Sairastelua

Plööh ja plaah! Olen flunssassa. Ja flunssa ei minulla pitäydy ainoastaan nuhana ja yskänä, vaan tälläkin kertaa tauti on hiipinyt keuhkoputkiin ja yrittää tehdä tuhoaan totuttuun tapaan myös poskionteloissa. Tänään jouduin pitämään elämäni ensimmäisen sairaslomapäivän opettajantöistä. Keuhkoputkentulehdus kun vie minulta aina äänen, joka on melkoisen tarpeellinen työväline ekaluokkalaisten kanssa. :) Huomennakin makoilen vielä kotona, mutta eiköhän se siitä.

Parhaat kaverini tällä hetkellä nenähuuhtelukannun lisäksi

Viikonlopuksi haluan ehdottomasti parantua, sillä tiedossa on tyttökavereiden kesken tehtävä reissu Berliiniin. Yksi ystäväni on syksyllä muuttanut sinne, joten suuntaamme häntä tervehtimään ja tutustumaan tietysti myös itse kaupunkiin. En ole koskaan käynyt Berliinissä. On tavallaan aika hassua, että olen kiertänyt yhtä lukuunottamatta kaikki Väli-Amerikan maat ja Aasiassakin on tullut kierrettyä, mutta Euroopassa vierailuni ovat kohdistuneet ainoastaan Pohjoismaihin, Viroon, Kreikkaan, Espanjaan, Latviaan sekä Pohjois-Saksaan. Kaikki isot "must see" -kohteet, kuten Pariisi, Lontoo, Berliini, Barcelona ym. ym. ovat vielä kartoittamatta. Myöskään perinteisissä turistikohteissa, kuten Kanariansaarilla en ole koskaan käynyt.

No, nyt lähti juttu ihan sivuraiteille. :D Viime aikoina ruokavalio on taas lipsunut vähän turhan karkkivoittoiseksi. Nyt sairastaessa annan vielä itselleni armoa, ja viikonlopun reissu menköön ruokien, ja erityisesti juomien, suhteen kuinka vain. Mutta sen jälkeen alkaa kuri. Pari viikkoa aion pitää karkkilakkoa, joka päättyy vasta, kun koulutyökin loppuu la 20. päivä. Aion tässä sairastaessani laatia myös liikuntasuunnitelman noille kahdelle viikolle. Plääni on siis mietittynä. Toteutus pitää vain saada kuosiin.

Hups...

Tänään minulle pitäisi tulla iHerbistä tilaamani paketti. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin. Olen muuten huomannut toistuvan trendin kirjoituksissani. Lupailen postauksia eri aiheista, mutta sitten tulee pieni tauko kirjoituksiin, ja unohdan, mitä olen aikonut kirjoittaa. Jos siis olen luvannut postauksen jostakin aiheesta, jota olet sormet täristen odottanut saavaasi lukea, niin kommentoi ihmeessä. ;) Nyt palaan sohvalle sikiöasentoon telkkaria tuijottamaan.

Pikainen postaus: Hyvin menee

Lueskelin tuossa muiden blogeja, sillä tässä on muutama viikko tullut taukoa siitäkin hommasta. Ei tosiaan ole kauheasti tämä koneella istuminen innostanut, kun kouluhommat on vihdoin saatu hoidettua. Nyt olen kuitenkin parin päivän aikana päivittänyt muidenkin kuulumiset. :) Voisin muuten jossakin vaiheessa listailla, että mitä oikein luen. Tuli sellainen olo, että voisin itsekin kertoa kuulumisia.

Tämä viikko on sujunut oikein mallikkaasti. Syömiset ovat liikkuneet 1500-1600 kilokalorin välillä. Enemmänkin voisi syödä, mutta en ole tuntenut itseäni nälkäiseksi. Viikonloppuna tulee varmaan vähän tankattua, niin pysyy aineenvaihdunta hyrräämässä eikä nälkävelkaa kerry liiaksi. Tänään kävin juoksemassa vajaan tunnin lenkin ja sen lisäksi tein noin vartin vatsalihassetin. Juoksu kulki oikein mukavasti, joskin taas kävi ilmi, että keskivauhti oli paljon hitaampi kuin olin ajatellut. No jaa, samapa tuo. Maasto oli mäkinen, joten ei se ainakaan mikään löntystelylenkki ollut.

Tänä aamuna vaaka näytti lukemaa 75,8kg. Huisia! Kilo on pudonnut maanantain punnituksesta, mikä tuo tietysti motivaatiota jatkaa samalla linjalla. Nyt voisin vältellä vaakaa ensi maanantaihin saakka. (Ja paskat! En kuitenkaan malta. :D) Mutta voisin yrittää... Tällainen lipsuminen ei onneksi vaaranna projektia pahasti. Mutta hei! Kohta, jopa ensi viikolla, voisi olla mahdollista saavuttaa ensimmäinen, palkinnon arvoinen tavoite <75kg. Ei mikään pikkujuttu! Ja kun Kiloklubin nappulatkin ovat hohtaneet vihreinä koko viikon, voin taputella itseäni olalle. Erityisen merkittävää tämä on siksi, että parin viimeisen viikon aikana, alamäkeen kieriminen tuntui vääjäämättömältä, mutta sain kurssin korjattua, ja (kevyempi) elämä hymyilee jälleen.

Ja vielä semmoinen huomautus, että näin opiskelijaelämästä työelämään siirtyneenä olen oppinut taas huokaisemaan muiden mukana: Luojan kiitos, huomenna on perjantai! :D Ihanaa perjantaita, kanssakamppailijat!

Housut tippuvat

Tänään koin ihanan, mutta ärsyttävän huomion, kun laitoin jalkaani farkut, joita en vähään aikaan ole käyttänyt. Minulla on ollut lempifarkut, joita olen mustien strech-farkkujen ohella pääasiassa käyttänyt, joten muut farkut ovat jääneet kaapin perukoille. Lempifarkuissa on kuitenkin haaroissa reikä, joten laitoin tänään toiset farkut. Virhe! Nuo farkut eivät ole varsinaisesti olleet tiukat ainakaan pitkään aikaan. Mutta jestas sentään! Jouduin oikeasti pelkäämään välillä, että farkut tipahtavat alas. Bussipysäkin ja työpaikan välisellä kilometrin kävelymatkalla farkut olivat valahtaneet jo niin alas, että jollei minulla olisi ollut pitkää takkia, olisi joku voinut minut pidättää koulun lähellä vilauttelusta. Juu, ne farkut saavat lähteä matonkuteiksi. Pitääpä raahautua vaateostoksille, kun nuo mainitsemani mustat housutkin alkavat olla niin kulahtaneet, ettei kohta kehtaa enää käyttää.

Kiva huomata, että jotain tuloksia on tullut. Paino oli tämän aamun vaakalukeman mukaan taas hyvässä laskussa: 76,1kg. Päästäisiinköhän tällä viikolla jo alle 76kg:n? Kävin salilla tänään. Taukoa viime kertaan oli ehtinyt syntyä reilun viikon verran, sillä viime viikolla oli niin paljon menoja. Ihan hyvin se sujui. Käsissä kyllä tuntui, että voimat meinasivat loppua. Maastavetoon toisaalta täytyy lisätä painoja, mutta niitä olenkin tehnyt surkean pienillä painoilla, sillä olen joutunut hiomaan tekniikkaa tosissani. Kävi aluksi tosi pahasti alaselälle. Salilla meinasi iskeä välillä ulkonäköepätoivo, kun kädet näyttivät löllöiltä ja reidet muhkuraisilta. Milloin alkaisin viimein näyttää oikeasti nätiltä? Eikä tämä edes johtunut muihin kuntoilijoihin vertailusta.

Ajattelin, että joulukuun alussa voisin käydä teettämässä uuden treeniohjelman tai itse muokata tuota ohjelmaa. Alkaa vähän puuduttaa, ja toisaalta kaipaisin juuri esim. käsille ja reisille enemmän kohdistettua treeniä. Uskon, että lehdistä leikkaamieni treeniohjelmien, netin ja aiemman kokemuksen avulla kykenisin tekemään ihan pätevän ohjelman itsekin, mutta toisaalta ohjaajan kanssa käytävä keskustelu saattaisi taas tuoda jonkinlaisen motivaatiolisän. Pitänee miettiä asiaa. Voisin myös käydä ennen joulua uudelleen kehonkoostumusmittauksessa, jotta saisin vähän viitettä siitä, mihin suuntaan ollaan sillä saralla menossa.

Tällaisia ajatuksia tänään. Kiteytettynä positiivisia fiiliksiä, mutta myös pientä turhautumista. Yritän taas petrata vähän tämän blogin visuaalisen ilmeen kanssa. Kuvat ovat olleet vähän vähissä. Pahoittelen!

Liikunnan superviikko?

Huoh! Sain viikonloppuna päähäni, että tällä viikolla voisin pitää sellaisen liikunnan superviikon. Eli pyrin liikkumaan ainakin lähes joka päivä ihan kunnolla, ja ehkä välillä vähän pidempiä settejä. No, viikko ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Nukuin ihan järjettömän huonosti ja vähän, joten nyt ainoastaan tekisi mieli nukkua. Hiiskattiin tällaiset teemaviikot!

No, jospa saisin nukuttua vaikka päiväunet, joiden jälkeen taekwondo-treeneihin raahautuminen ei ehkä tuntuisi ihan niin kamalalta. Treenit ovat vasta kahdeksasta yhdeksään. Vähän turhan myöhäinen aika, kun ei pääse ajoissa rauhoittumaan sänkyyn, mutta ehtiipähän varmaan ennen niitä huoahtaa kunnolla. Yritän saada itseni väännettyä treeneihin - tulihan lauantaina hankittua lajista keltainen vyökin (aloittelijan valkoisen tilalle). ;)

Huomenna tarkoitus olisi käydä pitkällä lenkillä, ja keskiviikkona menen salille. Venyttelyäkin yritän mahduttaa mahdollisimman moneen väliin, sillä lauantain vyökokeen jäljiltä, ja muutenkin, lihakset ovat olleet tosi kireät ja jumiset. Olen ollut viime aikoina vähän laiska venyttelyn suhteen.

Tänään ryhdyin taas merkkailemaan Kiloklubiin ruokia. Se on ollut pienellä paussilla, mutta nyt alan taas ahkerasti kartuttamaan tarratiliä (ks. täältä). :) Olen kyllä ihan ylpeä siitä, etten ole tänään sortunut herkkuihin, sillä tämän ultimaalisen väsymyksen myötä se olisi hyvinkin todennäköistä. Unohdin syödä välipalan ennen töistä lähtöä ja raahauduin kauppaan supernälkäisenä, ja silti sinnittelin kotiin asti syömään jogurttia vadelmilla ja hasselpähkinärouheella. Taputan itseäni olkapäälle. Ehkä tämä tästä taas lähtee sujumaan.

Motivaatiota toi se, ettei paino ollut lepsuilun takia lipsahtanut kovinkaan korkealle. Aamulla vaaka näytti 76,8kg, eli vain puolisen kiloa enemmän kuin missä alimmillaan on käyty. Olin pelännyt paljon pahempaa. Tästä on hyvä jatkaa matkaa alaspäin. Nyt voisin vilkaista läpi motivaatiokuvakansioni, jotta muistan, mihin sitä ollaankaan menossa.

Elämää gradun jälkeen

Heips kaikille! Eipä ole tullut kirjoiteltua blogia pitkään aikaan. Tällä tavalla tämä elämä menee, että välillä on intoa ja aikaa johonkin, välillä taas ei. Palautin gradun reilut kaksi viikkoa sitten (valtava huojentunut tuuletus), ja sen jälkeen ei ole juurikaan tullut koneella istuttua. En ole siis jaksanut oikein blogiakaan kirjoitella. Tässä nyt kuitenkin pientä välipäivitystä:

Tällä hetkellä on menossa laihdutusprojektissa vähän huono vaihe. Lopetin sokerilakkoni gradun palautukseen, ja sen jälkeen karkit ovat hiipineet valitettavan suureen rooliin ruokavaliossani. Korjausliikettä pyritään nyt tekemään ja yritänkin löytää parempia naposteluvaihtoehtoja karkin tilalle ja lopettaa napostelun jopa kokonaan. Ärsyttää kyllä!

