Kehonkoostumusmittaus

Tänään kävin siis mittauttamassa, mistä kehoni koostuu. Alla kuva läpyskästä, jonka mittauksesta sain mukaan. Toivottavasti siitä saa jotain selvää.

Eli rasvaa kehoni painosta on sellainen nelisenkymmentä prosenttia. Yläkropasta rasvaa on melkein puolet. Uh! Luulin, että mittauksesta näkisi viskeraalisen rasvan määrän, koska ennen sen on saanut selville, mutta pettymyksekseni tuosta laitteesta sitä arviota ei tullut. Olisin juuri sen halunnut tietää. Lihasmassaa löytyy yli normaalin, koska painoakin on paljon. Veden määrä kehossa kulkee yleensä kuulemma sen kanssa käsi kädessä. Perusaineenvaihduntani tämän mukaan on n. 1400kcal, eli sen verran kulutan, vaikka vain makaisin sohvalla. Tuota lukua pitäisi saada nostettua.

Enpä nyt tiedä, oliko tämä niin informatiivista, mutta ehkä tässä nyt voisi yrittää saada noita lukuja vähän parempaan suuntaan. Jos vaikka puolen vuoden päästä kävisi uudelleen. Tavoite olisi, että silloin rasvan määrä olisi huomattavasti pienempi. Nyt nukkumaan ja huomenna uusin voimin liikkeelle!

Masistelua ja toisaalta uutta uskoa

Tämä aamu ei alkanut hyvin. Kävin vaa'alla, ja paino oli noussut yli 79 kilon. En edes muista, paljonko se tarkalleen oli, ja vaaka ei jostain syystä ollut siirtänyt tietoa nettiin. Masennuin jostakin syystä tuosta tuloksesta ihan älyttömästi. Ärsyttää! Ehkä eniten sen takia, että eilen teki ihan sikana mieli syödä kaikkea mahdollista. En kuitenkaan syönyt. Vaikkei viime viikko mennytkään ihan laihduttajan oppikirjan mukaan, ei painoa kuitenkaan pitäisi lisää tulla koko ajan. Vatsakin tuntuu jostain syystä valtavalta pallolta ja mitatessakin huomasin ympärysmitan kasvaneen.

Joo, voi olla vaan hetkellistä turvotusta, nesteitä etc. Se ei kuitenkaan poista vitutusta. Olen ollut jotenkin tosi saamaton ja väsynyt koko päivän, vaikka nukuinkin ihan hyvin. No, päädyin sitten ratkaisuun, joka ei varmastikaan ollut se paras mahdollinen. Päätin pitää huijauspäivän ja ostin suklaalevyn ja pussin lakuja. Vedin ne onnellisena menemään. Hmm... Mietin tuota pitkään ja hartaasti, joten mikään hetken mielijohteen repsahdus se ei ollut. Järkeilin sen siten, että nyt kun viikonloppunakin söin sokeripitoisia ruokia, ei ole kauhean paha, jos tässä vaiheessa höllään. Menee vähän niinkuin samalla eikä tarvitse ajatella, että sama lopettaa kokonaan tämä sokerittomuus. Lisäksi mietin, että vedän nyt kerralla vähän överiksi ja sen jälkeen taas keskityn.

Tekosyitä ja typerää paskanjauhantaahan tuo kaikki "järkeily" on, mutta uskon, että se auttoi. Nyt on taas jotenkin keskittyneempi olo ja motivaatio projektiin taas kohonnut. Tästä taas jatketaan. Takapakkia tuli, mutta siinä mielessä fiilis on parempi kuin yleensä: Ei ole sellaista "Aloitan taas maanantaina" tai "Tämä oli taas tässä" -oloa. Nyt syön hyvän iltapalan ja huomenna jatkuu. Pitää vielä vähän kiristää tuota sokerittomuutta. Yritän varautua paremmin päiviin omin eväin. Subit eivät kuulu ruokalistalle. Joo, niistä saa koottua suhteellisen terveellisiä ainakin moniin muihin pikaruokiin verrattuna, mutta ihan pullaahan ne leivät ovat ja juusto ja kastike kruunavat katastrofin. Mutta huomenna sen vasta kunnolla näkee, oliko tämä possuttelu hyvä idea. Usein kun se tahtoo jäädä sitten päälle: Huomenna, huomenna, huomenna... Nyt tarvitaan taas itsekuria ja päättäväisyyttä. Minähän jukolauta laihdun!

