ole tapahtunut paitsi vyötärön osalta. Ei sen väliä. Mittauksissakin saattaa tapahtua pientä heilahtelua, se kun on ihmisen suorittama tapahtuma. Se vyötärö onkin tällä hetkellä kriittisin kipupiste, joka on ärsyttänyt. Toisin sanoen tuo vatsaröllö. Ja painohan on pudonnut. Mutta nyt ei tältä erää pidempiä sepustuksia, sillä remppahommat odottavat. Mukavaa keskiviikkoa!

Alle 80kg

Ensimmäinen etappi, toki pieni sellainen, saavutettu. Vaaka näytti aamulla 79,8kg. Kirjoittelin aiemmin noista tavoitteista ja palkinnoista ja asetin ensimmäiseksi tavoitteeksi sen alle 75kg. Olen tässä kuitenkin ajatellut, että tilaisin Kunto Plus -lehden, ja päätin, että saan tilata sen, kunhan 80kg alittuu. Tänä aamuna se sitten realisoitui, joten laitanpa tässä tilauksen menemään.

Tänään on jo vähän parempi fiilis, vaikka aamu ei alkanut aivan täydellisesti, kun heitin aamupalasmoothiet pitkin pöytää ja vähän läppäriäkin... Alkoi kyllä kismittää taas ihan huolella, mutta se meni onneksi ohi. Nyt lähden kohta salille tekemään treenin. Sitten pitää taas käydä vanhalla asunnolla, sillä unohdin ottaa viimeksi lisää e-pillereitä mukaan. Iltapäivästä on tiedossa rautakauppashoppailua. Tässä parin päivän aikana pitäisi saada pohjamaalattua muutama seinä ja pintamaalattua keittiön, olkkarin ja eteisen katto, koska torstaina meille tulee keittiön kalusteita.

Eli ei kun hommiin!

Mälsä päivä

Tänään on ollut ensimmäinen sellainen päivä, että en ole oikein pysynyt ruodussa. Syömiset ovat menneet aika seinille enkä jaksanut lenkillekään lähteä. On jotenkin kaikin puolin mälsä olo. Koko päivän on tehnyt mieli mussuttaa jotain enkä ole jaksanut tehdä kunnon ruokaa. No, kohta on se-aika-kuusta, joten osittain tämä selittynee sillä. Toinen osa todellisuutta voi olla se, että olen ehkä syönyt huomaamattani liian vähän, ja nyt kroppa vaatii osaansa. Tiedä häntä...

Hyvää tässä on se, että mieli ei ole lopullisesti maassa. Monesti tässä kohtaa on vähintään sellainen fiilis, että aloitan sitten ensi maanantaina uudelleen, ja se olisi aika kohtalokasta, kun nyt kuitenkin on vasta maanantai... Joskus olen samankaltaisessa mielialassa heittänyt koko projektin romukoppaan. Mutta tällä kertaa aion tsempata. Huomenna menen salille. Tänäänkin olisi kannattanut raahautua sinne lenkille, niin fiilis voisi olla nyt parempi. Syömisen yritän myös pitää reilassa.

Eikä tänään mitään peruuttamatonta ole tullut tehtyä. Kalorit pysyivät melko hyvin aisoissa. Söin yhden Magnum-jätskin ja cajaa 100g Turkin pippureita. Saattaa huomenna näkyä vaa'alla, mutta luultavasti ylimääräisestä syömisestä tulee vain vähän lisäpuhtia treeniin.Yritän pysyä positiivisena. Mitään ei ole menetetty, ja huomenna on päivä uus.

Ai niin. Lupailin niitä mittoja. Aamulla vaa'asta olivat paristot loppu, joten en sitten halunnut ottaa mittanauhamittojakaan, jotta saan samalta päivältä koko mittausrivistön. Huomenna en ehkä halua ottaa mittoja, jos vaikka satun olemaan turpea tämän päivän ylensyömisestä. :) Eli keskiviikkona sitten.

Tällaisen lounaan söin.

Remppaviikonloppu

Huh ja puh! Pari päivää on tullut tehtyä hommia tämän huushollin valmistumisen eteen ihan urakalla. Isäni oli siis eilen ja tänään auttamassa, ja siten tuli itsekin tehtyä remppajuttuja lähes aamusta iltaan. Toki ruokataukoja pidimme. Ja silti nyt on vasta saatu tehtyä olohuoneen, keittiön ja eteisen osalta sellaiset valmistelevat toimet. :D Katon pohjamaalaus tehtiin tänään. Tai nuo miehet sen hoitivat, minä tein muita juttuja.

Painonpudotusasiat ovat jääneet siis vähän taka-alalle, mutta oikeastaan hyvä niin. Olen nyt pari viikkoa ollut jotenkin niin 24/7 kiinni tässä laihdutuksessa, ettei tästä oikein pääse syntymään mitään rutiinia. Minulle on motivaation säilymisen kannalta hyvä, että koko ajan on jotain virikettä laihdutusrintamalla, mutta kun nyt kuitenkin yritän irrottautua siitä laihdutuskuuriajattelusta ja siirtyä pysyvämpään elintapojen muutokseen, pitäisi pyrkiäkin arkipäiväistämään syömistä ja liikkumista.

Viikonloppuna syöminen ei todellakaan ole ollut tasaista enkä ole punninnut oikeastaan mitään. Kaloreista ei ole oikeastaan hajuakaan, mutta noin perstuntumalla voisin sanoa, että ihan kivasti on kuitenkin sujunut. Eilen kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa ja tänään Chico'sissa, mutta ne olivatkin päivän ainoat isot ateriat. Muuten on menty pienemmillä välipaloilla. En ole syönyt karkkia muutamaa Turkin pippuria ja yhtä-kahta Pätkis-palaa lukuunottamatta, ja remppamunkitkin ostin vain miehille. Tänäänkin Chico'sissa tutkiskelin jo hampparilistaa, mutta päädyin kuitenkin kanavartaisiin. Niissä lisukkeena oli majoneesipohjaista kastiketta, mutta muutoin annos oli suht ok. Siinä oli jotain pastettuja perunoita, mutta söin vain kaksi lohkoa. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että hyvä minä! Aiemminhan olisin mussutellut vähän väliä jotain ja tilannut ravintolassa mitä mieli tekee, koska olenhan minä rempatessa kuluttanutkin (saletisti ainakin 200kcal ylimääräistä).

Viikonlopun kruunasi äsken avomiehen kanssa tehty juoksulenkki. Ajattelin jo, että ihan plörinäksi on mennyt tämän viikon liikunnat. Vähän voi lohduttautua sillä, että tuossa remonttia tehdessä hyötyliikunnan osuus päivästa on normaaliin verrattuna huikea. Ei siis tullut urheilusta kerättyä sitä 300kcal/pv keskitavoitetta, mutta en pidä sitä kamalan pahana, kun kolme päivää tällä viikolla on tullut lähes täyspäiväisesti rempattua. Ja tuli sentään juostua tänään sellainen nelisen kilometriä. Lopuksi vielä spurtattiin loiva ylämäki ja juoksu kulki oikein mallikkaasti.

Eli hyvillä mielin uuteen viikkon. Huomenna ajattelin päivittää noita mittojakin vähäsen. Ihan jännä tietää, miten vyötärön ympärys on muuttunut, kun tuntuu, että vatsaröllö senkun pahenee, vaikka muuten tulee välillä sellaisia timmi olo -hetkiä (ja ne todellakaan ole mistään kohtaa timmi, hohoo).

Vaihteleva itsetunto

Minulla on suhteellisen hyvä itsetunto. Pidän itseäni suht fiksuna, varsinkin arkisissa asioissa. Toisin sanoen osaan käyttää maalaisjärkeä. Olen pääsääntöisesti ihan hauskaa seuraa ja tulen toimeen ihmisten kanssa hyvin. Leivon todella hyviä juttuja ja osaan laulaa huomattavasti keskivertoa paremmin. Sen sijaan olen melko laiska, pahantuulisena ärsyttävä (no toisaalta, kuka ei...?) ja yksi maailman surkeimmista piirtäjistä. Olen myös turhan utelias ja huono peittämään, jos en pidä jostakusta. Listaa voisi varmasti jatkaa pitkäänkin, mutta se olisi turhaa tässä yhteydessä.

Tuossa itsekuvailussa ei mainita vielä mitään ulkonäöstä. Miksi? No siksi, koska se on se asia, minkä vuoksi en voi sanoa, että minulla on hyvä itsetunto vaan vain suhteelisen hyvä. Ulkonäköni puolesta fiilikset itsestä vaihtelevat. Paljon. Ei voi edes sanoa, että päivästä toiseen, vaan hetkestä toiseen. Parissa minuutissa voi tapahtua jotakin sellaista, mikä saa minut ajattelemaan, että voisinpa vain olla näkymätön. Tai toisaalta huonon hiusaamun jälkeen saatan ovesta ulos astuttuani ollakin sitä mieltä, että kaikki vastaantulevat miehet vähän vilkuilevat minua kiinnostuneesti. Joopa joo...