Liikunta on kuitenkin pääosin pysynyt mukana. Tämä viikko on ollut "kiireinen". Täynnä sellaisia mukavia kiireitä, kuten lätkämatsia kavereiden kanssa ja leffassa käyntiä kullan kanssa. Meiltä löytyi neljä leffalippua, jotka piti tällä viikolla käyttää, joten kävimme eilen ja toissapäivänä pitkästä aikaa sellaisen kulttuurin parissa. Kotona kun vehkeet alkavat olla ihan hyvät, ei leffaan oikein meinaa jaksaa raahautua. Ja töitäkin olen saanut. Jouluun asti kuluvat päivät vilkkaiden ekaluokkalaisten kanssa, joten ei tässä tylsää ole päässyt tulemaan.

Yritän kuitenkin tsempata blogin pidon kanssa ja samoin syömisessä. En aio ottaa vaivalla tiputtamiani kiloja takaisin! Ihanaa viikonloppua!

Ruokavalioni peruspilarit osa 2.

Päätin kirjoitella vähän niistä ruoista, joista päivittäinen ruokailuni koostuu. Ensimmäisessä osassa käsittelin aamiaisia, välipaloja ja iltapaloja. Tällä kertaa ajattelin listata muutamia tyypillisiä aterioita, joita syön lounaaksi tai päivälliseksi. Pyrin siis tekemään selkoa vain niistä ruoka-aineista tai ateriakokonaisuuksista, jotka ovat yleisiä ruokavaliossani.

Lounaat ja päivälliset

• Munakas. Varsinkin kun teen usein aamupäivisin ruokaa vain itselleni, on munakas kätevä ruoka. Sen tekeminen ei ole kovin vaivalloista, ja se on hyvää ja terveellistä. Teen munakkaan yleensä kahdesta kokonaisesta munasta. Minä syön aina koko munan, en pelkkää valkuaista. Joo, rasvaa ja kolesterolia on, mutta niin on myös vitamiineja. Kolesteroleissa kun ei ole koskaan ollut mitään vikaa, niin tällä mennään. Lisään munakkaaseen usein pakastepinaattia. Siitä saa tärkeitä ravintoaineita, eikä se pinaatti maistu kauheasti munakkaan seasta. Loppu munakkaasta riippuukin sitten jääkaapin sisällöstä: joskus jotain juustoa tai lihaa, useimmiten tomaattia ja paprikaa. Joku kun kertoisi vielä, miten tehdä kaunista munakasta...
  
• Kanaa. Kanaa meillä syödään vähän joka muodossa ja se on ehdottomasti yleisin ruoan proteiinipitoinen ainesosa. Johtuu siis tietysti kanan vähäisestä rasvasta ja lisäksi halvasta hinnasta esim. nautaan nähden. Possua syön tosi, tosi harvoin. Kanaa syön yleensä rintafileen ja fileesuikaleiden muodossa. Filee menee ihan sellaisenaan kasvisten kanssa, suikaleita laitan salaattiin tai kastikkeisiin. Ostan aina marinoimatonta lihaa. Rintafileille teen itse öljypohjaisen marinadin tai hieron mausteita pintaan. Suikaleisiin heittelen mausteita sekaan fiiliksen mukaan.
  

  

  Suikaleet paistumassa keittiöremontin aikana

  
  

  

  Perussafkaa: Kanaa ja kasviksia

• Wokit. Teen aika usein wokkia. Siinä sotkeutuu paljon ruoanlaittovälineitä, mutta muuten se on helppoa ruokaa, koska käytän pakastekasviksia. Lemppareita ovat Rainbown Itämaiset wok-vihannekset. Liha vaihtelee broilerin ja naudan suikaleiden välillä. Lisäksi keittelemme täysjyvänuudeleita. Joskus jätän kyllä nuudelit syömättä, jos en ole liikkunut paljoa ja hiilihydraatteja ei tarvita. Yleensä teen wokeista melko tulisia.
  

  

  Tässä wokissa on nautaa.

• Tortillat. Tämä on vähän sellainen murheenkryyniruoka. Tortillat kun ovat ihan sairaan hyviä ja vielä melko helppoja tehdäkin! Mutta se vehnälätty! Kaloreita yhdessä tortillalätyssä on ihan hirmuisesti eikä se vehnäkään hyvää tee. Täysjyvälätyt eivät ole oikein innostaneet, mutta ehkä voisin vielä antaa niille mahdollisuuden. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu on varmasti salaattiin kääriminen. Tortilloihin laitamme yleensä broileria tai naudan jauhelihaa. Molemmat ovat hyviä. Sen lisäksi paljon kasviksia, ja jos kaapista sattuu löytymään tuoretta korianteria, on ateria kruunattu. :)
• Salaatit. Salaattia meillä syödään myös usein. Se on sellainen ruoka, joka on myös aika iisiä laittaa vain itselleen, joten aika usein syön salaattia lounaaksi. Avopuolisokin tykkää salaateista kyllä paljon. Yleisin lisuke tähänkin on kana, mutta joskus herkuttelen juustoilla, kuten mozzarellalla tai vuohenjuustolla. Perussalaatti on yleensä aina sama: salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja avokadoa. Lisäilen välillä jotain siemeniä tai raejuustoa. Kastikkeita en oikeastaan käytä, mutta välillä, esim. mozzarellan kanssa pesto on namia!
  
• Keitot. Olen viime aikoina ollut aika laiska tekemään keittoja, mutta nämä ovat tosi hyviä eväsruokia töihin, kun kaikki aterian ainekset ovat valmiina (ei tarvitse keitellä erikseen perunoita tms.). Usein teen keitotkin pakastevihanneksista. Kanakeitto on tainnut olla yleisin keitto. Sen maustan yleensä aasialaisittain: paljon valkosipulia, chiliä ja inkivääriä. Myös kasvissosekeittoa olen tehnyt jonkin verran. Sen teen ihan oikeista kasviksista.

  

  Itämaista kanakeittoa

Muutosta peilissä vai ainoastaan katsojan silmissä?

Kuten olen aiemminkin tuskaillut, fiilis omasta peilikuvasta vaihtelee ihan miten sattuu. Joku päivä tuntuu siltä, että kyllähän sitä on kutistuttu ja toisena taas on maailman suurin pallomahafiilis. Nyt on pari päivää ollut sellainen olo, että ehkäpä sitä jotain on lähtenytkin... Liittyneekö sitten siihen alas pumpsahtaneeseen vaa'an lukemaan, tiedä häntä. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että jostain tuolta makkaroiden alta on kaivettavissa ihan normaali vatsa, ja ehkäpä leukaluutkin näkyvät vähän aiempaa kulmikkaampina.

Nukuin viime yön melko huonosti enkä aamulla saanut enää unta joskus kuuden jälkeen. Seitsemän aikaan nousin ylös kirjoittelemaan gradua. Sainkin pohdintaosuuteen muutaman ihan hyvän väläyksen. Avomiehellä meni tupareissa ja niiden jatkoilla vähän pidempään, ja hän könysi kotiin joskus puoli kahdeksan kieppeillä. Eivät ole meidän päivärytmit tänään menneet ihan kohdalleen. :)

Minä lähdin kymmeneksi salille ja huhkin siellä normaalit pari tuntia. Treeni sujui viinittelystä ja vähäisistä yöunista huolimatta tosi kivasti! Maastavedot, joiden kanssa olen tuskaillut (tooosi pienellä painolla) pitkään, alkavat vihdoin ottaa sujuakseen. Treenailun jälkeen kävin kaupassa (gradupelastajani Coca Cola Zeron varastot olivat uhkaavan vähissä) ja hain meille vielä Subit ruoaksi. Tänään siis vähän tämmöinen päivä, mutta antaa mennä. Nyt mussutan viinirypäleitä, kun tuli ihan kaamea karkintuska. Huomenna petraan taas ruokailua, vaikka tuskinpa tänäänkään tulee kaloripuolella yli mentyä. Lähinnä hiilareita tulee tankattua, mutta salitreenin jälkeen se ei ole kai ihan niin kamalaa. Ja huomenna ovat taas taekwondo-treenit.

Nyt väsyttää ihan kamalasti, kun yöunet jäivät niin vähille. Pitää mennä ajoissa nukkumaan. Yritän kuitenkin vielä jonkun tiivistelmän tuohon graduun rykäistä. Enää pari päivää...

Itsekurin tulosta

Viimeksi juhlin hermojen pitämistä, vaikka mieliteot iskivät edestä ja takaa. Tänään voin taas juhlia mielenlujuuttani. Tulin juuri ystävieni tupaantulijaisista. Viiniä tuli kyllä nautittua jokunen lasillinen (ei kuitenkaan ihan hirveän paljoa...), mutta ruokapuolella pysyin loistavasti ruodussa. Karkkia ja sipsiä olisi kyllä ollut tyrkyllä, mutta tyydyin ottamaan yhden lihapasteijan ja salaattia, joita myös oli talon puolesta tarjolla. En edes dippaillut kasviksia, koska tiesin dipeissä olevan sokeria. Joo, niin siinä lihapasteijassakin varmaan oli, mutta aika vähissä määrin.

Ei siis voida sanoa, että olisi mikään laihduttajan riemuvoitto tämä päivä, koska viiniä kuitenkin join enkä tyytynyt yhteen tai kahteenkaan lasiin. Mutta kyllä olen silti aika ylpeä, ettei kieltäytyminen muista herkuista tehnyt edes kovinkaan pahaa. Tämä pitää yrittää muistaa myös jatkossa, vaikka hölläänkin vähän tässä sokerilinjassani. Pärjään ilman herkkujakin. Joku saattaa pitää tätä minun ei sokeria, mutta kyllä viiniä -linjaani vähän hölmönä ja tekopyhänä, mutta tällä nyt mennään, ja itsestä se tuntuu hyvältä. Viinin lipittely kun ei ole päivittäistä, kuten esimerkiksi karkkien syönnin kanssa saattaa helposti olla.

Tänään myös vaaka esitti kiitoksensa siitä, että olen malttanut työstää gradua normaalin, terveellisen ruoan voimin. Aamulla vaaka näytti lukemaa 76,5kg. Kummallista tämä minun painoni kehitys. Ensin junnaillaan viikon verran, ja sitten humps! Puoli kiloa veks. No, lähtee miten lähtee.

Nyt kuitenkin nukkumaan, sillä huomenna pitää jaksaa käydä salilla ja kirjoitushommiakin olisi koko loppupäiväksi. Gradun palautus siis tiistaina, eli vähiin käyvät päivät. :/

Tänään olin voittaja

Ihan pikaisesti tulin vain hehkuttamaan, että tänään kyllä olin aikamoinen sissi taistellessani kaikkia mahdollisia mielihaluja vastaan, joita ihmisen päähän saattaa pulpahtaakin. Heti aamusta, aamupalan jälkeen alkoi joku pikku pirulainen kuiskailla korviini, että pitäisiköhän sitä pistää ranttaliksi ja hakea sipsipussi. Söisinköhän tänään vaikka nepalilaista läskiruokaa? Tai mitä, jos ihan vain tänään luistaisin sokerilakosta ja söisin vähän suklaata? Ihan vähän vain...

En sortunut. Ostin kyllä nachoja kaupasta, koska ajattelin, että ehkä voisimme huomenna vähän herkutella ja tehdä salsaa. Lenkillä ja kaupassa käytyäni olin kovin nälkäinen, joten muutama nacho eksyi suuhun ruokaa laittaessa. Mutta se oli ihan oikeasti korkeintaa kuusi nachoa. :) Olisihan se tietysti ollut hienompaa tulla hehkuttamaan päivän kieltäytymisiä ilman niitä muutamaa nachoa, mutta en ole täydellinen, tässäkään asiassa.

Pyrin vain pitämään mielessäni sen, mikä tässä oikein on se tavoite. Surffiajatukset sen viimeisen silauksen antoivat. Paino on junnaillut muutaman päivän, joten motivaatio on nyt vähän hakusessa. Ajattelin kuitenkin, että vaikka en laihtuisi grammaakaan huhtikuun alkuun mennessä (mikä on aika masentava ajatus), niin ainakin olisin hoikempi kuin siinä skenaariossa, että alkaisin nyt tästä huhtikuuhun kiskoa suuhuni kaikkea, mistä pikku pirulaiset korviini kuiskivat.

Huomenna pitää kyllä vähän pohtia, että mistä nämä mielihalut juontavat... Olenko syönyt huonosti vai stressikö se vain yrittää tehdä pahojaan?