Kävin tänään siellä kehonkoostumusmittauksessa. Kirjoitan siitä oman postauksen.

Miten menee?

Tässä on viime aikoina tullut kirjoiteltua kaikenlaisia postauksia, mutta en ole tainnut varsinaisesti oikeasti kirjoitella siitä, miten minulla tämän painonpudotusprojektin kanssa menee. Tällä viikolla on ollut taas vähän hankalampaa ja on tietyllä tavalla tullut otettua takapakkia. Ei mitään kovin vakavaa, mutta vähän ärsyttää kuitenkin.

Viikolla oli useampia päiviä kun ruokailu jäi aamupäivällä aivan liian vähälle. Joko en oikein valmistautunut töissä syömiseen tai muuten vain tuli skipattua lounas. Se sitten kostautui iltapäivällä, ja tuli tehtyä ei-niin-hyviä valintoja (Subwayn patonki tms.). Ei siis tosiaan mitään yltiöpäistä porsastelua (jollei perjantaiaamupäivän puolikasta meetwurstipakettia lasketa), mutta vähän sellaista typerää. Eivät lihapasteijat tai subit kuulu kunnolliseen, täysipainoiseen ruokavalioon. Sokerin välttelyäkin on vähän tullut venytettyä, kun olen ostanut kaupasta eineksiä ym. ja subejakaan ei ole mahdollista syödä täysin sokerittomana.

Eilen tosiaan olivat ystävien häät. Siellä söin aika hyvin. Söin runsaasti, mutten mitenkään kamalan paljon ja kakun kanssakin olin kohtuullinen. Vaan kylläpä kakku maistuikin hyvältä pitkästä aikaa! Häissähän minulla tosiaan oli ihan lupakin syödä makeaa. Punaviiniä tuli juotua jonkin verran, mutta mitään hirvittäviä kännejä en vetänyt. Tänään sallin itseni kuitenkin "krapula"-kebabin ranskalaisilla.

Nyt alan kuitenkin taas ryhdistäytyä. Pitää panostaa erityisesti lounaiden syömiseen. Kohta ajattelin syödä perjantaina tehtyä kanakeittoa. Pitääkin katsoa, mitä huomenna on koulussa (töissä) ruokana. Voin ottaa keittoa mukaan, jos ei ole sopivaa/hyvää ruokaa.

Liikunta on sujunut ruokailuhäsläilystä huolimatta hyvin. Tälläkin viikolla olen lenkkeillyt kaksi kertaa, käynyt kahdesti salilla ja kerran pilateksessa. Äsken kävimme löysällä kävelylenkillä avomiehen kanssa. Huomenna olisi vuorossa taas salitreeni. Tiistaina menen kehonkoostumusmittaukseen, jossa saan tietää kehossa olevan rasvan, lihaksen, luun ja veden määrän sekä viskeraalisen (sisäelimiä ympäröivän) rasvan määrän ja kehon lihastasapainon. Vähän jännittää erityisesti tuo viskeraalisen rasvan määrä. Se on minulla yleensä ollut tosi vähäinen ylipainosta huolimatta, mutta minusta tuntuu, että viimeisten parin vuoden aikana siinäkin on tapahtunut muutosta huonompaan suuntaan.

Paino on tällä viikolla seilannut 78,5 ja 79kg:n välillä. Tänään en käynyt vaa'alla. Huomenna pitää taas käydä. Palailen viimeistään tiistaina kertoilemaan mittaustuloksista. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Häihin valmistautumista

Sanoin tällä viikolla yhdelle puolitutulle, että minulla on lauantaina häät. Tarkoitin siis, että olen menossa häihin. Onneksi tajusin noin sekunnin sadasosassa keskustelukumppanin ilmeestä, että nyt pitää korjata, ja huomautin kyseessä olevan ystävien, eivät omat häät. Tuostakin otsikosta voisi päätellä muuta, mutta omat häät ovat siis joskus hamassa tulevaisuudessa - ehkä. Emme ole avopuolisoni kanssa kihloissakaan.