Jos yritän ajatella aivan objektiivisesti itseäni, voisin sanoa olevani ihan sievä. Minulla on suomalaisittain eksoottiset ruskeat silmät, joista saan paljon kehuja, ja ollessani kassatyössä myös hymyäni kommentoitiin usein positiivisesti. Se, mistä ohikulkevien miesten kiinnostuneet katseet yleensä johtuvat, ovat valtavat rintani (kuppikoko vaihtelee I:n ja J:n välillä). Toisaalta taas en ole vartaloltani nykyisen länsimaisen kauneusihanteen mukainen liiallisten muhkuroiden vuoksi. Reidet ovat todella paksut ja ne korostuvat, sillä sääreni ovat hirvittävän lyhyet. Tämä tekee myös pohkeista hyvin turpeat. Käsivarret ovat melko paksun ja velton näköiset, ja viime aikoina myös vatsa on pyöristynyt inhottavasti. Ja ne rinnat saisivat siis olla vähän pienemmät.

Osaan kyllä tunnistaa itsestäni myös ulkonäöllisesti hyviä ja huonoja puolia. Mikä siihen hetkelliseen fiilikseen sitten vaikuttaa? Nyt aika paljon arvoinen vinkki, jonka monet ovat varmasti itsekin hoksanneet: Parhaita itsetunnon kohottajia on liikunta. Kuinka seksikkääksi voikaan itsensä tuntea pumpattuaan salilla pari tuntia tai kuinka kaunis sitä kokee olevansa juoksulenkin jälkeen? Aina tuo olotila ei kestä kauaa, mutta on kyllä kovemmankin rääkin arvoinen. Pienen suklaapatukan syömisen jälkeen taas saattaa tuntua siltä, että olen maailman rumin ihravalas. Vaikkei se patukka vielä missään näykään. Ei edes turvotuksena, jos se on pieni. Muita näin selkeitä tekijöitä en ole omaan hyvään fiilikseen löytänyt.

Totta kai se vaikuttaa, kuinka kotoisaksi tuntee olonsa vaatteissa. Tänään minulla oli päälläni mekko, joka ei sovi repun kanssa ollenkaan, koska se kiskoutuu ylös niin, että koko takapuoli on esillä. Ei siis ollut kovin seksikäs olo, kun olin minuutin välein kiskomassa mekkoa alas. Myös se, etteivät hiukset aamulla asetu kunnolla tai meikki menee vähän miten sattuu, vaikuttaa.

Mutta kummallista se on tämän ulkonäöllisen itsetuntemuksen vaihtelu. Toivottavasti se fiilis kääntyy sitä positiivisemmaksi, mitä vähemmän kannan rasvalöllöjä mukanani ja mitä enemmän minussa on lihasta treenaamisen jäljiltä.

Kaunista viikonloppua kaikille!

Täältä

Pieni humpsahdus

Tänä aamuna viimein oli vaa'an lukema hieman pienempi kuin aiempina päivinä. Paino tänä aamuna 80,5kg. Ei siis huimaa edistystä, mutta mikä tärkeintä, edistystä kumminkin. Eilen vietimme täyden remppapäivän. Herätys oli jo kuuden jälkeen, kun sähkömies tuli seitsemältä. Siinä meni pari tuntia sähköjuttuja ihmetellessä ja sitten tulikin avomiehen isä, ja remppailimme noin kahdeksaan asti. Pieniä taukoja tietysti piti pitää.

Aamulla olin tosi turhautunut tuohon painon junnaamiseen ja nousemiseen. Kävi jo taas luovutus mielessä, mutta ei. En antanut periksi. Olin kyllä ajatellut, että pidän ehkä vähän tuhdimman päivän ruoan puolesta, jos olenkin kituutellut vähän liian vähällä ruoalla. Mutta ei sekään sitten onnistunut. Kävimme lounaalla läheisessä thai-ravintolassa ja siellä söin annoksen, jossa oli kanaa, kasviksia ja kookosmaitoa. Kun syön riisiä noissa riisipainotteisissa ravintoloissa (thai-, kiinalainen ja intialais-nepalilainen) tosi maltillisesti, kaloritkaan tuskin kohosivat yli (ainakaan paljoa) sen 520kcal, jonka lounaalla olen muinakin päivinä syönyt. Kookosmaidossahan toki on kaloreita ja eiköhän ruoassa öljyä ollut käytetty, mutta ei mitään övereitä. Välipalaksi söin soija-suklaavanukkaan ja päivälliseksi samaa kuin edellispäivänäkin eli kanaa ja pakastekasviksia sekä raejuustoa ja maitoa. Näkkäriä en syönyt. Sen sijaan söin jälkkäriksi/iltapalaksi vähän jätskiä, mutta sitäkin oikeasti aika vähän. Eli vaikken ole ihan kartalla päivän lukemista, tuskin tuli ainakaan tankattua.

Liikunta jäi taas hyötyliikunnan varaan, jota sain taas hiomisesta, jota tein lähes koko päivän. Kädet alkoivat ainakin sanoa itseään irti viimeisen seinän kohdalla. Katsotaan, miten toimivat, kun menen tänään salille... Pitäisi tästä kohta lähteä. Odottelen vain pyykinpesukoneen valmistumisen ja sitten lähden. Samalla reissulla haen vaatteita vanhasta kodista, kun nuo helteet näyttävät tältä erää loppuvan, eikä minulla ole täällä muita kuin hellevaatteita. :)

Viikonloppu menee remontoinnin merkeissä, kun minun isäni tulee huomenaamulla auttamaan pariksi päiväksi maalauksessa. Katsotaan, ehdinkö paljon kirjoitella. Tänä iltana yritän vähän purkaa mietteitä.

Turhautumista

Onpas tosi ärsyttävää! Pari viime päivää on ollut jatkuvasti vähän nälkä, vaikka syön sen noin 1600kcal päivässä. Syön paljon kasviksia, proteiinia ja kuitujakin pitäisi tulla riittävästi, joten en ymmärrä, miksi näläntunne vaivaa. Tai ymmärtäisin, jos paino samaan aikaan putoaisi, mutta ei. En ole laihtunut viikon aikana yhtään. Aluksi lähti taas nesteet, mutta sen jälkeen ei grammaakaan. Eilisestäkin oli sata grammaa tullut lisää, vaikka suoli on toiminut.

Plaah plaah plaah! Ärsyttää tosi paljon! On hyvä fiilis sen suhteen, miten on tullut eleltyä, mutta kun kroppa ei vastaa halutulla tavalla, ei oikein motivoi. No, katsellaan tämän viikon loppuun, miten tuo paino kehittyy. Joskushan käy niin, että ensin junnaa ja junnaa ja sitten humpsahtaa...

Nyt remppahommiin, kun avomiehen isäkin saapui auttelemaan. Jatkan illalla. Mur...

Seksikästä keskiviikkoiltaa!

Lähdin tänään keskustaan suunnittelemaan kaverin polttareita. Bussipysäkille kävellessäni huomasin bussin jo kaartavan pysäkille, vaikkei sen kyllä vielä olisi pitänyt tulla. No, saattoi olla vasta edellinen bussi, mutten halunnut ottaa riskiä, että myöhästyn, joten kirmasin sitten viimeiset parikymmentä metriä. Kun astuin bussiin, kuski sanoi minulle: "Näytät hyvältä, kun juokset." Hahaa! Sain kyllä hupia ainakin koko päiväksi. En tiedä, onko hän nähnyt jotain perversejä Baywatch-imitaatioita, joista on pitänyt vai mistä moinen. Yleensä kehut piristävät mieltä, mutta tuo oli jotenkin jo liian hyvittavaa... Hänen pitäisi nähdä, kun juoksen lenkillä. Ei siinä juoksussa mitään (muuta kuin jokunen hyllyvä asia), mutta naamani on punaistakin punaisempi. No joo, se siitä.

Monilla teistä lukijoistakin on varmasti usein se ei-niin-kaikkein-seksikkäin -olo, joten piristän teitäkin kappaleella, joka on minua innostanut lenkeillä parin viime viikon aikana.

Sanoma kyllä menisi ehkä paremmin perille, jos tuolla videolla kekkuloisi joku nainen, jolla oikeasti olisi vähän pyllyä ja muutakin hyllyvää. Pyh! Kuunnelkaa vain sanoja, älkää katsoko. :)

Päivän toinen välipala jäi syömättä, kun en kaupungilla kahvilassa viitsinyt syödä mitään. Tarjolla oli siis lähinnä croissant- ja pullatyylisiä vaihtoehtoja, joten koin turvallisemmaksi vain juoda kevykolaa. Söin päivälliseksi pakkasesta broilerin fileetä ja kukkakaali-parsakaali-porkkana -sekoitusta sekä raejuustoa. Päälle heitin vähän sitä Creme Bonjourin chilitavaraa. Ja lisänä Ryvita-näkkäri sekä iso lasi maitoa. Nyt on kyllä taas nälkä, joten voisin syödä vähän tuhdimman iltapalan.