Ruokavalioni peruspilarit, osa 1.

Ajattelin tehdä muutaman postauksen, joissa teen selkoa siitä, mitä minä oikein syön. Tämä saattaa olla joillekin äärimmäisen tylsää luettavaa, mutta jotkut saattavat saada ideoita. Koska huomasin, että tätä kirjoitettavaa tulisi vaikka kuinka, päätin jakaa tämän aihealueen useampiin juttuihin.

Aamupalat
Aamiaisen sanotaan olevan se päivän tärkein ateria, vaikka tätäkin väitettä osa on kyseenalaistanut. Itselleni se ainakin on ehdottoman välttämätön osa ruokavaliota, ja vaikka kuinka keturallaan on ruokavalioni muuten ollut, aamupala on yleensä pysynyt terveellisenä.

Aamupalalla syön yleensä jotakin seuraavista vaihtoehdoista:

• Kaurapuuroa pakastemarjoilla. Keitän puuron mikrossa veteen Elovenan kaurahiutaleita ja kauraleseitä -sekoituksesta ja valmiin puuron sekaan heitän marjat (yleensä puolukkaa ja mustikkaa) suoraan pakkasesta. Koska pelkkä puuro pitää vähän huonosti nälkää, syön kaverina yleensä kananmunan ja pähkinöitä, joskus myös juon maitoa. Pyrin siihen, että jotain rasvaa ja proteiinia on kaurahiutaleiden lisäksi.

• Smoothie. Tätä meillä syödään paljon. Smoothie on näppärä tehdä samalla kahdelle. Perus-smoothieen tulee maitorahkaa, sokeroimatonta soijajuomaa, banaania, pakastemarjoja, pähkinöitä ja vettä. Välillä lisään joitakin muitakin hedelmiä, välillä tuoreita, välillä esim. pakastemangoa tai purkkiananasta. Uutuutena olen alkanut silloin tällöin lisätä  sekaan chia-siemeniä ja/tai kaakaonibsejä. Myös kaurahiutaleita heitän sekaan silloin tällöin. Nykyisin teemme suurimman osan smoothieista pääosin puolukasta. Ajatus oli minusta aluksi outo, mutta kun saimme avomiehen vanhemmilta viime vuonna isot kasat puolukkaa, johonkin sitä täytyi alkaa lykätä. Ja ah! Puolukkasmoothie onkin ihan parasta! Banaani tuo sen verran makeutta, ettei puolukoiden happamuudesta ole tietoakaan.

• Leipää. Leipänä meillä käytetään Oululaisen Jäkiuunipaloja. Ennen söin Vaasan Ruispaloja, mutta nykyään syön niitä lähinnä herkuttelumielessä. :) Leivän päälle laitan juustoa ja/tai jotakin leikkelettä sekä kasviksia. Yleensä aamulla keitän leivän päälle kananmunan.

• Jogurttia ja marjoja. Jos haluan aamupalan, jota ei erityisemmin tarvitse laittaa, syön jogurttia. En syö oikeastaan koskaan maustettua jogurttia niiden sokeripitoisuuden vuoksi. Syön rasvatonta luonnonjogurttia. Mausteena toimivat pakkasesta sulatetut marjat. Sekaan heitän murusteltuja pähkinöitä. Joskus syön lisänä vielä leipää.

Välipalat ja iltapala
Väli- ja iltapaloissa minulla on paljon yhteneväisyyttä noiden aamupalojen kanssa, joten laitan tähän perään niistä. Nuo kaikki yllä mainitut toimivat myös väli- ja iltapaloina, joskaan välipalalla en yleensä syö aivan niin paljoa. Smoothie toimii iltapalana erityisesti treenien/lenkin jälkeen. Alla olevia yleensä yhdistelen vähän sen mukaan, paljonko energiaa juuri sillä hetkellä tarvitsee. Riippuu siis siitä, millainen edellinen ateria on alla ja kauanko on aikaa seuraavaan sekä tietysti päivän liikunnoista.

• Hedelmät. Välipalaksi syön usein erilaisia hedelmiä: omeinoita, viinirypäleitä, satsumia tms. Yleensä ne kaipaavat kaverikseen jotain muutakin.
• Pähkinät. Syön erilaisia pähkinöitä ja manteleita vähän joka käänteessä. Niistä saa hyviä rasvoja ja menevät vähän kaiken kanssa. Eniten syön saksanpähkinöitä ja manteleita. Eväänä minulla on välillä pähkinöitä ja rusinoita. Niitä voi syödä missä vain ja kulkevat pilaantumatta mukana.
• Viili ja banaani. Tämä on uusi yhdistelmä, jonka olen keksinyt evääksi nyt sokerilakon aikana. Kaupasta kun on vaikeaa löytää valkoista sokeria sisältämätöntä välipalaa (patukat, jogurtit ym. sisältävät lähes aina sokeria), joten olen ostanut 1% rasvaa sisältävän viilipurkin ja banaanin. Banaanin saa lusikalla kauhottua viilin sekaan ja välipala on valmis. Tätä olen kiskonut, bussissa, junassa, työpaikalla ja yliopistolla.

• Ryvita. Oi, Ryvita-näkkileivät! Nämä ovat herkkua! Välipalaksi tai esimerkiksi aamiaisella jogurtin lisukkeeksi syön välillä näkkileipää. Ryvitan Sesame Rye -näkkäriä pitää aina löytyä varastoista. Se on ihan älyttömän hyvää! Avomieskin ihastui ensimmäisellä maistiaisella. Huolestuin jossakin vaiheessa, että onko siinä suolaa ihan kamalasti, kun maistuu melko suolaiselta. Mutta ei, suolaa on vähemmän kuin esim. Reissumies-leivässä. Tarkistettu juttu! Päälle laitan yleisimmin juustoa, kurkkua ja paprikaa, mutta esimerkiksi salaatin kaverina syön joskus pelkästään Floralla levitettynä.
  
  
  
  Tässäpä näitä. Tulevaisuudessa esittelen vähän sitä, mitä syön lounaaksi ja päivälliseksi eli niillä isoilla aterioilla. Lisäksi teen varmaan vielä erillistä listaa tuotteista ja ruoka-aineista, joita käytän (lähes) päivittäin.

Outoilua ja herkuttelua

Tänään on ollut omituinen päivä. Ei siis tapahtumien, vaan enemmänkin mielialojen puolesta. Lähdin aamupäivästä salille ja kävin sen jälkeen avomiehen kanssa syömässä yliopistolla. Jo ruokaillessa alkoi väsyttää, ja väsymys vain kasvoi sen jälkeen. Kävin kirjastossa ja kaupassa, missä hurahti melkoinen tovi. Olin kotona vasta neljän aikaan, jolloin olisi pitänyt alkaa ahkera kirjoitusrupeama. Sen sijaan iski joku ihme väsymys-masennus -kohtaus.

En jaksanut tehdä kertakaikkiaan mitään. Joo, ei ole mikään ihme, jos kirjoittaminen ei maistu, mutta en jaksanut myöskään katsoa televisiota tai datailla mitään tyhjänpäiväistä. Ainoa vaihtoehto siinä vaiheessa oli kömpiä sänkyyn ja ottaa päiväunet. Nukuin jonkin aikaa ja sen jälkeen jäin vielä sänkyyn, peiton alle, koska minua paleli ihan järjettömästi. Ja päällä minulla oli college-housut ja -paita ja olin tietysti tiukasti peittoon kääriytynyt. Mittasin kuumeenkin, kunhan viimein jaksoin nousta, mutta eipä se ihmeempiä näyttänyt.

Päikkäreiden jälkeen tein itselleni ruokaa: salaattia ja naudan lehtipihviä. Lehtipihvi oli varustettu kaupassa -30% -tarralla, joten päädyin sellaiseen herkkuun. Ruokajuomaksi otin vielä viiniä. Kaupasta olin ostanut myös Alpzirler-juustoa, joka on herkkuani, ja kaapista löytyi viinirypäleitä. Juustolla, viinillä ja rypäleillä sitten parantelin oloani, joka on edelleen viluinen ja pöllähtänyt sekä lisäksi ehkä pikkuisen hiprakkainen. :)

Sujuisikohan kirjoittaminen nyt...?

Vihreä viikko

Nyt ei puhuta ympäristöystävällisyydestä, vaan Kiloklibin pallukoista. :) Tällä viikolla on nimittäin mennyt aivan huisin hyvin tuossa vihreän linjan metsästyksessä. Katsokaas vaikka!

Tein siis joka päivä järkeviä valintoja. En hakenut Subia, vaikka parina päivänä harkitsin, koska se olisi kellauttanut kuitupalluran keltaiselle. En syönyt liikaa rasvaisia juustoja, koska silloin rasvat olisivat olleet epätasapainossa. Tasapainotin ruokavaliota pitkin päivää. Jos aamupalalla tuli liian vähän rasvoja, korjasin asian lounaalla. Kun tuohon vielä lisätään tieto siitä, että myös liikunnan osalta kaikki näyttää vihreää valoa (tarpeeksi kulutettu, teho sopiva, sopivassa suhteessa lihaskuntoa, aerobista kuntoa ja liikkuvuutta kehittävää liikuntaa sekä riittävästi liikuntapäiviä), on viikko ollut aika mallikas.

Kuten näette, syömäni kalorimäärät eivät ole mitään minimaalisia, vaan joinakin päivinä on ylitetty 1900 kcal. Koska liikun melko säännöllisesti, on tuo mielestäni ihan jees. Kiloklubin mukaan kulutin liikunnalla reilut 2300kcal viikossa eli yli päivän energiansaannin. Tätä pitää kyllä seurata, sillä jos tuloksia ei jatkossa synny, pitää päivittäistä keskikalorinsaantia hilata vähän alaspäin. Katsellaan rauhassa, miten tämä painon kehitys jatkuu.

Tarroja on kertynyt jo runsaasti, ja ensimmäinen palkintokin on ansaittu, eli se vapaavalintainen kirja. En vielä ole ostanut kirjaa, koska en tiedä, minkä kirjan haluaisin. Olen yrittänyt etsiä kirjaa, jossa olisi ohjeita sokerittomien herkkujen tekemiseen. Lähimmäksi on osunut Sarah Wilsonin Irti sokerista! ja Karita Tykän Raakaa ja makeaa, joista olisin taipumassa jälkimmäiseen, jollen parempaa löydä. Tuossa Wilsonin kirjassa on vähän liikaa lätinää sokerista vieroitukseen, sillä kaipaisin nimenomaan keittokirjaa. Eikä siinä ole tarpeeksi jälkiruoka- ja leivonnaisreseptejä. ;) Tarkoitus olisi siis hoitaa jatkossa tuo herkuttelukin vähäsen terveellisemmin. Pitää käydä selaamassa tuota Tykän kirjaa. Seuraavana palkintona vuorossa on lupa tehdä tilaus iHerbille. Haluaisin tilata vähän luonnonkosmetiikkaa ja esim. pinjansiemeniä.

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna motivoituneena uuteen viikkoon! (Voi kumpa olisin yhtä motivoitunut kirjoittamaan tuota gradua...)

Välihuomio painotavoitteista

Epävirallisena tavoitteenani taisi olla (ja on kyllä edelleenkin) painaa ennen joulua 72kg tai vähemmän. Siihen on nyt sellainen yhdeksän viikkoa aikaa eli vähän yli puoli kiloa viikossa pitäisi painoa pudottaa. Tahti tähän saakka on ollut melko verkkaista, mutta pidän tuota vielä ihan mahdollisena tavoitteena, jollen rupea hölmöilemään.

Joulun ja uuden vuoden välisenä aikana tarkoitukseni on estää painon pysyvä nouseminen (turvotusta saattaa esiintyä) eli pitää paino siinä, missä se ennen joulua olikin. Joulun jälkeen seuraavana etappina siintää huhtikuun alussa alkava viiden viikon Indonesian reissu. Vuoden alusta huhtikuun alkuun on noin 13 viikkoa eli jos pitää sopivana sitä puolen kilon viikkotahtia, olisi huhtikuun alkuun mennessä mahdollista tiputtaa 6,5kg. Jos kaikki menee oppikirjamaisen sulavasti, ennen reissua painoni olisi sellaiset 65,5kg. Ja pistetään nyt vähän pökköä pesään ja asetetaan tavoitteeksi 65kg reissuun lähtöön mennessä.