Mutta huomenna ovat siis ystävieni häät. Kolmannet häät tänä vuonna, todennäköisesti viimeiset. Olen tänään miettinyt ulkonäköäni aika paljon. Kokeilin, minkä mekon laittaisin. Minulla oli kolme vaihtoehtoa. Yksi mekoista on liian iso. Harmittaa aika paljon (mekko saisi siis olla pienempi, itse en haluaisi olla suurempi), koska se on tosi ihana! Se oli oikea löytöjen löytö New Yorkista. Calvin Kleinin keltainen kotelomekko, joka on tosi ihana mallinen ja maksoi vain muutaman kympin. Mutta liian iso siis. Pitänee kavennuttaa sitä. No, yksi mekoista taas oli vähän tiukka. En saanut itse vetoketjua kiinni. Avun kanssa se olisi saattanut onnistuakin, mutta ei se istunutkaan ihan täydellisesti. Jäljelle jäi siis kolmas vaihtoehto, joka istui tosi nätisti. Se on itse tekemäni, oranssi, leveähelmainen mekko. Yläosa ei ole aivan niin kiva, mutta laitan päälle pitsisen boleron, jolloin mekko näyttää tosi kivalta!

Innostun aina tällaisten juhlien alla tälläytymään vähän liiaksikin. Nytkin kokeilin jo etukäteen kiharrella hiuksia. Minulla kun on nyt hiuksissa kasvatusvaihe aika lyhyistä, joten malli on tosi kökkö ja hankala laittaa. Kihartamalla saattaa tulla ihan jees. Kävin tänään kaupoissa tekemässä hankintoja. Ostin parikin pantaa, jotka ovat nyt vaihtoehtoina. Pannalla saan hiuksista varmaan vielä vähän järkevämmät. Lisäksi ostin liimattavat tekokynnet ja kynsilakkaa. Omat kynteni ovat surkeat, pureskellut nysät. Sitten ostin vielä huulipunaa ja huultenrajauskynän. Ehkä näillä avuilla saan itsestäni ihmisen näköisen... ;)

Kosmetiikkaostoksia

Juuri oikean sävyiset korvikset

Viime vuonna herätys painonpudotukseen tapahtui juuri ystävän häistä otettuja kuvia katsellessani. Olin luullut näyttäväni ihan kivalta, mutta todellisuus oli toinen. Yhteiskuvassa tyttöjen kanssa en nähnyt muuta kuin valtavan lihavan käsivarteni sekä leveän sääreni. Toivon, ettei näin käy taas. Viime päivinä näkemys omasta ulkonäöstä on taas vaihdellut jatkuvasti. Tänään oli ihan hyvä fiilis, mutta sitten sitä sattuu katsomaan itseään peilistä tietyssä kulmassa ja itseluottamus romahtaa. Voi kun sitä joskus voisi olla itseensä edes suhteellisen tyytyväinen katselukulmasta, vaatteesta ja asennosta riippumatta!

Huulipunatesti. Ihanaa viikonloppua kaikille!

P.S. Avomies kyseli, että olenko alkanut pitää jotain muotiblogia, kun otan kuvia meikeistä. Tämä päivitys oli tosiaan vähemmän painonhallintapitoinen. Palaan oikeaan asiaan seuraavalla kerralla. Tämäkin kuitenkin kertoo tästä lihavan sielunmaisemasta: Kiinnitän huomion muihin kauneuskikkoihin ja käytän rahaa kaikkeen hömpötykseen, kun kroppa ei ihan miellytä.

Remontti etenee - kotona ja kropassa

Phuuh! Meinaavat loppua päivistä tunnit, kun hommaa olisi niin paljon. Gradun palautuspäivä lähenee uhkaavasti. Huomenna esittelen sen seminaariryhmässä muille ja saan toivottavasti jotakin palautetta tähänastisesta tuotoksesta. Remontissa ollaan viimein siinä vaiheessa, että hommat etenevät sukkelaan - jos joku vain ehtii jotain tehdä. Tänään kävivät kivifirmasta mittomassa tasot, eli ensi viikolla varmaan saadan kivitasot keittiöön. Muuten keittiö alkaakin näyttää valmiilta. Huomisen ohjelmassa on kaappien täyttämistä astioilla ja ruoilla. Ei siis olla lähelläkään valmista tämän remontin osalta, mutta viime viikkojen junnausvaiheesta ollaan päästy ohi.

Kropan remontti sujuu omalla painollaan. Sokerittomuus ei ole tuottanut vaikeuksia. No, pikkuisen olen kyllä fuskannut. Tai no, fuskannut ja fuskannut, ihan olen itselleni sallinut tällaiset pikkujutut. Eilen, maanantaina kävimme avopuolison kanssa yliopiston ravintolassa, jossa oli riistakäristystä. Sen kaveriksi kuuluu puolukkahillo, enkä nähnyt syytä siitä kieltäytyäkään. Samana päivänä teimme kotona jauhelihatortilloja. Tuohon jauhelihatäytteeseen olen tottunut laittamaan sitä valmista pussimausteseosta, jossa on tietysti sokeria. Varsinkaan tässä keittiötilanteessa en ole jaksanut ryhtyä väkertämään itse mausteseosta, joten tuokin sallittaneen. Pikkujuttuja.