Tänään liikunta on rajoittunut hyötyliikuntaan, jota on tullut lähinnä seinän hiomisesta. Vaikka teen sen koneella, on homma silti raskasta, ainakin eilisestä salitreenistä palautuville käsivarsille. Kyykin myös niin oudoissa asennoissa ja kurkottelin, että reidet ja vähän keskivartalokin saivat osansa treenistä.

Olen nyt kirjoitellut aika epämuodollisesti päivän syömisistä ja treeneistä ym. ja välillä vähän laajemmin noista yleisistä painonpudotukseen liittyvistä jutuista. Ilmeisesti jokunen lukija on blogin löytänyt, joten kyselenkin teiltä, onko jotain toiveta blogin suhteen. Mitä vähemmän, mitä lisää? Toivebloggaus? Saa ehdotella; toteutan, jos siltä tuntuu. Vaikka kirjoittelenkin omaksi motivaatiokseni, on tietysti kiva, jos joku tätä lukee ja saa tästä jotain irtikin.

Varoituksen sanoja itselle ja kanssalaihduttajille

Olen ajattelutavaltani pääsääntöisesti optimisti. Elämä on kuitenkin opettanut muistuttelemaan itselle välillä realismia. Pessimismiin en haluaisi sortua. Viime viikon maanantaina otin taas uuden asenteen syömiseen ja aloitin kuntoilun tehokkaammin. Tähän mennessä kaikki on sujunut hienosti, ja olen saanut onnistumisen kokemuksia. Olen hillinnyt itseni oikeissa paikoissa, mutta toisaalta osannut suhtautua rennosti tilanteisiin, joissa kaloreiden laskeminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Liikkumaan olen jaksanut lähteä. Mutta...

Tämä on nähty ennenkin. Ei kerran, kaksi tai kolmekaan. Ei nyt ihan sataa kertaa, kuten blogini otsikko liiottelevaan tyyliini väittää (avopuolisolta meinaa mennä hermot, kun kaikkea on seitsemäntoistatuhatta yksikköä), mutta monta kertaa olen kokenut tämän alkuhuuman. Ja hienoahan se on, että alussa on sellainen olo, että kyllä minä tähän pystyn.

Mutta siinä piilee myös vaaran paikka. Nyt tuntuu hölmöltä, etten aiemmin ole saanut laihdutettua, kun tämähän on näin helppoa. Tiedän kuitenkin, että jossakin vaiheessa tulee se hetki, kun en kykene vastustamaan anopin ostamia suklaapatukkaröykkiöitä tai toimimaan järkevästi ravintolassa. Ei tämä oikeasti helppoa ole - ainakaan minulle. En minä tässä ole epäonnistunut niin monesti omasta halustani tai huonoudestani; laihduttaminen pysyvästi nyt vain on todistautunut aika haastavaksi.

Miksi päätin kirjoittaa aiheesta? Koska huomasin omassa euforisessa tilassani eilen jotakin perin tuttua. Tältä on tuntunut joskus aiemminkin. Ja toisaalta olen viimeisen parin viikon aikana kaivellut uusia laihdutusblogeja ja löytänytkin muutamia, ja monissa on havaittavissa samaa alkuinnostusta. "Tästä se lähtee!" "Nyt muutan elämäni!" "Ei enää ikinä lihava!" Ja vaikka minulla välillä onkin taipumusta kateellisuuteen toisten onnistumisista, toivon kuitenkin sydämeni pohjasta onnistumista kaikille tämän urakan kanssa kamppaileville. Fakta vain nyt on se, että osa tulee epäonnistumaan - vääjäämättä. Tavoitteeni olisi nyt pyrkiä selvittämään, miten itse kykenisin olemaan siinä toisessa osassa.

Nyt osa teistä pitää minua ilonpilaajana ja väittää, että valehtelin alussa, kun sanoin, etten halua sortua pessimismiin. Väitän kuitenkin olevani nyt realistinen. En jaksa tähän etsiä tieteellistä näyttöä ja tilastoja siitä, kuinka moni laihduttaja epäonnistuu yrityksessään viimeistään painon pitämisessä poissa (tutkimustietoa tulee pyöriteltyä liikaa jo gradun parissa). Niitä tutkimuksia ja tuloksia kuitenkin löytyy. Haaste, jonka nyt asetan itselleni ja muille, onkin sen viisastenkiven löytäminen, miten tämä onnistumisputki saadaan jatkumaan niin, että puolen vuoden päästä Hese-ateriasta kieltäytyminen ei ole juhlimisen arvoinen saavutus vaan arkinen toimintamalli.

Optimisti minussa kuitenkin lopulta ottaa vallan. Kyllä minä onnistun! Pakko minun on onnistua! Ja niinhän se on ajateltavakin. Avopuolisoni ei enää suhtaudu terveellisempään elämääni vakavasti vaan tuhahtelee ja pohtii varmasti mielessään, kauankohan tällä kertaa kestää, että ahmin taas jäätelöä litroittain suoraan rasiasta. Mutta jos minä lähtisin tähän elämänmuutokseen ajatellen, että epäonnistun kuitenkin, eikö olisi aivan sama lopettaa saman tien?

Täältä

Onnistujan päivä

Onpas ollut pitkä ja vähän raskaskin päivä. Enkä ole edes ollut töissä taikka tehnyt yhtään gradua. Lähdin liikenteeseen yhdeksän jälkeen aamulla ja kotiin tulin puoli kymmenen jälkeen. Aamulla menin hammashoitajalle ja sieltä suuntasin salille. Salilla sain tehtyä hyvän treenin. Saliharjoittelun aloittaminen on aina kivaa, kun jo parin kerran jälkeen huomaa, että kehitystä on tapahtunut, kun lihakset pikkuhiljaa heräilevät uniltaan. Tai ainakin oletan, että vielä parissa kerrassa lihakset eivät varsinaisesti kehity, mutta oppivat toimimaan. Joka tapauskessa ensi kerralla pitää muutamiin liikkeisiin lisätä painoja. Tänään löysin Intersportista salihanskatkin, joita pääsen ensi kerralla testaamaan. Tuntuvat hyviltä.

Vähän hassusti päin tämä kuva. :)

Oli hiton vaikeaa ottaa kuva omasta kädestä kännykällä.

Salilla käynnin jälkeen kävin taas yliopistolla syömässä. Söin kanakeittoa, joka oli ihan hyvää, mutta siinä ei ollut minkäänlaisia kasviksia, ja salaattipöydän antimet olivat niin surkeat, etten ottanut sieltä mitään. Jäi ärsyttämään, joten kävin ostamassa minitomaatteja ja omenan jälkikäteen, joilla sain vähän paikattua kasvisvajetta. Aivan ennenkuulumatonta käytöstä minulta. :)

Lounaan syötyäni kävin pikaisesti verikokeessa, ja sen jälkeen lähdimme avopuolison kanssa kiertelemään sisustus- ja rautakauppoja. Ja siinä sitä aikaa taas meni. Bauhausin sulkeutumiskuulutukset kajahtelivat, kun lähdimme parkkipaikalta, emmekä silti ehtineet katsoa kaikkea ja käydä kaikkialla, missä oli tarkoitus. Onhan tässä hommaa. Liikkeissä pyöriminen tuntuu nyt salin väsyttämissä jaloissa. Ja kultaraasuni joutui vielä lähtemään palauttamaan autoa vanhemmilleen, koska itse emme sellaista omista.

Mutta eniten onnistujan fiilis ei tullut tänään salilla eikä edes minitomaatteja ostaessa vaan Hesburgerissa. Se oli nimittäin ainoa ruokapaikka tuolla remppakauppojen keskellä emmekä viitsineet kauemmas lähteä, sillä aika oli kortilla. Ajattelin, että tästä ei hyvä seuraa. Mutta suoriuduin tilanteesta hienosti! Söin kanasalaatin, johon lorautin noin ruokalusikallisen kevyttä talon kastiketta (siitä noin puolen desin pussista) ja lisäkkeenä oli pieni ciabatta-leipä. Ja se oli oikein hyvää! Suosittelen kyllä tuota kanasalaattia. Hesellä on nyt myös joku lämmin kanasalaatti uutuutena, mutta siihen en sotkeutuisi, sillä kaloreita on tuplasti (oikeasti, lähes tasan) tuohon syömääni vaihtoehtoon verrattuna, vaikka onhan sekin toki huomattavasti parempi vaihtoehto kuin Kerrosateria (tavallisella limpparilla >1100kcal). Minun syömässäni annoksessa oli ciabatta ja kastike huomioituna noin 340kcal. Sanoisin, ettei huonosti Hese-käynniksi. Jäi siis jopa alle normaalin päivällisen, joten söin vähän tuhdimman iltapalan. :)

Jottei päivä olisi aivan täydellinen syömisten osalta, tunnustan napanneeni kotiin tultuani kaksi Pätkis-palaa avomiehen pussista. Mutta ne sallitaan, sillä muutoin päivän kalorit taisivat jäädä alijäämäisiksi. Ja kaksi on kuitenkin aika vähän...