Tuo tuntuu jotenkin aivan uskomattomalta luvulta, mutta en edes ahnehdi kamalasti, vaikka tuosta haaveilen. Se on aivan mahdollista, jos jatkan hyvän ruokavalion noudattamista ja liikun kuten tähänkin asti. Voi olla, että jotain viilauksia pitää sekä liikuntaan että ruokavalioon matkan varrella tehdä. Lisäksi joku pikku spurtti saattaa kevään mittaan olla tarpeen, mutta katsellaan sitä sitten. En kuitenkaan ole tainnut koskaan aikuisiällä painaa alle 70 kiloa, joten siinä mielessä puhutaan isoista (tai siis pienistä) luvuista. Ja 12 kilon pudottaminen alle puolessa vuodessa kuulostaa kamalan paljolta...

Laihdutuksen off-season

Kaikki jollakin tavalla yhteiskunnassa kiinni olevat ihmiset tunnistavat uudenvuoden ja kesäloman jälkeen alkavat laihdutusbuumit. Lehdet ovat täynnä juttuja siitä, kuinka onnistutaan painonpudotuksessa pysyvästi, nettivalmennuksiin on tunkua ja kuntokeskukset pursuilevat kävijöitä. Sama ilmiö on nähtävissä blogirintamalla. Uusia laihdutusblogeja putkahtelee kuin sieniä sateella. Valitettavan monet niistä vain kuihtuvat ennen kuin alkavat kukoistaakaan.

Olen itse viimeisen puolen vuoden aikana etsiskellyt lähinnä Blogilistan kautta uutta luettavaa aina silloin tällöin. Tykkään alkaa lukea blogeja alusta asti, mutta tällöin ongelma on juuri se, että niin monet blogit kuihtuvat samalla kuin kirjoittajiensa terveellisen elämän lupaukset karisevat ja elämäntavat lipsuvat vanhoille raiteille. Ja tämä ei nyt ole surkutteleva tai ylenkatsova toteamus; itselleni on käynyt aivan samoin. Samoin myös into lukea toisten onnistumisista katoaa, vaikka juuri silloinhan sitä motivaatiota muiden teksteistä kannattaisi hakea.

Tällä hetkellä on nähtävissä laihdutuksen off-season. En oikein tiedä tuolle hyvää suomenkielistä termiä. Laskukausi? Tällä kuitenkin tarkoitan sitä, että laihdutus ei juuri tähän aikaan vuodesta ole trendikästä. Ulkona sää on mälsä, ja kaikilla on kiire. Uusia laihdutusblogeja ei aloiteta ja vanhojakin kuolee pikkuhiljaa pois. Olen huomannut myös oman blogini lukijamäärien laskeneen. Voi tietysti johtua siitä, ettei monia yksinkertaisesti kiinnosta, mitä oikein puuhailen, mutta uskon myös tämän suvantovaiheen vaikuttavan.

Tässä on kuitenkin meille tälläkin hetkellä hyviä elämäntapoja noudattaville pullukoille rinnan röyhistämisen paikka. Me jatkamme, vaikka se ei juuri nyt olekaan muodikasta. Me jatkamme, vaikka ulkona sataa ja käpertyminen suklaan ja viinin kanssa sohvalle tuntuu paljon kaurapuuroa ja juoksulenkkiä houkuttelevammalta. Me jatkamme, vaikka inspiroivia kanssalaihduttajien sanoja on kuultavissa vähemmän.

Yritän nyt piristää teitä kertomalla, että aamupaino oli tänä aamuna tasan 77kg. Jostain syystä 76-alkuinen luku kuulostaa pieneltä, joten ensi viikkoon se silmissä kiiluen. Aamun aloitin hedelmäsalaatilla, joka oli luonnonjogurtilla ja pähkinöillä kuorrutettu. Nam! Eikä sen tekeminen edes ollut niin työlästä, miltä aina tuntuu...

P.S. Uusia lukuvinkkejä otetaan vastaan. Monia blogivinkkauksia olenkin saanut, mutta lisää saa laittaa. ;)

Liikunnan viilausta

Eilisen matkaanlähtöpäätöksen ja lentolippujen oston jälkeen olen ollut aivan euforisessa tilassa. Kävin iltapäivällä lähes puolentoista tunnin kävelyllä. Ilma oli fantastinen ja kävelyn aikana bongasin toistakymmentä lentokonetta, joista jokainen sai leveän hymyn huulille. Keskittyminen ei ollut aivan niin paljon gradussa kuin projektin tässä vaiheessa olisi suotavaa (palautukseen puolitoista viikkoa aikaa).

Painonpudotuksen kannaltahan tämä on mahtava motivaattori, kuten jo eilen totesin. Minusta on ollut mukava huomata itsestäni sellainen piirre, etten ole keskittynyt pelkästään siihen, miltä tulen näyttämään (bikineissä), jos kun projektissani onnistun. Enemmän minua motivoi se, mitä voin tehdä uudella kropallani. Eli keskittyminen tavallaan on siirtymässä ravinnon sijasta liikuntaan ja ulkonäön sijasta toimintakykyyn. Tämä voi olla hyvä tai huono juttu. Pitää toppuutella itseään sen verran ja muistaa, että painonpudotuksesta se suurempi vaikutus on kuitenkin ruokavaliolla.

Minähän olen viime aikoina liikkunut oikein mallikkaasti. Siitä lähtien kun kävin ohjaajan kanssa saliohjelman tekemässä, olen yhtä viikkoa lukuunottamatta käynyt salilla suunnitelemani kaksi kertaa viikossa. Yhdellä viikolla jäi siis se toinen kerta väliin. Kaksi kertaa viikossa ei tietysti ole kovin paljoa, mutta olen kokenut sen minulle sopivaksi määräksi. Teen aika pitkiä treenisessioita. Palasin juuri äsken salilta (en vielä edes suihkussa malttanut käydä). Itse treeniin kului sellainen 1h 25min ja sen päälle venyttelyt, eli salilla hurahtaa ilman suihkuakin pari tuntia. Pyöräilin vielä matkat, joten hyvää liikuntaa tuli tälle päivälle. Varsinkin paluumatka on aivan hirveä, kun noin 70% reitistä on ylämäkeä, osittain aika jyrkkääkin sellaista. Kuntosaleilun lisäksi olen käynyt lenkillä n. pari kertaa viikossa. Ensi viikolla ryhdymme avomiehen kanssa käymään taekwondossa pari kertaa viikossa. Kävimme viime maanantaina tutustumassa ja mukavaa oli. Olemme aiemmin harrastaneet hokutory ju-jutsua, jota mielelläni olisin jatkanut, mutta treenipaikkojen sijainnit ratkaisivat asian ainakin toistaiseksi taekwondon eduksi.

Tajusin kuitenkin tänään, että olen ehkä hieman tuudittautunut mukavuusalueelle liikunnassa. Nykyään kun tuo lenkkeily sujuu melko mukavasti. Vauhtia pitäisi kuitenkin lisätä, ja riippuen noiden taekwondo-treenien intensiteetistä, harkitsen yhden intervallitreenin lisäämistä osaksi viikko-ohjelmaa. Kerran viikossa voisin tehdä sellaisen reilun puolen tunnin repäisyn ja sen lisäksi vähän tiukemman vatsalihassetin. Se voisi olla sellainen lomaa varten valmistautumiseen räätälöity erikoistreeni. ;) Surffausta varten keskivartalo kuosiin ja vaellushommia varten vähän potkua jalkoihin ja kuormitusta hengitys- ja verenkiertoelimistölle. Miltäs kuulostaa?

Ensi viikko menee nyt vielä gradun ehdoilla. Parit taekwondo-treenit kuuluvat ohjelmaan, ja yritän raahautua salillekin sen kaksi kertaa. Lenkkeilyä harrastan sen mukaan, miltä hetkessä tuntuu. Jos kirjoitus sujuu, en ryhdy sitä väkisin katkaisemaan, mutta todennäköisempää on, että kaipaan välillä vähän taukoa hommiin. Ensi viikolla näen myös sen, mitä nuo uuden lajin treenit tuovat liikunnallisesti mukanaan, joten voin suunnitella tarkemmin tulevaa treeniohjelmaa.

Mutta nyt sinne suihkuun ja sitten ruoanlaittoon, jotta kroppa saa rakennusaineita. Illemmalla lähdenkin sitten katsomaan ystävääni ja hänen keskiviikkona syntynyttä tyttövauvaansa. <3

Uusi motivaattori

Gradun kirjoittaminen vie tällä hetkellä suurimman osan aikaani, joten tänne ei ole ollut aikaa kauheasti rustailla. Ideoita uusista teksteistä kuitenkin on: Olen esimerkiksi ajatellut tehdä selkoa ruokavalioni peruspilareista. Eli stay tuned! ;) Hyvällä mallilla on ruokailun hallinta, ja liikuntaa on tullut harrastettua. Paino on vähän kivunnut ylöspäin siitä alimmasta lukemasta, kuten vähän ounastelinkin, mutta uutta humpsahdusta odotellaan.

Tänään olen saanut uuden motivaatiokeinon laihdukselleni. Uusi päämäärä on asetettu. En ole mitään painotavoitetta vielä asettanut, mutta päivämäärä on selvillä. Ensi huhtikuun alussa, 3. päivä, haluan olla parhaassa kunnossa, jossa olen elämässäni ollut. (No, siinä lienee jo aika selkeä tavoite.) Miksi? Koska varasimme avomiehen kanssa äsken lennot Jakartaan, Indonesiaan, jossa aiomme keväällä viipyä viitisen viikkoa. :D Vähän ex-tempore tuli tämä päätös tehtyä, mutta lennot olivat halvat.

Voitte uskoa, että graduun keskittyminen on tällä hetkellä pikkuisen hankalaa... Reissussa motivoi tietysti se, että tarkoitus on hillua biitsillä vähissä vaatteissa, mutta myös se, että lomasuunnitelmiin kuuluu meille jo läheisen laitesukelluksen lisäksi mahdollisesti surffauksen opettelua sekä kiipeilyä tulivuorelle ja/tai muuta vaeltelua. Pystyisihän noita nykyiselläänkin tekemään, mutta nautinnollisuuden aste on varmasti parempi, jos kunto on kohdallaan, eikä kiloja niin paljoa mukana roudattavana. Ilmeisesti surffaus ainakin vaatii ihan oikeasti lihaksiakin.

Tällaista tällä erää. Hihii! :) Nyt lähden vähäksi aikaa nauttimaan (kotimaan) auringosta. Loppuilta täytyy yrittää keskittyä kirjoittamiseen.

Väsymystä ja mielihaluja

Tänään on vähän väsyttänyt koko päivän. Töissä oli ihan mukavaa, kun lapset olivat syyslomafiiliksissä. Töiden jälkeen oli kuitenkin olo sellainen, että olisi tehnyt mieli raahautua kotiin ja sängyn pohjalle. Tie vei kuitenkin urheasti kuntosalille. Ei oikeastaan tullut edes mieleen, että voisin mennä kotiinkin. Vasta pukuhuoneessa mietin, että olisipa tyhmää tästä lähteä kotiin. Kuntosalin jälkeen ylämäen kävely tuntui ylitsepääsemättömältä hommalta, mutta selvisin bussipysäkille konttaamatta. Loppuilta onkin mennyt aika laiskoissa merkeissä. Tein sentään ruokaa.

Ilmeisesti energiansaanti jäi viime viikolla vähän vajaaksi, kun eilen ja tänään on koko ajan ollut nälkä ja kaikenlaisia syömishimoja. Tänään pyörin keittiössä, vaikka olin vasta syönyt ison annoksen kanawokkia, ja etsin jotakin mussutettavaa. Mietin siinä sitten, että mitä sitä söisi ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, ettei minun oikeastaan mitään tiettyä teekään mieli.

Kaikesta huolimatta olen siis pysynyt ruodussa. Loppuviikosta täytyy ehkä vähän herkutella, mutta tavallaan vaihtoehdot ovat vähän vähissä, kun tuo sokeri pysyy vielä seuraavat kaksi viikkoa kiellettyjen listalla. Ensi viikolla pitää varmaan jo valmiiksi miettiä jokin suunnitelma, jotta en tyhjennä Prisman karkkihyllyä kertaistumalla toisella kädellä itse tehtyjä mokkapaloja, porkkanakakkua ym. suuhun lappaen.