Olen käynyt vaa'alla viimeksi sunnuntaina, jolloin se tarjoili aikamoisen yllätyksen. 78,5kg! Päivässä humpsahti puoli kiloa pois painosta. No, sen jälkeen en olekaan uskaltautunut / ehtinyt vaa'alle. Vaaka sijaitsee sillä tavalla, että jos tuo avomies jää jälkeeni nukkumaan, en viitsi vaa'alla vessakäynnin jälkeen ravata.

Tänään on tullut syötyä vähän normaalia huonommin. En syönyt koulussa (työpäivä tänään), koska siellä oli hod dogeja (!), jotka eivät näyttäneet kovin ravitsevilta. Söin kotona ruisleipää, jonka päälle laitoin sitä joku aika sitten tekemääni vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaattimössöä. Lisänä vähän kurkkua ja kukkakaalia. Joo, oli vähän tuollainen väsynyt kyhäelmä. Iltapäivällä olimme molemmat tosi väsyneitä, ja tilasimme ruokaa kotiin. Virhe. Söin jonkun ihmeannoksen, jossa oli kanaa, ranskalaisia, mozzarellatikkuja, sipulirenkaita ja paneroituja jalopenoja. Avomies söi kyllä puolet kaikesta muusta paitsi kanasta ja ranskalaisista, mutta silti. Ei ihan laihduttajan ateria. Menköön tämän kerran... Nyt iltapalaksi tein sentään perushyvän smoothien. Huomenna siis vähän tsemppiä tähän syömiseen. Voi tuottaa vaikeuksia, kun töistä menen suoraan sinne graduseminaariin.

No niin. Nyt nukkumaan! Nyt oli vähän tylsä päivitys, mutta yritän petrailla jatkossa.

Pikapäivitys: Hyvin menee, mutta menköön.

En jaksa enää näin myöhään päivitellä kunnolla, mutta päälimmäiset fiilikset kuitenkin. Paino tänä aamuna tasan 79kg, mihin olen oikein tyytyväinen. Eilen jaksoin kuin jaksoinkin lähteä salille, vaikka töiden jälkeen väsytti ihan pirusti ja kotona ehdin vain piipahtaa. Illan Vain elämää -katselmus kavereiden kanssa meni Cokis Zeron, viinirypäleiden ja poppareiden voimalla, vaikka kaverit vetelivät vieressä skumppaa, vaahtokarkkeja ja suklaata. Viimeksi mainittua olisi kyllä kovasti tehnyt mieli... Tänään päivä on mennyt rempan merkeissä. Viimein tuntuu, että kyllä se etenee taas. Ehdimme kuitenkin tehdä pitkähkön juoksulenki avomiehen kanssa. Huomenna suunnitteilla koko päivän remonttirupeama. No, jossain välissä pitäisi vähän kirjoittaa graduakin... Kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, vaikka kiirettä vähän pukkaakin.

Helpommat kuukautiset

Pahoittelen suorasukaista otsikkoa, mutta en jaksanut keksiä jotain hauskaa puolukkapäiväjuttua, koska minua itseasiassa vähän ärsyttävät kaikki kiertoilmaisut, joita kuukautisista käytetään. No, itsekin puhun, että on "se aika kuusta".

No asiaan: Tällä hetkellä on nyt se aika kuusta. Viimeisen vuoden aikana lähes jokaisia kuukautisia on edeltänyt parin päivän jakso, jolloin olen ollut aivan jäätävän vittuuntunut kaikkeen. Huomasin sen ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten, kun olin työharjoittelussa, joka tehtiin pareittain. Parini oli hyvä ystäväni, mutta jostain syystä heti kahtena ensimmäisenä harkkapäivänä minulla meni hermot häneen ja ajattelin, että mitäs hemmettiä. Yleensä viihdyn hänen seurassaan loistavasti. Pelkäsin, että viisi harjoitteluviikkoa tulisi olemaan yhtä helvettiä. No, kolmantena päivänä onneksi tajusin, että eihän se johtunutkaan yhteistyöstämme tai varsinkaan ystävästäni, vaan ihanista tutuistamme hormoneista.