Ihan vaan kaksi otin.

P.S. Kaivoin kuvausrekvisiitaksi nuo kaksi palaa pöydälle ja laitoin ne sitten kiltisti takaisin pussiin. ;)

Vuohenjuustosalaattia

Nam nam! Tein päivälliseksi itselleni vuohenjuustosalaattia. Päivällä tuli syötyä enemmän hiilareita kuin normaalisti (banaani, pastaa, näkkäriä), mikä tietysti oli lenkkeilyn kannalta ihan hyvä. Päätin kuitenkin nyt syödä vähän vähemmän hiilareita, vaikken niitä mitenkään erityisesti vahdikaan. Salaattiin tuli taas kaikennäköistä. Peruspohjan (salaattia, kurkkua, paprikaa, tomaattia, avokadoa, sipulia) lisäksi heitin lautaselle raejuustoa, kurpitsansiemeniä, tietenkin vuohenjuustoa ja hetken mielijohteesta viinirypäleitä, jotka sopivat vuohenjuuston kanssa oikein hyvin. Joku voisi ajatella, että mitä tekevät sipuli ja viinirypäleet samassa salaatissa, ja itsekin vähän mietin, että menikö överiksi, mutta hyvää oli!

Piti tehdä vielä vähän tavallista tuhdimpi päivällinen, kun välipala jäi syömättä. Söin sen lounaalta unohtuneen näkkärin ja lähdin kauppaan. Kaupoissa tulikin pyörittyä vähän pidempään, kun etsin salihanskoja (ei löytynyt), ja kotiin palattua kello oli jo sen verran, että päätin tehdä suoraan tuon päivällisen. Nyt on vähän sellainen olo, että tekisi mieli napostella jotain, mutta taidan jättää napostelematta, vaikka vieressä edelleen huutelee kutsuvasti avaamaton Turkinpippuri-pussi. Jääköön avaamatta vielä tällä kertaa. Syön sen sijaan salmiakkipurkkaa.

Nämä ovat hyviä! Vaikka maku kyllä lähtee nopeasti.

Juoksun huumaa

Kylläpä lenkillä käyminen taas piristi! Tuli heti parempi olo. Nyt tuntuu taas siltä, että terveempi minä on vain ajan kysymys. Juoksu kulki yllättävänkin mukavasti, vaikka mitään vauhdin juhlaa se ei ollutkaan. Juoksin puolisen tuntia, kolme kilometriä ja lisäksi kävelin kilometrin verran sekä lämmittelyksi että jäähdyttelyksi. Jäähdyttelykilometri meni aika löntystellen.

Totta! Täältä

Mutta voi herran jestas, että on mäkistä tämä uusi lenkkeilymaasto! Juoksin pienen pätkän ihan metsäpolkuakin. Tuota maastojuoksua voisin alkaa harrastaa enemmänkin, kunhan saan lihakset ja kokonaismassan siihen kuntoon, ettei nilkat mene heti kun astuu vinoon. Minulla kun on tosi löysät nilkat. Minulla on jonkin verran ollut muutenkin ongelmaa nivelten kanssa. Sekä nilkat että polvet alkavat välillä särkeä juostessa. Nyt kipua tuntui siinä puolen tunnin jälkeen molemmissa nilkoissa. Ärsyttää, mutta josko sekin helpottaisi, kunhan tätä painoa lähtee.

Tuossapa Endomondon talletamat tiedot lenkistä. Vauhti juoksun (tai siis hölkän) aikana oli 9,5-10 minuuttia per kilometri. Endomondo huuteli kilometrin välein aikoja korvaan. Se on ihan hauska ominaisuus, vaikka en ole sitä osannut kaivata.

Lenkin jälkeen söin lounaan, josta itse asiassa on vielä näkkäri syömättä, kun unohdin sen lounaan aikana. Join pitkästä aikaa ison lasin maitoa. Olen aikamoinen maidon litkijä, ja koska litrassa maitoakin on jo ihan kunnioitettavasti kaloreita, olen rajoittanut juomisen vähän reiluun pariin desiin ateriaa kohden, ja ihan joka aterialla en juo maitoa. Nyt kuitenkin lounaassa oli tilaa, joten join hyvillä mielin oikein ison lasillisen. Ja sehän on hyvää palautusjuomaakin. :)

Tässä lasillisessa vähän yli sata kilokaloria.

Höh ja pöh!

Paino oli tänä aamuna vähän korkeammalla kuin viimeksi mitatessa. Plääh! Tällä hetkellä paino on 81,1kg. En odottanut suuria laskulukuja, mutta alaspäin toivoin lukeman kuitenkin menevän. No, toivottavasti se on vain turvotusta lauantain juhlimisesta ja häviää huomiseen mennessä.

Jotenkin tuo tulos sai aikaan sen, että alkoi ketuttamaan. On ihan päivästä kiinni, miten tuollaiset negatiiviset asiat vaikuttavat. Joskus se antaa lisäbuustia lähteä lenkille karistamaan ne ylimääräiset grammat. Joskus taas, kuten nyt, tulee sellainen olo, että en jaksa. Mutta lenkille aion tänään silti raahautua. Pitää selailla motivaatiokuvakansiota. Siitä saattaa saada vähän inspiraatiota.

Minulla on siis sen tekemäni seinäkartongin (joka nyt on vanhassa asunnossa) lisäksi koneella kansio nimeltä "Motivaatio", jonne olen netistä tallentanut motivoivia kuvia kauniista ja hyvävartaloisista naisista. Sitä aina välillä selailen, kun meinaa unohtua, mitä oikein haluan saavuttaa.

Joten motivoitunutta viikkoa kaikille!

Täältä

Miksi?

Miksi olenkaan päätynyt tähän kuntoon, että painoindeksini huitelee 33 tienoilla (merkittävä lihavuus)? Aiemmin kirjoittelin vähän kronologisesti siitä, miten tähän pisteeseen on tultu ja sivusin joitakin seikkoja, joita voi nimetä (teko)syiksi painon jatkuvaan nousuun. Tai jatkuva on ehkä väärä sana, sillä painonihan ei ole missään nimessä noudattanut lineaarista nousua, vaan jojoilu on ollut se vallitseva teema, ainakin viimeisten kymmenen vuoden aikana, eli koko aikuisiän. Alla erittelen muutamia syitä, joita on tullut mieleen.

Kuuriajattelu
En ole juurikaan ollut sellaista dieettityyppiä eli en ole turvautunut erilaisiin hölmöihin kaalikeitto- tms. juttuihin. (Sanokaa mitä sanotte, minusta sellaiset dieetit ovat hölmöjä.) Paastonnut olen muutaman kerran, mutta sitäkin olen tehnyt vain puhdistautumismielessä ja laihdutuskuurin aloitusbuustauksena. En ole laskenut pisteitä, en karpannut enkä ollut 5:2-dieetillä. Silti laihduttamistani on leimannut ajattelu kuuriluontoisuudesta. Vaikka olen puhunut hienosti uuden elämän aloittamisesta ja terveellisten elämäntapojen noudattamisesta, on homma lähes aina alkanut samalla tavalla:
1) "Ensi maanantaina aloitan."
2) Käytän hurjasti aikaa sen suunnitteluun, miten homman toteutan: ruokasuunnitelmia, palkkiojärjestelmiä, liikuntakalentereita, blogin kirjoittamista ym.
3) Noudatan valitsemaani järjestelmää (liian) orjallisesti, ja punnitsen ruokani gramman tarkkuudella (myös kurkun).
4) Into lopahtaa jossakin vaiheessa enkä saa muodostettua systeemistä tapaa.

Aktiivinen persoonallisuus
Olen lukenut yliopistolla sivuaineena persoonallisuuspsykologiaa. Mikään asiantuntija en missään nimessä ole, mutta kurssit antoivat ajattelemisen aihetta omaan persoonallisuuteeni liittyen. Olen temperamentiltani aktiivinen henkilö. Ja tämä ei ole väistämättä mikään hyvä asia. Se voi olla hyvä tai huono. Asia kaipaisi laajempaa selittämistä, mihin en tässä aio ryhtyä. Joka tapauksessa aktiivisuuteni aiheuttaa esimerkiksi sen, että minun on vaikeaa keskittyä pitkään yhteen asiaan. Tykkään katsella televisiota ja pahimpina kausina tuijottelenkin ruutua tuntikausia päivässä. En kuitenkaan osaa keskittyä ainoastaan television katseluun, vaan teen samalla jotain muuta. Joskus neulon, joskus teen ristikoita, jos katselemani ohjelma on jotain turhaa hömppää, johon ei kauheasti tarvitse keskittyä. Yleisimmin kuitenkin syön. Ja kun mietitte sitä, että katselen tuntikausia televisiota ja siinä samalla lähes taukoamatta mussutan jotain, niin ei pitäisi olla epäselvää, mistä näitä kiloja oikein kertyy. Totta kai olen osittain omaksunut tällaisen tavan, mutta tarve tämän tavan takana saattaa olla osittain temperamentissa. Aktiivisuus minun kohdallani ei siis valitettavasti tarkoita sitä, että joka päivä on päästävä lenkille, spinningiin, jumppaan tms. tai että harva se päivä siivoaisin komeroita. Jos jotakuta kiinnostaa temperamenttiin liittyvät jutut, kannattaa lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja, joita hän on kirjoittanut ihan yleistajuisesti (ei niin tieteellisesti).