Olen kyllä tässä pohtinut sitä, että pyrin edelleen pitämään valkoisen sokerin nauttimisen ihan minimissään ja herkuttelemaan esim. hunajalla, agavesiirapilla, stevialla ja intiaani- tms. sokerilla makeutetuilla herkuilla. Noitahan en ole nyt käyttänyt myöskään. Niitä spesiaaliherkkuja pitää vaan vääntää sitten itse. Tai kai ainakin Ruohonjuuresta jotain löytyy, mutta itsetehty on tietysti aina parempi. :) Jos on hyviä ohjeita, saa vinkata. Laitan tänne sitten kokeiluistani todistusaineistoa. Jossain taisin juuri nähdä maininnan kirjasta, jossa oli tehty jälkiruokia ilman sokeria... Pitää tutkia. Ehkä se voisi olla se palkintokirja, jonka saan, kun 15 tarraa on kasassa. Enää pari puuttuu. ;)

Painonpudotuksen superviikko

Tällä viikolla on tapahtunut laihtumisosastolla paljon. Vielä tiistaina aamupainoni oli 78,2kg, tänä aamuna tasan kilon vähemmän. Huisia! Odotettavissa on ensi viikon osalta varmaankin junnausta, ellei jopa painonnousua, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Täytyy siis suhtautua positiivisesti. Ehkä yritän alkuviikon olla käymättä vaa'alla, jolloin pikkuiset ylämäet eivät tallennu tietokantoihin. Sillon niistä ei tarvitse masentuakaan. :)

Vielä viikolla tuntui, ettei painonpudotus näy oikein missään, mutta nyt tässä viikonloppuna on ollut jotenkin  sellainen olo, että kyllähän nämä housut pussittavat enemmän kuin ennen, ja onhan tuo vatsakin ehkä vähän sutjakampi. No, korvien välissä taitavat nämä asiat olla. Pääasia kuitenkin, että nyt on ihan hyvä fiilis ja motivaatiokin kohdallaan. Toivotaan, ettei kasvava gradustressi tuo mukanaan takapakkia. Tein eilen listaa asioista, joita vielä täytyy tehdä. Tuli pitkä lista...

Nyt pitäisi keksiä jotakin syötävää taas vaihteeksi...

Motivointia palkkioista

Olen taas ottanut käyttööni oikein behavioristisia painonhallinta-aseita. Uusi tarrapalkkiojärjestelmä on taas saanut alkunsa. Ostin ihanan kirjasen, johon liimailen tarroja sitä mukaa kun niitä ansaitsen.

Mistäs niitä tarroja sitten saa? No, siitä kun Kiloklubissa on neljä vihreää palluraa päivän ruoista. Ja jokaisesta liikuntakerrasta. Lisäksi saan tarran, kun viikossa teen kolme kertaa jalkapohjaa harjoittavan jumpan.

Ensimmäinen palkkioni on siis vapaavalintainen kirja, kunhan olen saanut 15 tarraa ansaittua. Olen päättänyt pari muutakin juttua. Niistä vaikka sitten, kun on niiden aika. Näiden lisäksi tein taas palkkiojärjestelmän saavutetuille painoille. Ensimmäinen etappi olisi päästä alle 75 kilogramman. Siitä palkkiona ovat ne lätkämatsiliput. Tuohan oli alunperin palkkio, jos saavutan 75kg syyskuun loppuun mennessä. No, ei mennyt ihan niin. Nyt en asettanut ollenkaan aikarajoja. Pääasia, että paino tippuu, eikös vaan?

Laihdutanko salaa?

Tänään huomasin itsessäni kahdessakin tilanteessa, että minua tavallaan hävetti leimautua laihduttajaksi. Meille tuli aamulla sähkömies jo seitsemältä hommiin, joten aamupalan valmistus oli kesken, kun hän saapui. Operoin normaalisti ruokavaa'an kanssa, mutta rupesin siinä miettimään, että mitähän mies ajattelee. Pitääkö minua ihan pöpinä, kun gramman tarkkuudella laitan aamupalaa paperille?

Toinen tilanne sattui ruokaillessani. Minulla oli töissä eväänä pakkasesta nappaamani juuressosekeitto, johon lisäsin raejuustoa ja auringonkukansiemeniä. Niitä sitten mussuttelin opettajanhuoneessa, ja vieressä muut kiskoivat karkkeja, joita jotkut olivat syntymäpäivän ja roosanauhapäivän (?) kunniaksi tuoneet. Vaikka monissa tilanteissa koen (vähän tyhmästi) ylemmyydentunnetta siitä, jos kerrankin syön terveellisesti, tällä kertaa tuli jotenkin vaivaantunut olo.

Rupesin miettimään, mistä tuntemukeni oikein johtuvat. Samalla tajusin, että en ole tällä kertaa tehnyt laihdutuksestani minkäänlaista numeroa. Avomies toki tietää, vaikka aluksi olin asiasta hiljaa jopa kotona. Otin sen asenteen, että nyt vain syödään vähän terveellisemmin. Ystävät tietävät, että olen sokerilakossa ja osaavat toki laskea yhteen yksi plus yksi. Mutta silti en ole varsinaisesti kertonut, että nyt sitä laihdutetaan. Yksi ystäväni on sellainen, jonka kanssa usein puhumme painoasioista, koska hän kamppailee itsekin ylipainon kanssa.

Mikäs tässä nyt sitten on niin hävettävää? Eikö se vain ole hienoa, että yritän parantaa elintapojani ja tulla terveemmäksi? Kai taustalla lienee epäonnistumisen pelko. Varsinkin, kun tässä ei olla ensimmäistä kertaa liikenteessä. En ole koskaan tehnyt varsinaista numeroa siitä, että laihdutan. En ole kovaäänisesti kailottanut juhlissa, että "ei kiitos kakkua minulle, liikaa kaloreita" tms. Nyt olen kuitenkin ollut jotenkin vielä varovaisempi. Perinteinen laihdutusneuvohan on, että kerro lähipiirille aikomuksista, jotta he voivat tukea ja on tavallaan edesvastuussa vähän myös muille.

Olen miettinyt tuota työpaikkojen kahvipöytäasiaa. Opettajanhuoneita kiertäessäni olen huomannut, että on hyvin vähän päiviä, kun tarjolla ei ole mitään herkkua. Olen pohtinut asiaa usein, viimeksi tänään päivällä, ja sitten luin vielä Cinderellan blogikirjoituksen, jossa hän kirjoitti saman meiningin olevan vallalla myös sairaanhoitajien taukohuoneissa. Samaa on sanonut sairaanhoitajasiskoni. Ja eiköhän näin ole muuallakin. Yritä siinä sitten kiireisenä, nälkäisenä ja väsyneenä vältellä niitä. Nyt se on onnistunut, kun linja on tiukka, mutta entä tulevaisuudessa. Ärsyttävintä on ehkä se, että lähes kaikissa opettajanhuoneissa puolet ihmisistä valittaa, että "taasko on herkkuja tarjolla?" ja "ei pitäisi syödä, olen luvannut olla syömättä, plaa plaa plaa" samalla kun availevat seitsemättä konvehtipaperia. Ja älä luule, että syyllistän heitä, olen itse samanlainen. Mumistelen samoja, typeriä mantroja siitä, kuinka taas lihon kuusi kiloa, kun mussutan kakunpalan (ja sitten syön muiden näkemättä vielä toisen ja kolmannen). Kaikkein typerintä on se, että usein ne työpaikalle tuodut jutut eivät kuitenkaan ole juuri niitä omia herkkuja, joten tavallaan syö jotain sellaista, josta ei saa edes sitä suurinta nautintoa, ja kaloreita kertyy kuitenkin aivan yhtä lailla.

Jos meistä siis suurin osa on sitä mieltä, että olisi helpompi pysyä ruodussa, jos siellä työpaikalla ei olisi niitä herkkuja tarjolla, niin miksei kukaan rohkene sanoa, että jospa joku tekisi joku päivä vaikka hedelmäsalaattia? Tai entä jos sovittaisiin, että vain kerran viikossa herkkuja, jos silloinkaan? Tai että olisi kokonaan herkuton kuukausi? Kai sitä pelkää leimautuvansa ilonpilaajaksi. Ja kaipa kaikki kuitenkin salaa ovat iloisia niistä herkuista, sillä vaikka niitä ei saisi syödä, niin tavallaan se on kuitenkin ihan sallittua, kun joku toinen on ne varta vasten tuonut, usein jopa itse leiponut. Ja itsellä taustalla vaivaa myös leimautumisen pelko. Koska nyt en ole vakituisessa työpaikassa, ei edes tulisi mieleen sanoa mitään, mutta tuskin tulen ihan vähään aikaan sanomaan muutenkaan. Minä kun en halua leimaantua siksi laihduttajaksi.

Juoksun ihanuus

Aina välillä sitä on tullut täällä ihasteltua, kuinka hauskaa juokseminen voi välillä olla. Nyt oli pakko tulla huokaisemaan, kuinka hyvä olo tänään lenkin jälkeen tuli. Lykkäsin taas lenkille lähtöä koko päivän ja pääsin ulos vasta kahdeksan aikoihin. Oli siis jo pilkkopimeää ja alkoi tihuttaa vettäkin. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ulkoilu, varsinkin kun avomies jäi sisälle pistorasioita räpläämään eikä lähtenyt kaveriksi.

Mutta kunhan lämmittelykävelyn jälkeen pääsin vauhtiin, olikin aivan toinen ääni kellossa. Juoksu kulki tosi keveästi, ja välillä oli oikein lennokas olo. Yhden alamäen pingoin hirveää kyytiä ja melkein nauroin ääneen. Mihinkään ei koskenut koko lenkin aikana. Ja kotiin tulon jälkeen olen ollut tyytyväinen ja rauhallinen kuin paraskin zen-mestari. Saunominen pitkästä aikaa kruunasi illan. Toivottavasti hymyä riittää vielä huomiseen työpäivään.

Kannatti raahautua ulos!

Täältä

Mittoja

Nyt on taas tuolla välilehdellä uusia mittoja. Eipähän sitä näköjään ole paljoa tapahtunut, mutta jotain sentään. Ja on tuo mittailu kyllä kaukana mistään tieteellisestä. Vaikka sitä sanotaan, ettei pelkkään vaakaan saa luottaa, niin kyllä minusta ainakin tuo ympärysmittojen ottaminen on niin paljon epätarkempaa, ettei oikein noihin mittoihinkaan voi luottaa. No, onpahan jotakin taulukoitavaa. Ja tuo rasvaprosentti heiluu päivittäin usean prosenttiyksikön välillä, joten siitä pitäisi ottaa jokin keskiarvo. Mutta näillä mennään. Painoa oli toissapäiväiseen verrattuna sata grammaa enemmän, mutta se nyt menee satunnaisvaihtelun piikkiin.

Ihmeiden aika ei ole ohi

Heräsin tänä aamuna noin varttia yli viisi. Herätyskellon herätykseen olisi ollut vielä tunti aikaa, mutta uni ei enää tullut sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Olo ei todellakaan ollut pirteä. No, ehdinpähän ensimmäistä kertaa tällä viikolla nauttia aamupalan rauhassa. Muina päivinä kun on tullut aika kova kiire. Työpäivä kesti kahdeksasta vähän yli yhteen. Lounasta nautin koulussa, oppilaita vahtien (jauhelihapihvejä ja muusia). Töistä kiiruhdin suoraan graduryhmään antamaan rakentavaa palautetta toisen opiskelijan työstä. Bussissa matkalla yliopistolle söin jo eilen illalla valmiiksi sekoittamani jogurtin (jogurttia, vadelmia, mustikoita, pellavansiemeniä ja hasselpähkinärouhetta). Graduryhmästä siirryin suoraan kirjastoon ja kirjoitin ahkerasti kolmisen tuntia.

Oli tarkoitus käydä syömässä jossakin, mutta kerrankin työ imaisi minut mukaansa, joten päätin, että lähden seitsemän aikaan kotiin ja syön vasta sitten. Mikäs tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? Selvitin tuon päivän sortumatta herkutteluun. Väsymys + kiire + huono syöminen on yleensä aivan mahdoton yhtälö. Okei, tunnustan. Hain Subista patongin kotiin, mutta se oli toisaalta harkittu ratkaisu. Tarkoitus oli ollut joka tapauksessa syödä jossain muualla kuin kotona, ja vaikka Subway ei ole se paras ratkaisu, ei se varmasti ole se pahinkaan. Harkitsin nimittäin myös Kerrosateriaa, mutta se on kyllä ehdoton ei-ruoka. Kalorit ovat näemmä pysyneet ainakin Kiloklubiin klikkailemani arvion perusteella kohtuullisina. Kuitupallero jää väkisin punaiseksi, koska Subin leipä ei ole tarpeeksi runsaskuituista.