Syyllisyys ja salaa syöminen
Minä syön salaa. Olen kehittänyt karkkeihin, sipseihin, leivonnaisiin ym. liittyvän syyllisyydentunteen, joka on johtanut siihen, että pahimpina kausina syön varmastikin suuren osan kaloreista yksin, salassa. Kotonani on välillä ollut kasoittain käärepapereita ja pusseja jossakin loukossa piilossa avopuolisoltani. Niitä olen sitten yksin kotoa lähtiessäni kantanut roskakoriin. Osalle teistä tämä on varmastikin hyvin tuttua, mutta lopuista tämä kuulostaa ihan mielipuoliselta. Ja sitä se kai osittain onkin. Jonkinlainen syömishäiriön merkkihän se on, että ei kehtaa tunnustaa, mitä on päivän aikana syönyt. Osaan myös hienosti projisoida oman syyllisyyteni toisten syyllistämiseksi. Vaikka avopuolisoni tukeekin projektiani (aika passiivisesti tosin), hän ei ole koskaan oppinut lopettamaan syömisestäni naljailua. Se on usein pientä ja vitsikästä (ja joskus taas hyvin suoraa syyllistämistä). Tästä salasyöminen ja syyllisyydentunne ovat vain lisääntyneet ja koen hänen syyllistävän syömisiäni myös silloin kun hän ei sitä tee, mutta itse ehkä koen syyllisyyttä. En tiedä, menikö nyt jo liian sekavaksi...

Heikko itsekuri
Monissa laihdutusopastuksissa on sanottu, että ei herkkuihin sortuminen ole huonosta itsekurista kiinni, vaan johtuu siitä, ettei ole muuten syönyt tarpeeksi ja oikeita asioita. Onhan tuossakin tietysti perää. Totta kai sitä nälkäisenä helpommin sortuu sipsejä popsimaan. Mutta olen kyllä sitä mieltä, ettei minun herkutteluani pelkillä väärillä valinnoilla selitetä. Kyllä osa menee suuhun ihan vain sen vuoksi, että selkäranka pettää eikä itsekuri riitä. Minä olen saanut hyviä ohjeita siihen, että kun herkkuja tekee mieli, niin pohtii, haluaako sitä oikeasti. Vai haluaisiko kuitenkin terveemmän ja kauniimman kropan? Mutta minä valitettavasti sorrun jatkuvasti siihen ajatteluun, että "eihän se yksi karkkipussi missään tunnu. Tsemppaan sitten huomenna." Kuulostaako tutulta? Valitettavasti huomenna ajattelen samalla tavalla. Ja taas huomenna. Ja pian huomaan kuukauden verran syöneeni aivan päin hemmettiä.

Mukavuudenhaluisuus
Olen melko mukavuudenhaluinen ihminen monissa tilanteissa. Sohvalla löllöily on helpompaa kuin lenkkeily, ja karkit nyt vaan maistuvat hyviltä. Epämukavuusalueelle siirtyminen vaatii ponnistuksia, ja oman pään sisällä täytyy vähän liian usein käydä keskustelua siitä, miksi pitäisi tehdä jotain ei-niin-kivaa. Tämän vastapainona kyllä löytyy halua kokeilla omia rajoja, ja esimerkiksi matkustellessa en ole niitä viiden tähden hotellissa majoittujia.

Herkkuperseily
Olen aivan toivoton herkkuperse. Kykenisin syömään vaikka kuinka paljon salmiakkia, suklaata, sipsejä, hyviä juustoja, leivonnaisia ym. ym. Inhoan ihmisiä, jotka eivät tykkää karkeista! :D On todella raivostuttavaa asua sellaisen henkilön kanssa, jonka tekee mieli suklaata ehkä kerran viikossa, eikä hän silloinkaan aina syö. Itse kun voisin mättää aivan täysin kylläisenä vielä vähän jälkiruokaa. Huoh! Ja tämä kun yhdistyy siihen huonoon itsekuriin. Olen diagnosoinut itseltäni myös jonkinlaisen ahmimishäiriön, ainakin lievän sellaisen, josta yritän myös elämäntapojen muutoksen aikana päästä eroon. Tämä on yksi syy, miksei minulle sovi välttämättä karkkipäivän pitäminen, koska kykenisin helposti tuon karkkipäivän aikana mussuttamaan tuhansien kilokaloreiden edestä tavaraa.

Tässä nyt viikon aikana mieleeni tulleita syitä siihen, miksi paino on mitä on.

Ruoanlaittoa

Pitkästä aikaa kokkailimme tänään "oikeaa" ruokaa. Saimme viikolla avomiehen vanhemmilta lainaan sellaisen irtonaisen keittolevyn, joten tänään avomies teki broilerista kastikkeen ja sen lisäksi keitti pastaa. Ei nyt mitään jumalaista ruokaa tullut, mutta hyvää!

En käytä valmiiksi marinoitua lihaa juuri koskaan.

Tällaista makua tuomaan: 150kcal/100g, 13% rasvaa.

Valmis päivällinen

Tänään en ole niin tarkasti laskenut, mitä on tullut syötyä, ja välipalat ovat jääneet kokonaan välistä. No, luulen kaloreiden pysyneen niillä main, missä pitääkin, sillä mitään ylimääräistä en ole syönyt; aamupalan ja kaksi kunnon ruokaa. Iltapalaa syön vielä.

En minä mihinkään kävelylle jaksanut lähteä. No, eipä tuo haittaa. En ole tarkkaan laskenut kulutettuja kaloreita tältä viikolta, mutta olen melko varma, että se keskimäärin 300kcal/päivä on täyttynyt. Pitää kyllä vielä tarkistaa.

Krapulan poikasta

Istun nyt junassa matkalla Turusta kotiin päin. Eiliset häät menivät oikein kivasti, joskin muutaman lasillisen loppuillasta olisi voinut jättää juomattakin. No, en minä kovin pahassa humalassa ollut, mutta sen verran, että tuntui ja tänään on ollut vähän epämääräinen olo. Isä paistoi onneksi hyviä naudanlihapihvejä ennen lähtöä, mikä helpotti vähän tärinää.

Eilen söin häissä niinkuin häissä kuuluu, mutta en santsannut jälkiruokaa, vaikka mieli kyllä teki. Oli niin hyvää valkosuklaapannacottaa! Muutenkin oli tosi hyvää ruokaa! Juomista varmasti tuli melko tuhdisti kaloreita, mutta tuskin ihan valtavasti ylimääräistä, kun lasketaan mukaan se viikon 600 kilokalorin ekstrasyömisvaranto. Pitää tänään koittaa saada todennäköisesti kertyneet nesteet liikkeelle, niin vaaka ei näytä huomenna kamalia lukemia. Yritän jaksaa tehdä pikkuisen kävelylenkin illalla, ei sellaista urheilumielistä, vaan rennon pikku reippailun.

Ai niin, tässä pitää varmaan alkaa suunnitella omia häitä, kun häissä sain napattua kimpun. ;) Jaa, pitäisiköhän ensin mennä kihloihin...

Turussa jälleen

Olemme taas vanhempieni luona Turussa. Huomenna vietetään ystäväni häitä, joten oleilemme täällä pari päivää. Aamupäivällä salitreeni meni kohtuullisen mukavasti, joskin reisissä tuntui eilinen BodyCombat -tunti. Palautusjuomasekoitukseni oli yllättävän hyvää, vaikka tajusin matkalla salille, että olin kyllä alun perin ajatellut lisätä sinne myös vähän jotain kaloritonta makeutusainetta. Pitää ensi kerralla lisätä vähän, vaikka meni tosiaan ilman sen suurempaa draamaa alas noinkin.

Lounas venyi salireissun ja sen jälkeisen voimattomuuden vuoksi puoli neljään. Söin tuhdin salaatin, jossa oli taas vähän kaikkea: salaattia, kurkkua, tomaattia, basilikaa, paprikaa, sipulia, raejuustoa, kinkkua, jauhelihaa, kurpitsansiemeniä ja salaattikastiketta. Tykkään laittaa salaattiin paljon asioita, ja siksi ravintolan salaatit ovat mielestäni usein vähän tylsiä. Caesar-salaatti on mielestäni maailman typerimpiä keksintöjä: salaattia, juustoa ja kastiketta. Plaah!