Nyt väsyttää kyllä niin turkasesti, että täytyy ruveta nukkumaan. Huomenna tiedossa kirjoituspäivä. Voisin myös aamulla jaksaa vähän mittoa itseäni. :)

Laskeva painokäyrä

Tässäpä lupaamani painopäivitys. Tämänaamuinen paino oli 78,2kg eli oikein mukava lukema. Tai siis totta kai katselisin mieluummin vaikkapa vitosella alkavaa lukua, mutta nyt tarkastellaankin painoa suhteessa viimeaikaiseen kehitykseen. Pitkään junnaillut ja aaltoliikettä tehnyt painokäyrä on muuttunut laskevaksi. Kai tämä kaloreiden kyttääminen sitten kuitenkin on itselleni se oikea tapa, vaikka kuinka yritin muuta väittää.

Vaikka edelleenkin noudatan tavallaan lanseeraamaani improvisaatiodiettiä, pitää ruokien merkkailu minut jollakin lailla paremmin ruodussa. En pystykään vähättelemään syömisiäni, kun kaikki kirjataan ylös. Olen aiemmin pitänyt itseäni kuitenkin sillä tavalla rehellisenä syöjänä, että tiedän itse kyllä, mitä olen suuhuni laittanut. Monissa terveyslehdissähän on aina silloin tällöin niitä juttuja, joissa kerrotaan, kuinka "vahingossa" tulet syöneeksi jopa 500kcal ylimääräistä päivässä: keksi siellä, kourallinen sipsejä täällä, maistelua ruoanlaiton lomassa, lasten ruoantähteet... Kyllä te nämä tiedätte. Minulla ei varsinaisesti ole tuollaista vahinkosyömistä. Kyllä minä tiedostan hyvinkin selkeästi, milloin käsi on käynyt karkkipussilla tai höylännyt muutaman ylimääräisen juustosiivun. Minä kun tunnen niistä jokaisesta huonoa omaatuntoa, silloinkin kun se olisi aiheetonta.

Tämä onkin yksi niistä asioista, joista kovasti tahtoisin eroon. Itseni syyllistäminen syömisistä. Syyllistäminen on tavallaan turhaa silloinkin, kun siihen olisi aihetta. Eihän asialle jälkikäteen mitään voi. Oksenteluun tai vastaavaan kun en sentään ole vielä sortunut. Syöty mikä syöty. Totta kai aina voi oppia tulevaa varten. Mutta se se vasta turhaa on, että syyllistää itseään silloinkin, kun on oikeasti ajatuksella itselleen jonkun herkun sallinut. Milloinkahan se pieni paha noita jossain takaraivoni perukoilla lakkaa nalkuttamasta: "Kannattaako nyt tuotakaan pikku pussia syödä, sinä senkin läskipossu?!" Ehkä sitten, kun tämä ylipaino on taltutettu... En tiedä. Sitä odotellessa.

Tulipa yhtäkkiä vuodatettua, vaikka tarkoitus oli tosiaan vain päivittää painokuulumisia. Sortumisia kun ei todellakaan ole tänään tapahtunut. Aamupalaksi tein tuhdin smoothien ja lounaaksi söin kasvissosekeittoa raejuustolla ryyditettynä. Matkalla salille söin välipalaksi jogurttia, jossa oli mustikoita, vadelmia, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta. Päivälliseksi pyöräytin pinaattimunakkaan, jonne lisäsin aurinkokuivattuja tomaatteja sekä vuohenjuusto-tomaatti-paprika -leivän ja vähän kurkkua, jotka huuhtelin alas maidolla. Kasassa noin 1500kcal ja yli kilo kasviksia. Aikamoista!

Huomenna on tiedossa kiireinen päivä, joten täytyy varmaankin valmistella jotain evästä taas mukaan, jottei iske turhia herkkuhimoja. Sokerilakko kyllä meinaa vähän ärsyttää, kun gradua pitäisi tehdä illan pimeyteen saakka. Olisi niin paljon kivempaa istua kirjastolla irtsaripussin kanssa. Pysyn lujana, ehkä viinirypäleitä...

Kiireiden keskeltä

Hellurei! Minusta tuntuu, että viime aikoina puolet lukemistani blogeista on alkanut sillä, että pahoitellaan venyviä kirjoitusvälejä ja tuskaillaan kiireitä. No, niin minunkin täytyy tämä postaus aloittaa. Remontti, gradu, työt. Siinä aikasyöpöt, jotka ovat jo teillekin tulleet tutuiksi teksteistäni. Viikonloppu meni kämppähommeleissa. Onneksi edistys alkaa sentään pikkuhiljaa näkyä. Olemme tässä pari päivää saaneet nauttia siitä, että keittiössämme virtaa jälleen vesi ja astiat voi vessan lavuaarin sijasta pestä tiskikoneessa. Ah! Tekemistä on kuitenkin vielä paljon.

Gradun parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin, vaikka pikkuhiljaa alkaa paniikkikiire kohottaa päätään ja tuntuu, että aikaa tarvitsisi käyttää tuohon hommaan paljon enemmän. Töitäkin on tullut haalittua tarpeettoman paljon. Nyt pitää pysyä lujana, eikä ottaa enää enempää ennen kuin gradu on palautettu. Valitettavasti vain olen jo tällekin viikolle lupautunut neljäksi päiväksi sijaistamaan. Vain torstai on viikonlopun lisäksi vapaata. No, tänään oli vain kolme tuntia. Onneksi kohta on kouluissa syysloma.

Syömiset ovat sujuneet viime viikon alun jälkeen oikein mallikkaasti. Sokerista olen pysynyt erossa muualla syömistä lukuunottamatta, ja kun pääosa aterioista on tullut syötyä kotona, on homma ihan hanskassa. Vain viikonloppuna tuli vähän herkuteltua: lauantaina viiniä ja juustoa ja sunnuntaina kävimme nepalilaisessa. Olen klikkaillut syömiseni mahdollisimman tarkasti Kiloklubiin. Jos joku ei kyseistä palvelua ole käyttänyt, kannattaa kokeilla, olisiko se itselle hyvä apu. Itse pidän sitä suhteellisen hyvänä nettiruokapäiväkirjapalveluna, vaikka välillä kyllä kismittää, kun ei löydy juuri sitä oikeaa elintarviketta. Nyt tarjolla kyllä olisi maksullinenkin palvelu, johon saa ilmeisesti lisättyä omia ruokia. Voisin ehkä kokeilla sitä, varsinkin kun ensimmäisen kuukauden saa ilmaiseksi. Voisin sitten jakaa kokemuksiani teillekin.

Lounas yliopistolla. Makaronilaatikko ei ollut ykkösvaihtoehto.

Uusi herkkuvälipalakeksintöni

Kiloklubissa palvelu antaa palautteen syödystä ravinnosta punaisten, keltaisten ja vihreiden palluroiden avulla. Se tarkkailee neljää asiaa: kasvisten määrää, ruoan koostumusta (hiilarit, proteiinit, rasvat) ja rasvan laatua, kuitujen määrää ja viljatuotteiden kuitupitoisuutta sekä herkkujen määrää. Tavoitteenani on saada täysi neljän vihreän suora joka päivä. Eihän se tietysti joka päivä onnistu, mutta tavoitteena se on hyvä. Olen ajatellut, että voisin ottaa siitä jopa sellaisen tavoitteen, että jokaisesta vihreästä päivästä saisin tarran (pitäisi löytää jostain tarrat tai ostaa lisää) ja kun vaikkapa 15 on täynnä, saisin jonkin palkinnon. Pitää vaan taas keksiä se palkinto. ;)

Tein juuressosekeittoa. Punajuuri oli uusi kokeilu.

Herkullisen väristähän siitä tuli. Vähän turhan makeaa...

Liikunta jäi viime viikolla vähän vähiin. Kävin vain kerran salilla ja muistaakseni kerran juoksemassa. Tekosyinä kiire ja oikutellut selkä, jonka takia kävin tostaina hierojalla. Selkä oli niin runnottu vielä perjantainakin, etten viitsinyt tehdä mitään. Yritän petrata tällä viikolla; huomenna salille. Vaa'alla olen kirjanpidon mukaan (onneksi tuo meidän vaaka syytää tiedot suoraan nettiin) käynyt viimeksi toissapäivänä. Silloin lukema oli 78,4kg, eli alaspäin käy tie. Hyvä niin! Tänä aamuna piti käydä puntarilla, mutta annoin puolison nukkua. Huomenna uusi yritys. Toivottavasti vaaka näyttäisi mukavaa lukemaa. Olo on ihan kevyt ja ainakaan nestekertymiä ei pitäisi olla. Ravaan jatkuvasti, ihan ärsytykseen asti vessassa. Ja sormus tuntuu sormessa melko löysältä, varsinkin kun ilmat ovat viilenneet.

Tässäpä vähän pidempää päivitystä tällä kertaa. Koitan ehtiä huomenna edes painotiedon käydä päivittämässä. Ja ajattelin, että torstaina voisin vähän mittailla, kun tuo minun mittavälilehteni on niin ankea. :) Yritän ehtiä tällä viikolla kirjoitella myös alaraaja-analyysista, jossa kävin. Se ei varsinaisesti painonpudotukseen liity, mutta liikuntaan vahvasti kylläkin. Mukavaa viikonjatkoa ja jaksamista syksyyn!

Parempi päivä

Tänään tuntuu siltä, että eilisen sooloilu saattoi kuin saattoikin olla hyvä ratkaisu. Olen aloittanut nyt vähän niinkuin puhtaalta pöydältä. Vaaka näytti mitä näytti (ei onneksi yli 80kg), mutta aamupäivän vessarallista päätellen jotakin nesteitä kehosta on tainnut poistua. Aloin taas pitkästä aikaa merkkailla ruokia Kiloklubiin.

Seurailen nyt ainakin jonkun aikaa tarkemmin, miten paljon oikeasti syön. Ehkä olen pari viime viikkoa elänyt jossakin itsepetoksessa. Olen syönyt muka-vähän ja muka-hyvin, vaikka ehkä ruokavalio ei sitten kuitenkaan kestäisi tarkempaa tarkastelua. En oikein tiedä. Yleensä olen pystynyt aika hyvin osoittamaan, mistä painon junnaaminen tai nousu on johtunut. Nyt otan siis vähän tarkemman asenteen ja katson, josko paino nyt lähtisi putoamaan. Jos ei, niin sitten en tiedä, mitä teen. Vieläkään en suostu luovuttamaan, vaikka näissä samoissa lukemissa on jo aika pitkään pyöritty. Ehkäpä lanseeraan taas jonkun uuden palkkiotaulukon tms. motivaatiojutun...

Kohta pitäisi jaksaa lähteä vielä lenkille. Avomies on onneksi kai lähdössä kaveriksi, joten on ehkä vähän helpompi raahautua tuonne pimeään ja kylmään. Äsken otimme yhdessä pitkät päiväunet sohvalla. En taas tiedä, miten niin paljon väsytti. Alkaa vähän huolestuttaa. Kohta alan oikeasti selvittää noita kilpirauhasjuttuja.

Kehonkoostumusmittaus

Tänään kävin siis mittauttamassa, mistä kehoni koostuu. Alla kuva läpyskästä, jonka mittauksesta sain mukaan. Toivottavasti siitä saa jotain selvää.

Eli rasvaa kehoni painosta on sellainen nelisenkymmentä prosenttia. Yläkropasta rasvaa on melkein puolet. Uh! Luulin, että mittauksesta näkisi viskeraalisen rasvan määrän, koska ennen sen on saanut selville, mutta pettymyksekseni tuosta laitteesta sitä arviota ei tullut. Olisin juuri sen halunnut tietää. Lihasmassaa löytyy yli normaalin, koska painoakin on paljon. Veden määrä kehossa kulkee yleensä kuulemma sen kanssa käsi kädessä. Perusaineenvaihduntani tämän mukaan on n. 1400kcal, eli sen verran kulutan, vaikka vain makaisin sohvalla. Tuota lukua pitäisi saada nostettua.