Sörsselisalaatti

Iltapäivällä ehdin hioa vähän seinää, ja sitten lähdimmekin matkaan. Matkaevääksi nappasimme Subit. Olin jo etukäteen laskenut nettisivujen avulla, millaisen kombon voin tuohon päivällisen kalorimäärään sopeuttaa. Puolikas kananrintapatonki ilman juustoa makealla sipulikastikkeella ja kevytmajoneesilla osui aika lähelle 415 kilokaloria. Lähtökiireessä unohdin syödä välipalaa, joten pitänee syödä tuhdimpi iltapala. Tänään on kuitenkin tullut treenattuakin, joten ei saa jättää päivän energiansaantia liian vajaaksi. Ja kyllä nyt on nälkäkin.

Varasin tänään ajan uuden kuntosaliohjelman tekoa varten syyskuun alulle. Samalla kun vaihdan salia (saman firman sisällä siis), vaihdan vähän ohjelmaa, vaikkei tuota nykyistäkään ole aivan niin säännöllisesti tullut tehtyä. Minusta on kuitenkin ihan kiva, että uudessakin paikassa sitten tiedän, mitä teen, ettei sen takia tule jätettyä menemättä tai lusmuiltua, että on epävarma olo. Mutta nyt sitä iltapalaa.

Ja olen tässä pikkuhiljaa kirjoitellut ajatuksiani siitä, mitkä syyt ovat tämän painonnousun takana, mutta teksti on vielä vähän kesken. Palaillaan siihen myöhemmin. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Paino putoaa

Jee! Tänä aamuna vaaka näytti 80,8kg eli alaspäin on tultu. Se on se tärkein asia! Nyt jos vaikka ensi viikon loppuun mennessä putoaisi alle 80kg. Se voisi olla viikkotavoitteeni. Nyt nautiskelen tässä aamupalasmoothieta, jonka jälkeen tarkoitus olisi laittaa vähän eilen tänne raahattuja tavaroita paikalleen. Ja sitten suuntaan salille.

Aamupalasmoothie

Tuohon smoothieen laitan aika vakiona banaania, maitorahkaa, soijamaitoa, pakastemarjoja ja pähkinöitä. Välillä muokkaan sitä vähän lisäämällä esimerkiksi tummaa kaakaojauhetta, jos haluan vähän herkumman juoman. Silloin käytän usein rahkan sijasta jogurttia. Joskus lisään myös hedelmiä. Esimerkiksi vähän turhan kypsät nektariinit tai satsumat sujahtavat smoothieen hyvin.

Salilla aion kokeilla palautusjuomaksi sekoitusta, jossa on rasvatonta maitojauhetta, tummaa kaakaojauhetta ja herneproteiinia. Siihen lisään sitten veden. Katsotaan, miltä maistuu. En ole käyttänyt mitään valmiita palautusjuomasekoituksia. Tämä saa nyt toimittaa sellaisen virkaa. En tiedä, kaipaisiko tuo jotain hiilareita vielä lisäksi, mutta maidon pitäisi kai jo itsessään olla aika hyvää koostumukseltaan.

Mutta nyt hommiin! P.S. Nukuin viime yön ihan älyttömän hyvin, ja nyt on ihan eri likka kuvioissa.

Parempi fiilis

Aamun kiukutus on pääasiassa haihtunut. Tämä päivä on hurahtanut tehdessä ei mitään. Tai olen koostanut soittolistoja kuntosalille ym. pientä ja vähän työstänyt jopa gradua, mutta enemmän aikaa on mennyt kaikkeen turhanpäiväiseen. En ole vielä nukkunut niitä päiväunia, mutta ajattelin kohta ottaa pikku torkut. Avomies tulee vanhempiensa kanssa joskus puoli kuuden jälkeen tänne. Saadaan esitellä tätä meidän (hyvin keskeneräistä) lukaalia. Minä en kyllä aio kauaa täällä heitä viihdyttää, sillä aion mennä BodyCombatiin, joka alkaa seitsemältä. He tuovat vähän tavaraa vanhalta asunnolta, mm. vaa'an eli huomenna, jos vain muistan, saisi taas ajankohtaista tietoa painosta.

Välipala: Siellä on Ryvita-näkkäri jossain alla. :)

Söin lounaan aika myöhään ja syön ennen BodyCombatia vain välipalaa ja päivällisen vasta jälkeen. Vähän myöhäisiä ovat kaikki nämä ateriat, mutta väliäkös sillä. Vähän myöhäinen on muutenkin tämä rytmi ollut viime aikoina. Lounaaksi söin siis Atrian porkkanasosekeittoa ja sitä tuhdittamassa raejuustoa. Lisäksi ruisleipää, joka ei oikein näy tuolta päällysteiden alta sekä pala paprikaa. Ja jee! En ole väsymyksestä huolimatta repsahtanut herkkuihin (vaikka tuossa 20cm:n päässä kököttää Turkinpippuri-pussi ja pari palaa suklaata. Coca Cola Zeroa kyllä on kulunut, mutta niin sitä kuluu aina... Se on pahimpia paheitani, jota kuluu litroittain, mutten viitsi sitä yrittää nyt tässä heti tiputtaa pois.

Mutta nyt ne päikkärit, jotta illalla jaksaa vielä riehua.

Huonosti nukutun yön jälkeen

Tuli nukuttua viime yönä pitkästä aikaa tosi huonosti. En oikein tiedä, miksi en saanut unta. Sitten meidän jääkaappi vielä alkoi jotenkin sekoilla, ja se piipiteli pitkin yötä noin puolentoista tunnin välein. Aina piti herätä ja käydä avaamassa ovi, jotta se hiljenisi. Sitten en taas saanut unta vähään aikaan. Lisäksi ravasin vessassa. Aamulla yritin nukkua pitkään, mutta eihän sekään onnistunut.

Nyt sitten väsyttää ja kiukuttaa. Koko aamun odottelin, että avomies lähtee töihin, jotta saan olla rauhassa eikä tarvitse yrittää käyttäytyä jollakin lailla sivistyneesti. Eihän se hänen vikansa ole, että nukuin huonosti. Minä tunnen itseni, ja tarpeeksi kauan kun olisin yrittänyt, olisin varmaankin keksinyt, miksi se kuitenkin oli hänen vikansa. Tulipahan kyllä huomattua yöllä se, kumpi meistä tulee heräämään yöllä, jos jälkikasvua joskus siunaantuu. Kyllä herrakin heräsi, mutta aika monen minuutin viiveellä. No jaa, se siitä.

Nyt pitäisi vain koettaa pysyä ruodussa, sillä nämä huonosti nukuttujen tai lyhyiden yöunien jälkeiset päivät ovat niitä vaaran paikkoja - ainakin minulle. Helposti sorrun mässäilemään, ja kun on niin kurja olo ja väsyttää, niin eikö se ole ihan sallittua. No ei ole! Minulla on siis se 2*300 kilokalorin herkkukiintiö kokonaan käyttämättä tältä viikolta, mutta edessähän on vielä viikonloppu ja lauantaina häät. Olen vähän ajatellut, että säästän koko potin lauantaiksi, jolloin voin asiaankuuluvasti juoda pari lasia viiniäkin. :) Katsotaan, kuinka pärjään. Jos on hyviä vinkkejä siihen, ettei väsyneenä tule syötyä ylimääräistä, niin saa jakaa.

Nyt laitoin vähän "vihaista rockia" soimaan Spotifysta. Jospa se auttaisi purkamaan kiukkuamista. En tiedä, kauanko jaksan kuunnella tätä. Esim. Limp Bizkit, joka alkoi soida, ei ole ihan suurimpia suosikkejani. Äsken hakkasin myös laattoja irti keittiön seinästä. Se on ihan hyvää anger managementia, mutta kun kädet ovat edelleen salitreenin ja aamulla suoritetun roskankantourakan jäljiltä hellinä, tuntuu vasaran kanssa heiluminen aika raskaalta.

Joo, jaksoin kolme biisiä ja vaihdoin soittolistaa. :D Mutta nyt on jo ehkä vähän parempi fiilis. Pitää ottaa päiväunet jossain vaiheessa. Pitäisi yrittää jaksaa vähän kirjoittaa graduakin...

Hyvät iltafiilikset

Palailen huomenna vielä noihin ajatusjuttuihin. Nyt vain iltapäivän ja illan hyvät fiilikset sekä kuva minusta sellaisena kuin nyt olen. Olin ajatellut, etten laita itsestäni kuvia blogiin, mutta onhan sellainen laihdutusblogi aivan tylsä, jossa ei pääse visuaalisesti seuraamaan muutosta (joka varmasti tapahtuu). Päätin kuitenkin pitää vaatteet kunnolla päällä ja jättää tunnistettavimmat kohdat pois. Eli tadaa! Tässä minä nyt olen lenkille lähdössä. Remontin merkit näkyvät tautan seinässä ja näköjään myös housuissa. :)

Illalla kävin tunnin kävelylenkillä ja tutustuin samalla uuteen ympäristöön. Tästä meidän läheltä alkaa kyllä aivan mahtavia lenkkireittejä. Kunnon metsää löytyy, samoin kuin kilometreittäin metsäpolkuja. Jee! Harmi, kun polven vikurointi on vähän rajoittanut juoksuintoa. Pitäisköhän vihdoin ostaa sukset ja opetella hiihtämään...?

Tässä lenkkimaisemaani

Harmittaa, kun en muistanut ottaa kuvaa lohisalaatista, jota tein päivälliseksi. Oli hyvää! Ja nyt natustan vielä iltapalaksi saksanpähkinöitä ja nektariinia. Nektariini on vähän raaka, mutta muuten jees. :) Hyvät yöt!

Pieni painohistoriikki

Samanaikaisesti painonpudotusprojekini kanssa yritän pitää yllä myös kynsienkasvatusprojektia. :) En siis välttämättä kaipaa mitään megapitkiä raatelukynsiä, mutta sellaiset normaalit olis ihan kivat. Kynteni ovat siis maailman liuskoittuvinta sorttia, ja niitä on lähes mahdotonta saada kasvamaan. Nyt olen kuitenkin onnistunut saamaan ne johonkin mittaan, jota yritän pitää yllä jatkuvalla lakkaamisella. Tämä sepustus tähän alkuun, sillä tässä kynsilakkaa kuivatellessa on hyvä pohtia ja kirjoitella, miten tieni yli 80-kiloiseksi on edennyt.

Uusin ostos ekaa kertaa testissä

Olen pienestä pitäen ollut vähän pyöreä. Ainakin ensimmäisellä tai toisella luokalla muistan terveydenhoitajan tarttuneen asiaan. Pari vuotta sitten löysin päiväkirjan, jota olin kirjoittanut neljännellä tai viidennellä luokalla. Sieltä löytyvät ensimmäiset ruokapäiväkirjamerkintäni. Kauaa en niitä ilmeisesti jaksanut tehdä, mutta siis jo tuolloin olen ilmeisesti pitänyt itseäni liian suurikokoisena. Toden teolla kilot alkoivat kertyä yläasteella. Jostakin syystä minulla ja parilla kaverillani oli tapana jättää kouluruoka väliin ja usein söimme sen sijaan karkkia. Oman rahan lisääntyessä aloin muutoinkin ostella salaa karkkia. Lisäksi liikunta, joka on aina kuulunut jollakin tavalla elämään, muttui epäsäännölliseksi. Välillä oli kausia, jolloin kävin lähes joka päivä jossakin liikuntaharrastuksessa: jumpassa, tanssissa, ju-jutsussa... Teini-iän myötä liikunta kuitenkin väheni.

16-vuotiaana muutin Helsinkiin käydäkseni siellä lukion. Ensimmäisen lukiovuoden aikana kiloja taisi kertyä aika lailla. Ennen kuin sain ystäviä olin aika paljon yksin, joten täytin päiviä karkin ym. epäterveellisen syömisellä. Liikuntaharrastukset olivat jääneet aiemmalle kotipaikkakunnalle. Toisen ja kolmannen lukiovuoden asuin ystäväni kanssa. Noina vuosina aloitin jojoilun kierteen. Paino nousi ja laski vuoron perään melko rajustikin. Juhlimme aika paljon, mutta toisaalta olen ollut tunnollinen koululainen koko ikäni, joten varmasti myös koulupaineet aiheuttivat mussutuksen. En ehkä myöskään oikein vielä osannut syödä oikein.

Tuo lukioaikoina alkanut jojoilu on jatkunut näihin päiviin saakka. Viimeisten reilun viiden vuoden aikana painoni on sahannut 70 ja 85 kilogramman välillä. Aikamoista aaltoliikettä. Olen välillä saanut itseni pidettyä ruodussa pitkiäkin aikoja ja painoa on tippunut hurjasti. Sitten taas, kuin varkain, paino onkin noussut. En oikein tiedä, mitä noina nousukausina tapahtuu. Huomaan kyllä, että pari kiloa on tainnut painoa tulla, vaikka en aktiivisesti vaa'alla kävisikään. Silti en oikeastaan tee asialle mitään.

Käyttäytymistäni leimaa kuuriluontoisuus, ja myönnänkin syyllistyväni laihdutuskuuriajatteluun elintapojen muutoksen sijaan. Tällä kertaa yritän kääntää ajatteluani pidemmälle tähtäimelle, vaikka tässäkin blogissa puhun jatkuvasti projektista ym. Jatkan ajatusteni selvittelyä myöhemmin ja koitan valottaa sekä itselleni että teille lukijoille korvien välissä olevia asioita liittyen siihen, miksi lihon aina vain uudelleen ja miksi laihdutusyritykseni epäonnistuvat.

Tällaset tässä vaiheessa

Salitreenin jälkituntuma

Helsingin keskusta 5.8.2014

Eilen illalla olo oli mukavan aikaansaanut. Kävin salilla ja sen jälkeen vielä jonkin aikaa istuskelin kirjastossa gradua naputtelemassa. Vaikka gradu nyt ei huimasti edistynyt, on tuo paremmin kuin monina muina päivinä. Salilla meinasi vähän hävettää, sillä hikoilin kuin pieni (tai oikeastaan aika suuri) sika. Siis kyllähän muutkin hikoilevat, mutta he tekevät sen siististi (?) koko kropasta. Minä hikoilen lähes kaiken pään kautta. Äitini on ristinyt itsensä, minut ja pikkuveljeni päähikoilijoiksi. Eihän siinä muuta, mutta kun jatkuvasti saa olla naamaa, niskaa ja päätä pyyhkimässä, ja silti tippoja ropisee ympäriinsä. Treenipyyhe oli ihan märkä. No, eipä salilla ole tarkoituskaan olla kovin seksikäs, mutta herranjestas!

Yritin demonstoida hikoilua pukkarissa treenin jälkeen.

Syömisetkin sujuivat eilen ihan mallikkaasti. Kävin treenin jälkeen yliopistolla syömässä, mikä tietysti aina on noiden kaloreiden laskemisen kannalta hankalaa. Mutta harjoitin sellaista arvioivaa ruokasuunnittelua. Tuossa ravintolassa, jossa kävin, antavat työntekijät pääruokaa valmiiksi. Vaikka sanoin, etten halua ihan kokonaista annosta, tuli lihapullia niin monta, etten ihan kaikkia niitä "uskaltanut" syödä. Kirjastossa laskeskelin kaloreita ja jollakin arviolla sain vähän yli sen 520kcal, mutta jätin sitten välipalasta vähän syömättä. Oppisinkohan tosiaan vihdoin tällaista rennompaa painonhallintaa...? Koska varmastihan minun painonpudotusprojektini ei kaadu yhteen tai kahteen lihapullaan tai riisiannokseen. Kyllä minä aivan jollakin muulla olen lihonut. Siitä muuten voisinkin kirjoittaa myöhemmin tänään...

Tällainen ateria Unicafessa. Kaksi lihapullaa meni roskiin.

Tänä aamuna herätessä oli edelleen sellainen olo, että eilen on jotain tullut tehtyä. Kaikki liikkuminen sattuu. Siis aivan kaikki. Vesilasin liikuttelu tuntui aamulla rintalihaksissa. :D Avomies kysyi, että eikö sitä tauon jälkeen voisi/pitäisi aloittaa vähän rauhallisemmin. Totesin, että paskat! Jos ruvetaan tekemään, niin ruvetaan sitten kunnolla. Ja pitäähän salitreenin tuntua. Vai kuka teistä voi väittää, että ei tunne pientä ylpeyttä jokaisen vihlaisun kohdalla, vaikka oikeasti sattuu aika paljon?

Uusi salitreenivihkoni :)

Tänään pidän rauhallisemman päivän urheilun osalta. Oli tarkoitus lähteä kaverin kanssa vesijuoksemaan, mutta hänellä on vähän sekava työviikko, joten aikataulut menivät mutkikkaiksi. Menen ehkä avopuolison ja muutaman kaverin kanssa frisbee golfaamaan. En ole sitä juurikaan tehnyt, ja tuo muu (mies)seurue taas harrastaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Eli vähän mietin, viitsinkö mennä sinne riippakiveksi. Mutta se olisi sopivan rentoa reippailua (vähän tulee käveltyä plus matkat pyörällä), jota voi tehdä ulkona. Katsotaan menenkö vai käynkö vain kävelemässä.