Enpä nyt tiedä, oliko tämä niin informatiivista, mutta ehkä tässä nyt voisi yrittää saada noita lukuja vähän parempaan suuntaan. Jos vaikka puolen vuoden päästä kävisi uudelleen. Tavoite olisi, että silloin rasvan määrä olisi huomattavasti pienempi. Nyt nukkumaan ja huomenna uusin voimin liikkeelle!

Masistelua ja toisaalta uutta uskoa

Tämä aamu ei alkanut hyvin. Kävin vaa'alla, ja paino oli noussut yli 79 kilon. En edes muista, paljonko se tarkalleen oli, ja vaaka ei jostain syystä ollut siirtänyt tietoa nettiin. Masennuin jostakin syystä tuosta tuloksesta ihan älyttömästi. Ärsyttää! Ehkä eniten sen takia, että eilen teki ihan sikana mieli syödä kaikkea mahdollista. En kuitenkaan syönyt. Vaikkei viime viikko mennytkään ihan laihduttajan oppikirjan mukaan, ei painoa kuitenkaan pitäisi lisää tulla koko ajan. Vatsakin tuntuu jostain syystä valtavalta pallolta ja mitatessakin huomasin ympärysmitan kasvaneen.

Joo, voi olla vaan hetkellistä turvotusta, nesteitä etc. Se ei kuitenkaan poista vitutusta. Olen ollut jotenkin tosi saamaton ja väsynyt koko päivän, vaikka nukuinkin ihan hyvin. No, päädyin sitten ratkaisuun, joka ei varmastikaan ollut se paras mahdollinen. Päätin pitää huijauspäivän ja ostin suklaalevyn ja pussin lakuja. Vedin ne onnellisena menemään. Hmm... Mietin tuota pitkään ja hartaasti, joten mikään hetken mielijohteen repsahdus se ei ollut. Järkeilin sen siten, että nyt kun viikonloppunakin söin sokeripitoisia ruokia, ei ole kauhean paha, jos tässä vaiheessa höllään. Menee vähän niinkuin samalla eikä tarvitse ajatella, että sama lopettaa kokonaan tämä sokerittomuus. Lisäksi mietin, että vedän nyt kerralla vähän överiksi ja sen jälkeen taas keskityn.

Tekosyitä ja typerää paskanjauhantaahan tuo kaikki "järkeily" on, mutta uskon, että se auttoi. Nyt on taas jotenkin keskittyneempi olo ja motivaatio projektiin taas kohonnut. Tästä taas jatketaan. Takapakkia tuli, mutta siinä mielessä fiilis on parempi kuin yleensä: Ei ole sellaista "Aloitan taas maanantaina" tai "Tämä oli taas tässä" -oloa. Nyt syön hyvän iltapalan ja huomenna jatkuu. Pitää vielä vähän kiristää tuota sokerittomuutta. Yritän varautua paremmin päiviin omin eväin. Subit eivät kuulu ruokalistalle. Joo, niistä saa koottua suhteellisen terveellisiä ainakin moniin muihin pikaruokiin verrattuna, mutta ihan pullaahan ne leivät ovat ja juusto ja kastike kruunavat katastrofin. Mutta huomenna sen vasta kunnolla näkee, oliko tämä possuttelu hyvä idea. Usein kun se tahtoo jäädä sitten päälle: Huomenna, huomenna, huomenna... Nyt tarvitaan taas itsekuria ja päättäväisyyttä. Minähän jukolauta laihdun!

Kävin tänään siellä kehonkoostumusmittauksessa. Kirjoitan siitä oman postauksen.

Miten menee?

Tässä on viime aikoina tullut kirjoiteltua kaikenlaisia postauksia, mutta en ole tainnut varsinaisesti oikeasti kirjoitella siitä, miten minulla tämän painonpudotusprojektin kanssa menee. Tällä viikolla on ollut taas vähän hankalampaa ja on tietyllä tavalla tullut otettua takapakkia. Ei mitään kovin vakavaa, mutta vähän ärsyttää kuitenkin.

Viikolla oli useampia päiviä kun ruokailu jäi aamupäivällä aivan liian vähälle. Joko en oikein valmistautunut töissä syömiseen tai muuten vain tuli skipattua lounas. Se sitten kostautui iltapäivällä, ja tuli tehtyä ei-niin-hyviä valintoja (Subwayn patonki tms.). Ei siis tosiaan mitään yltiöpäistä porsastelua (jollei perjantaiaamupäivän puolikasta meetwurstipakettia lasketa), mutta vähän sellaista typerää. Eivät lihapasteijat tai subit kuulu kunnolliseen, täysipainoiseen ruokavalioon. Sokerin välttelyäkin on vähän tullut venytettyä, kun olen ostanut kaupasta eineksiä ym. ja subejakaan ei ole mahdollista syödä täysin sokerittomana.

Eilen tosiaan olivat ystävien häät. Siellä söin aika hyvin. Söin runsaasti, mutten mitenkään kamalan paljon ja kakun kanssakin olin kohtuullinen. Vaan kylläpä kakku maistuikin hyvältä pitkästä aikaa! Häissähän minulla tosiaan oli ihan lupakin syödä makeaa. Punaviiniä tuli juotua jonkin verran, mutta mitään hirvittäviä kännejä en vetänyt. Tänään sallin itseni kuitenkin "krapula"-kebabin ranskalaisilla.

Nyt alan kuitenkin taas ryhdistäytyä. Pitää panostaa erityisesti lounaiden syömiseen. Kohta ajattelin syödä perjantaina tehtyä kanakeittoa. Pitääkin katsoa, mitä huomenna on koulussa (töissä) ruokana. Voin ottaa keittoa mukaan, jos ei ole sopivaa/hyvää ruokaa.

Liikunta on sujunut ruokailuhäsläilystä huolimatta hyvin. Tälläkin viikolla olen lenkkeillyt kaksi kertaa, käynyt kahdesti salilla ja kerran pilateksessa. Äsken kävimme löysällä kävelylenkillä avomiehen kanssa. Huomenna olisi vuorossa taas salitreeni. Tiistaina menen kehonkoostumusmittaukseen, jossa saan tietää kehossa olevan rasvan, lihaksen, luun ja veden määrän sekä viskeraalisen (sisäelimiä ympäröivän) rasvan määrän ja kehon lihastasapainon. Vähän jännittää erityisesti tuo viskeraalisen rasvan määrä. Se on minulla yleensä ollut tosi vähäinen ylipainosta huolimatta, mutta minusta tuntuu, että viimeisten parin vuoden aikana siinäkin on tapahtunut muutosta huonompaan suuntaan.

Paino on tällä viikolla seilannut 78,5 ja 79kg:n välillä. Tänään en käynyt vaa'alla. Huomenna pitää taas käydä. Palailen viimeistään tiistaina kertoilemaan mittaustuloksista. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Häihin valmistautumista

Sanoin tällä viikolla yhdelle puolitutulle, että minulla on lauantaina häät. Tarkoitin siis, että olen menossa häihin. Onneksi tajusin noin sekunnin sadasosassa keskustelukumppanin ilmeestä, että nyt pitää korjata, ja huomautin kyseessä olevan ystävien, eivät omat häät. Tuostakin otsikosta voisi päätellä muuta, mutta omat häät ovat siis joskus hamassa tulevaisuudessa - ehkä. Emme ole avopuolisoni kanssa kihloissakaan.

Mutta huomenna ovat siis ystävieni häät. Kolmannet häät tänä vuonna, todennäköisesti viimeiset. Olen tänään miettinyt ulkonäköäni aika paljon. Kokeilin, minkä mekon laittaisin. Minulla oli kolme vaihtoehtoa. Yksi mekoista on liian iso. Harmittaa aika paljon (mekko saisi siis olla pienempi, itse en haluaisi olla suurempi), koska se on tosi ihana! Se oli oikea löytöjen löytö New Yorkista. Calvin Kleinin keltainen kotelomekko, joka on tosi ihana mallinen ja maksoi vain muutaman kympin. Mutta liian iso siis. Pitänee kavennuttaa sitä. No, yksi mekoista taas oli vähän tiukka. En saanut itse vetoketjua kiinni. Avun kanssa se olisi saattanut onnistuakin, mutta ei se istunutkaan ihan täydellisesti. Jäljelle jäi siis kolmas vaihtoehto, joka istui tosi nätisti. Se on itse tekemäni, oranssi, leveähelmainen mekko. Yläosa ei ole aivan niin kiva, mutta laitan päälle pitsisen boleron, jolloin mekko näyttää tosi kivalta!

Innostun aina tällaisten juhlien alla tälläytymään vähän liiaksikin. Nytkin kokeilin jo etukäteen kiharrella hiuksia. Minulla kun on nyt hiuksissa kasvatusvaihe aika lyhyistä, joten malli on tosi kökkö ja hankala laittaa. Kihartamalla saattaa tulla ihan jees. Kävin tänään kaupoissa tekemässä hankintoja. Ostin parikin pantaa, jotka ovat nyt vaihtoehtoina. Pannalla saan hiuksista varmaan vielä vähän järkevämmät. Lisäksi ostin liimattavat tekokynnet ja kynsilakkaa. Omat kynteni ovat surkeat, pureskellut nysät. Sitten ostin vielä huulipunaa ja huultenrajauskynän. Ehkä näillä avuilla saan itsestäni ihmisen näköisen... ;)

Kosmetiikkaostoksia

Juuri oikean sävyiset korvikset

Viime vuonna herätys painonpudotukseen tapahtui juuri ystävän häistä otettuja kuvia katsellessani. Olin luullut näyttäväni ihan kivalta, mutta todellisuus oli toinen. Yhteiskuvassa tyttöjen kanssa en nähnyt muuta kuin valtavan lihavan käsivarteni sekä leveän sääreni. Toivon, ettei näin käy taas. Viime päivinä näkemys omasta ulkonäöstä on taas vaihdellut jatkuvasti. Tänään oli ihan hyvä fiilis, mutta sitten sitä sattuu katsomaan itseään peilistä tietyssä kulmassa ja itseluottamus romahtaa. Voi kun sitä joskus voisi olla itseensä edes suhteellisen tyytyväinen katselukulmasta, vaatteesta ja asennosta riippumatta!

Huulipunatesti. Ihanaa viikonloppua kaikille!

P.S. Avomies kyseli, että olenko alkanut pitää jotain muotiblogia, kun otan kuvia meikeistä. Tämä päivitys oli tosiaan vähemmän painonhallintapitoinen. Palaan oikeaan asiaan seuraavalla kerralla. Tämäkin kuitenkin kertoo tästä lihavan sielunmaisemasta: Kiinnitän huomion muihin kauneuskikkoihin ja käytän rahaa kaikkeen hömpötykseen, kun kroppa ei ihan miellytä.

Remontti etenee - kotona ja kropassa

Phuuh! Meinaavat loppua päivistä tunnit, kun hommaa olisi niin paljon. Gradun palautuspäivä lähenee uhkaavasti. Huomenna esittelen sen seminaariryhmässä muille ja saan toivottavasti jotakin palautetta tähänastisesta tuotoksesta. Remontissa ollaan viimein siinä vaiheessa, että hommat etenevät sukkelaan - jos joku vain ehtii jotain tehdä. Tänään kävivät kivifirmasta mittomassa tasot, eli ensi viikolla varmaan saadan kivitasot keittiöön. Muuten keittiö alkaakin näyttää valmiilta. Huomisen ohjelmassa on kaappien täyttämistä astioilla ja ruoilla. Ei siis olla lähelläkään valmista tämän remontin osalta, mutta viime viikkojen junnausvaiheesta ollaan päästy ohi.

Kropan remontti sujuu omalla painollaan. Sokerittomuus ei ole tuottanut vaikeuksia. No, pikkuisen olen kyllä fuskannut. Tai no, fuskannut ja fuskannut, ihan olen itselleni sallinut tällaiset pikkujutut. Eilen, maanantaina kävimme avopuolison kanssa yliopiston ravintolassa, jossa oli riistakäristystä. Sen kaveriksi kuuluu puolukkahillo, enkä nähnyt syytä siitä kieltäytyäkään. Samana päivänä teimme kotona jauhelihatortilloja. Tuohon jauhelihatäytteeseen olen tottunut laittamaan sitä valmista pussimausteseosta, jossa on tietysti sokeria. Varsinkaan tässä keittiötilanteessa en ole jaksanut ryhtyä väkertämään itse mausteseosta, joten tuokin sallittaneen. Pikkujuttuja.