Ja kuka sanoo, että laihdutusruoan pitäisi olla tylsää? Tällä hetkellä nautin sellaista lounasta, jollaista en varmasti ole koskaan ennen syönyt. Viime viikon jäljiltä oli kaapissa pinaattilettuja ja nakkeja, jotka pitää syödä pois huononemasta, joten kokosin aterian niiden ympärille: Neljä pinaattilettua, kaksi nakkia, pieni riisipiirakka margarinilla, kukkakaalia, porkkanaa, kurkkua ja paprikaa. Nam nam! 516kcal total. Ei siis varmastikaan kenenkään ravitsemusterapeutin suosittelema ateria, mutta ei kai aina tarvitse syödä salaattia ja kanaa?

Melua aamussa

Istun korvatulpat korvissa makuuhuoneessa, kun avomies sahailee keittiön ja olohuoneen välissä olevan seinän tukipalkkeja. Avaamme seinää tuolta väliltä, jotta saamme avaramman tilan ja sellaisen baaripöydän tapaisen tason huoneiden välille. Toivottavasti siitä tulee hyvä. Pitää itsekin ruveta kohta hiomaan seiniä, jotta niitä voidaan kohtapuoliin ruveta maalaamaan.

Aamupalaksi söin mysliä maidolla ja lisänä pari saksanpähkinää sekä kirsikoita. Oli oikein hyvä aamupala. Herätessäni olin vähän nälkäinen eli kroppa ilmeisesti vaatii vähän aikaa tottuakseen siihen, ettei ravintoa tulekaan aivan yltäkylläisesti. Laskeskelin tuossa, että jos viikkotahti painonpudotuksessa (meinasin kirjoittaa painonnousussa - freudilainen lipsahdus...) on sitä puolen kilon luokkaa, en tule ehtimään syyskuun loppuun asettamaani tavoitteeseen eli alle 75kg. No, en ota siitä stressiä, kunhan putoaa. Ja voihan sitä ottaa johonkin väliin aina pieniä spurtteja: liikkua vähän enemmän ja jättää vaikka herkkuhetken välistä.

En ollutkaan tänään aivan niin jumissa kuin pelkäsin. Venyttelin eilen saunassa, joten ehkä sillä on pieni vaikutus ollut. Tai sitten tuo eilinen urakka ei ollut lainkaan niin rankka kuin kuvittelin, vaan zippaus johtui vain nestehukasta. No jaa. Tänään olen menossa pitkästä aikaa salille, joten huomenna varmaankin lihaksissa tuntuu. Pistetään tuntumaan! Mutta nyt remppahommiin.

Yleistä löpinää ja hemmottelua

Pahoittelen sitä, etten ole tuonne mittauksiin päivitellyt nyt mitään. Ensinnäkin viime viikon mässäilyjen jäljiltä mitään positiivisia tuloksia tuskin olisikaan, mutta ongelmana on myös se, että vaaka on edelleen vanhalla asunnolla enkä ole sitten jaksanut mittaakaan käyttää. Jospa sen vaa'an vaikka tällä viikolla hakisi tänne, jotta voisi vähän useammin puntaroida itseään.

Viime viikko meni tosiaan ihan penkin alle tämän elämäntapamuutoksen osalta. Söin roskaruokaa ja karkkia enemmän kuin kehtaan itsellenikään myöntää. Nyt on kuitenkin taas ihan hyvä fiilis, kun otin uuden suunnan ja päätin sittenkin ruveta kyttäämään kaloreita vieläpä ihan suunnitelmallisesti. Kai sitä ihminen tarvitsee jonkinlaiset rajat. Ja ilman kunnon suunnitelmaa tällainen projekti ajautuu helposti tuuliajolle. Tulipahan kokeiltua. Ainakaan ei nyt tarvitse missään vaiheessa miettiä, että onko tuossa vaa'an kautta ruoan laittamisessa järkeä. On siinä!

Löysin muuten mielestäni hyvän nettisivun. Voi olla jo teille monille tuttu, mutta ehkä jollekin uusi tuttavuus. Minulle siis oli. En ole vielä ehtinyt kunnolla tutustua, mitä kaikkea löytyykään, mutta kyseessä siis Fitlandia-niminen sivusto. Erityisesti artikkeli Vinkit onnistuneeseen painonpudotukseen on mielestäni hyvä. Osa jutuista on itsestäänselvyyksiä, mutta noita on hyvä aina aika ajoin muistuttaa itselleen - myös tällaisen elämäntapalaihduttajan...

Äsken kävimme saunassa. Ai että, onkin ihanaa, kun on oma sauna! Saunoin oikein kunnolla: venyttelin pyöräilystä jo nyt (!) kipeiltä tuntuvia reisiä ja tein kuorinnan kasvoille ja vartalolle ja laitoin vielä naamion kasvoille. Kunhan vähän kuivun, rasvailen vielä itseni. On ihanan pehmoinen olo. Tuossa pari päivää sitten ostin kaupasta uuden vartalokuorinnan ja -voiteen, koska vanhat ovat toisella kämpillä... Mikä hyvä tekosyy. ;)

Tuo kuorinta vaahtosi minun makuuni vähän liikaa, mutta molemmat ovat ihanan tuoksuisia! Toivottavasti ei vain aiheuta sitä, että alkaa tehdä kaikkea makeaa mieli. Äsken söin iltapalaksi (~115kcal) omenan ja manteleita. Nyt voi hyvillä mielin ruveta nukkumaan, joskin takaraivossa vähän kutkuttaa se, kuinka saakelin kipeä olen huomenaamulla... No, sillä se lähtee, millä on tullutkin.

Pyöräilyä

Phuuh! On kyllä pitkästä aikaa liikunnan saralla sellainen olo, että kaikkeni olen antanut. Enkä edes mennyt pilatekseen, kuten alunperin olin suunnitellut. Hain polkupyöräni edelliseltä kämpiltä. Kuljin osan kuljin julkisilla, ja Reittiopas kertoi pyöräiluosuuden matkan pituudeksi n. 11km. Taisi tulla minun reittivalinnoillani vähän enemmän... Tuohon matkaan minulta kului sellainen puolisentoista tuntia sisältäen monta pysähdystä kännykän näyttöä tiirailemaan, mutta myös lukuisia virhelenkkejä, joilla varmasti pidensin ajomatkaa runsaasti. Että voikin ihminen eksyä samalla reissulla monta kertaa! Ja minä kuitenkin olen asustellut kymmenisen vuotta pääkaupunkiseudulla...

Matkan loppuvaiheessa olo alkoi olla tosi tuskainen. Reisissä ei ollut enää mitään puhtia, vaan viimeisen kilometrin matkalla talutin kaikki mäet, koska en vain kyennyt polkemaan ja tasamaallakin vain rullailin mahdollisimman paljon. Vaikka joku olisi aseella uhannut, en olisi paljoakaan saanut enempää itsestäni irti. Ei ole tosiaan vähään aikaan tuollaista fiilistä ollut. Lisäksi istuin vielä vähän huonossa asennossa, sillä minulla oli tarakalla repullinen tavaraa ja toinen selässä, joten painoa oli aika paljon käsillä. Tämän seurauksena loppumatkasta myös kädet alkoivat olla aivan finaalissa. Osasyynsä voimien romahtamiseen on varmasti tuolla päälle kolmenkymmenen asteen lämpötilalla. Nestehukkaa taisi olla väkisinkin, vaikka olinkin aamulla juonut ihan reilusti ja matkallakin hörpin vettä. No tulipahan tehtyä!

Minun tosiaan oli tarkoitus mennä pilatekseen, mutta tuo aikataulu ei nyt aivan osunut nappiin, joten en ehtinyt sinne. Harmittaa vähän, koska olisin kyllä mielelläni mennyt. Huomenna menen sitten kuntosalille. Toivon, etteivät paikat ole aivan jumissa.

Tänään siis aloitin ruokasuunnitelmani noudattamisen. Aamupalaksi (~320kcal) söin palan jälkiuunileipää Floralla siveltynä ja päällä pari siivua kinkkua, kurkkua sekä paprikaa. Lisäksi söin 150g marjoja (mustikoita ja vadelmia) ja join vielä lasin rasvatonta maitoa. Välipalana (~115kcal) söin 240g kirsikoita. Lounaaksi (~520kcal) kaivoin vanhan kämpän pakastimesta uunilohta, jonka kanssa söin keitettyjä pakastevihanneksia (kukkakaali-parsakaali-porkkana -sekoitusta ja maissia) sekä perunoita ja lasin maitoa. Perunoille pistin pikku voinokareen ja kalalle tein kastikkeen turkkilaisesta jogurtista. Oli hyvää! Äsken söin taas välipalaa (~115kcal): rasvatonta luonnonjogurttia ja mustikoita.

Vanhalla kämpällä hyödynsin lieden tehokkaasti ja paistoin valmiiksi broilerin suikaleita ja rintafilétä sekä jauhelihaa tortillamausteella. Niistä saa tekaistua sitten täällä keittiöttömälläkin kämpällä hyviä ja terveellisiä ruokia eikä tarvitse ravata lähiseudun ravintoloissa. Nyt haluan hetken vain maata. :) Pitää varmaan venytellä myöhemmin, jotta pääsen huomenna vielä liikkeelle.

Kuva täältä