Olen käynyt vaa'alla viimeksi sunnuntaina, jolloin se tarjoili aikamoisen yllätyksen. 78,5kg! Päivässä humpsahti puoli kiloa pois painosta. No, sen jälkeen en olekaan uskaltautunut / ehtinyt vaa'alle. Vaaka sijaitsee sillä tavalla, että jos tuo avomies jää jälkeeni nukkumaan, en viitsi vaa'alla vessakäynnin jälkeen ravata.

Tänään on tullut syötyä vähän normaalia huonommin. En syönyt koulussa (työpäivä tänään), koska siellä oli hod dogeja (!), jotka eivät näyttäneet kovin ravitsevilta. Söin kotona ruisleipää, jonka päälle laitoin sitä joku aika sitten tekemääni vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaattimössöä. Lisänä vähän kurkkua ja kukkakaalia. Joo, oli vähän tuollainen väsynyt kyhäelmä. Iltapäivällä olimme molemmat tosi väsyneitä, ja tilasimme ruokaa kotiin. Virhe. Söin jonkun ihmeannoksen, jossa oli kanaa, ranskalaisia, mozzarellatikkuja, sipulirenkaita ja paneroituja jalopenoja. Avomies söi kyllä puolet kaikesta muusta paitsi kanasta ja ranskalaisista, mutta silti. Ei ihan laihduttajan ateria. Menköön tämän kerran... Nyt iltapalaksi tein sentään perushyvän smoothien. Huomenna siis vähän tsemppiä tähän syömiseen. Voi tuottaa vaikeuksia, kun töistä menen suoraan sinne graduseminaariin.

No niin. Nyt nukkumaan! Nyt oli vähän tylsä päivitys, mutta yritän petrailla jatkossa.

Pikapäivitys: Hyvin menee, mutta menköön.

En jaksa enää näin myöhään päivitellä kunnolla, mutta päälimmäiset fiilikset kuitenkin. Paino tänä aamuna tasan 79kg, mihin olen oikein tyytyväinen. Eilen jaksoin kuin jaksoinkin lähteä salille, vaikka töiden jälkeen väsytti ihan pirusti ja kotona ehdin vain piipahtaa. Illan Vain elämää -katselmus kavereiden kanssa meni Cokis Zeron, viinirypäleiden ja poppareiden voimalla, vaikka kaverit vetelivät vieressä skumppaa, vaahtokarkkeja ja suklaata. Viimeksi mainittua olisi kyllä kovasti tehnyt mieli... Tänään päivä on mennyt rempan merkeissä. Viimein tuntuu, että kyllä se etenee taas. Ehdimme kuitenkin tehdä pitkähkön juoksulenki avomiehen kanssa. Huomenna suunnitteilla koko päivän remonttirupeama. No, jossain välissä pitäisi vähän kirjoittaa graduakin... Kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, vaikka kiirettä vähän pukkaakin.

Helpommat kuukautiset

Pahoittelen suorasukaista otsikkoa, mutta en jaksanut keksiä jotain hauskaa puolukkapäiväjuttua, koska minua itseasiassa vähän ärsyttävät kaikki kiertoilmaisut, joita kuukautisista käytetään. No, itsekin puhun, että on "se aika kuusta".

No asiaan: Tällä hetkellä on nyt se aika kuusta. Viimeisen vuoden aikana lähes jokaisia kuukautisia on edeltänyt parin päivän jakso, jolloin olen ollut aivan jäätävän vittuuntunut kaikkeen. Huomasin sen ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten, kun olin työharjoittelussa, joka tehtiin pareittain. Parini oli hyvä ystäväni, mutta jostain syystä heti kahtena ensimmäisenä harkkapäivänä minulla meni hermot häneen ja ajattelin, että mitäs hemmettiä. Yleensä viihdyn hänen seurassaan loistavasti. Pelkäsin, että viisi harjoitteluviikkoa tulisi olemaan yhtä helvettiä. No, kolmantena päivänä onneksi tajusin, että eihän se johtunutkaan yhteistyöstämme tai varsinkaan ystävästäni, vaan ihanista tutuistamme hormoneista.

Siitä lähtien olen kiinnittänyt huomiota enemmän PMS-tyyppisiin kiukkuoireisiini. Välillä myös itkeskelen herkästi. No, tällä kertaa asia on ollut aivan päinvastoin. Olen välillä ollut aivan epänormaalin haltioitunut eri asioista ja muutoin mielialat ovat pysyneet suht tasaisina. No, niin tasaisina kuin ne minulla ylipäätään pysyvät... Tämän lisäksi kuukautiskivut ovat loistaneet poissaolollaan. Ei tuttuja alavatsa- ja selkäkipuja, jotka ovat olleet tuttuja vierailijoita.

Miksi nyt avaudun täällä kuukautisasioistani? Koska olen melkoisen varma, että tämän täytyy liittyä elämäntapamuutoksiin, joita olen viime aikoina onnistunut tekemään ja ylläpitämään. Voihan toki olla, että tämä menee satunnaisvaihtelun piikkiin, mutta todennäköisempää on kuitenkin se, että ruokavaliolla ja liikunnalla on sormensa pelissä. Verensokeri ei heittele sokerin (ja pääosin myös vehnän) puutteen vuoksi kovin pahasti. Liikunta taas tutkimustenkin mukaan helpottaa kuukautiskipuja. Jee! Toivottavasti hyvä olo jatkuu!

Tänään ruokailu on sujunut ihan mallikkaasti lukuunottamatta töissä syötyä ruokaa. Teen siis opettajan sijaisuuksia, joten syön ajoittain kouluruokaa. Olin ajatellut tarkistaa, mitä koulussa on tänään ruokana, mutta unohdin sen sitten. Oli puuropäivä. Perhana! Olisi pitänyt ottaa eväät. Olin vielä aamupalaksikin syönyt puutoa. Puuropäivän lounaaseen kuului lautasellinen puuroa, joka vielä minun tapauksessani oli maidotonta, koska olen laktoosi-intolerantikko. Lisäkkeenä oli vadelmahilloa, jota lappasin lautaselleni, muistaen vasta pöydässä annosta tuijottaessani, että tässähän kyllä varmaan on gramma jos toinenkin sokeria. Hups! Lisänä söin kaksi ruisleipää ja päärynän. Missä proteiini? Ei missään!! Ei ollut edes leikkeleitä tai juustoa leivän päälle. Surkeaa, sanon minä! Ikävää, että lapsetkin joutuvat tuollaisella pärjäämään.

Välipala

Söin kuitenkin aika paljon, joten pärjäsin tuolla aterialla puoli neljään, jolloin söin ruisleivän, jonka päälle laitoin tomaattia, avokadoa ja raejuustoa. Oli aika hyvää! Lisänä vielä muutama ananaspala. Sillä jatksoi tehdä viiden kilometrin juoksulenkin (n. 3km juoksua). Se tuntui yllättävän mukavalta. Pelkäsin, että jalat tuntuisivat tukkoisilta, mutta mitä vielä. Jaksoin hyvin juosta mäetkin ylös. Ja voin kertoa, että niitä löytyy täältä meiltä päin paljon! Päivälliseksi söin samaa ruokaa kuin eilen. Nyt juon viimeisiä pisaroita iltapalasmoothiesta, johon laitoin tuoretta ananasta, banaanin, avokadoa, luonnonjogurttia ja soijamaitoa. Hyvää tuli!

Mutta nyt lopetan tämän maratonsepustukseni. Huomenna en ehkä ehdi kirjoitella, sillä töiden jälkeen menen salille ja sieltä suoraan kaverin luo saunomaan ja pitämään Vain elämää -studiota. ;) Jaksamista huomiseen, kohta on viikonloppu!

Kulinaarisia elämyksiä

Nyt on tullut parina päivänä syötyä poikkeuksellisen hyvin, no ainakin päivällisen osalta. Eilen tapasin ystävääni, ja kävimme Memphisissä syömässä. Yllätin itseni ja tilasin lohta, mikä osoittautui oivaksi vaihtoehdoksi. Tykkään kyllä kalasta, mutta jostain syystä minun harvoin tekee mieli sitä ruoantilausvaiheessa, kun yleensä on aika kova nälkä. Pihvit ja hampurilaiset houkuttelevat tuolloin enemmän. Lohi oli kuitenkin hyvä vaihtoehto, ja kun perunatkin, jotka sen kanssa tulivat, olivat sellaiset järkevät (vrt. uppopaistetut ranskikset), ei ravintolapöhöä muodostunut. Perunoita en edes jaksanut syödä kaikkia. Majoneesia annokseen kuului jonkin verran, ja söinkin sen hyvällä omallatunnolla salaatin lisukkeena. Eilen kyllä ruoan jälkeen olisi tehnyt kovasti mieli jälkkäriä. Kävimme vielä istuskelemassa Coffee Housessa, jossa vitriineistä tuijotteli kutsuvasti jos vaikka mitä leivonnaista. Onneksi olen sokerilakossa. Ravintola-annokseenhan varmaan vähän sokeria oli solahtanut mukaan, mutta se menköön.

Olen tässä pohtinut sitä eilistä herkkuhimoa. Täydellä vatsalla, hyvin syöneenähän ei pitäisi enää tehdä mieli mitään. Minun kyllä usein tekee mieli jotain makeaa ruoan jälkeen, mutta nyt pysähdyin oikein kuuntelemaan sitä viestiä. Ja luulen, että eilinen olisi ollut hyvä tilanne herkutella sallitusti. Silloin oikeasti teki mieli jotakin kakkua tms., joten olisin osannut varmaan nauttiakin siitä. Toisaalta oli hyvä, että olen sokerilakossa, enkä siksi voinut sortua mihinkään tuollaiseen, vaan lipittelin vain kevytlimuani. Tuliko paha mieli, kun en saanut kakkua? Ei. Jäikö harmittamaan? Ei. Jäinkö jostain paitsi? No, enpä oikeastaan. Eli pärjään kyllä ilmankin sitä kakkua. Ja jopa aivan yhtä onnellisena. Tämän kun pystyisi muistamaan aina siinä tilanteessa, kun kaupan karkkihyllyllä kurottelee sitä megamättöpussia tai lappaa irtsareita lähemmäs puoli kiloa pussiin. Tai kun ostaa jäätelöpuikon- tai tuutin sijasta koko paketin, vaikka tietää varsin hyvin syövänsä sen itse. Huoh...

Tänään iski taas sellainen väsy-nälkä-karkkihimo. Söin vähän turhan pienen lounaan, kun nappasin vain pienen wokkiannoksen pakkasesta töihin ja kylkeen porkkanan, muutaman kirsikkatomaatin ja vähän kukkakaalia. Oikein terveellinen lounas siis, mutta lisää sitä olisi tarvittu. Olinkin sitten aika nuutunut, joten kun menin kauppaan, halusin kehitellä jotain hyvää päivälliseksi. Avomieskin on ollut aika stressaantuneen oloinen, joten molemmat kaipasimme jotain herkkuruokaa.

Päivälliselle teinkin sitten broileria vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaattimössöllä. Ai mitä se on? No paistoin itse maustamiani broilerin fileitä ja tein niiden lisukkeeksi sellaista mössöä, johon tulee vain vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä. Herkkua! Lisukkeeksi tein kasviksista ratatouillen ja salsan sekoitelmaa. Parsakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia ja paprikaa öljyyn pannulle, paistetaan vähän aikaa ja lätkäistään perään vähän purkkisalsaa (taco sauce tms.). Tulee tosi hyvää! Voin suositella niillekin, jotka vasta harjoittelevat kasvisten syöntiä. Avomieheni oli aikanaan toooosi skeptinen, kun tuota ensimmäistä kertaa tehtiin, mutta sitten se siirtyikin saman tien toiveruokalistalle. Oli vaan niin nälkä (vaikka söin kyllä välipalaa kaupasta kotiuduttuani), etten edes kuvaa muistanut ottaa. No, ensi kerralla.

Nyt alkaa uni jo painaa, joten nukkumaan käy tieni. Huomenna on taas töitä, samoin perjantaina. Kauhean raskaita tällaiset viikot, kun pitää ihan kolmena päivänä töissä käydä. Ja ensi viikolla neljänä. Saa nähdä, mitä siitä tulee. ;)