Siitä lähtien olen kiinnittänyt huomiota enemmän PMS-tyyppisiin kiukkuoireisiini. Välillä myös itkeskelen herkästi. No, tällä kertaa asia on ollut aivan päinvastoin. Olen välillä ollut aivan epänormaalin haltioitunut eri asioista ja muutoin mielialat ovat pysyneet suht tasaisina. No, niin tasaisina kuin ne minulla ylipäätään pysyvät... Tämän lisäksi kuukautiskivut ovat loistaneet poissaolollaan. Ei tuttuja alavatsa- ja selkäkipuja, jotka ovat olleet tuttuja vierailijoita.

Miksi nyt avaudun täällä kuukautisasioistani? Koska olen melkoisen varma, että tämän täytyy liittyä elämäntapamuutoksiin, joita olen viime aikoina onnistunut tekemään ja ylläpitämään. Voihan toki olla, että tämä menee satunnaisvaihtelun piikkiin, mutta todennäköisempää on kuitenkin se, että ruokavaliolla ja liikunnalla on sormensa pelissä. Verensokeri ei heittele sokerin (ja pääosin myös vehnän) puutteen vuoksi kovin pahasti. Liikunta taas tutkimustenkin mukaan helpottaa kuukautiskipuja. Jee! Toivottavasti hyvä olo jatkuu!

Tänään ruokailu on sujunut ihan mallikkaasti lukuunottamatta töissä syötyä ruokaa. Teen siis opettajan sijaisuuksia, joten syön ajoittain kouluruokaa. Olin ajatellut tarkistaa, mitä koulussa on tänään ruokana, mutta unohdin sen sitten. Oli puuropäivä. Perhana! Olisi pitänyt ottaa eväät. Olin vielä aamupalaksikin syönyt puutoa. Puuropäivän lounaaseen kuului lautasellinen puuroa, joka vielä minun tapauksessani oli maidotonta, koska olen laktoosi-intolerantikko. Lisäkkeenä oli vadelmahilloa, jota lappasin lautaselleni, muistaen vasta pöydässä annosta tuijottaessani, että tässähän kyllä varmaan on gramma jos toinenkin sokeria. Hups! Lisänä söin kaksi ruisleipää ja päärynän. Missä proteiini? Ei missään!! Ei ollut edes leikkeleitä tai juustoa leivän päälle. Surkeaa, sanon minä! Ikävää, että lapsetkin joutuvat tuollaisella pärjäämään.

Välipala

Söin kuitenkin aika paljon, joten pärjäsin tuolla aterialla puoli neljään, jolloin söin ruisleivän, jonka päälle laitoin tomaattia, avokadoa ja raejuustoa. Oli aika hyvää! Lisänä vielä muutama ananaspala. Sillä jatksoi tehdä viiden kilometrin juoksulenkin (n. 3km juoksua). Se tuntui yllättävän mukavalta. Pelkäsin, että jalat tuntuisivat tukkoisilta, mutta mitä vielä. Jaksoin hyvin juosta mäetkin ylös. Ja voin kertoa, että niitä löytyy täältä meiltä päin paljon! Päivälliseksi söin samaa ruokaa kuin eilen. Nyt juon viimeisiä pisaroita iltapalasmoothiesta, johon laitoin tuoretta ananasta, banaanin, avokadoa, luonnonjogurttia ja soijamaitoa. Hyvää tuli!

Mutta nyt lopetan tämän maratonsepustukseni. Huomenna en ehkä ehdi kirjoitella, sillä töiden jälkeen menen salille ja sieltä suoraan kaverin luo saunomaan ja pitämään Vain elämää -studiota. ;) Jaksamista huomiseen, kohta on viikonloppu!

Kulinaarisia elämyksiä

Nyt on tullut parina päivänä syötyä poikkeuksellisen hyvin, no ainakin päivällisen osalta. Eilen tapasin ystävääni, ja kävimme Memphisissä syömässä. Yllätin itseni ja tilasin lohta, mikä osoittautui oivaksi vaihtoehdoksi. Tykkään kyllä kalasta, mutta jostain syystä minun harvoin tekee mieli sitä ruoantilausvaiheessa, kun yleensä on aika kova nälkä. Pihvit ja hampurilaiset houkuttelevat tuolloin enemmän. Lohi oli kuitenkin hyvä vaihtoehto, ja kun perunatkin, jotka sen kanssa tulivat, olivat sellaiset järkevät (vrt. uppopaistetut ranskikset), ei ravintolapöhöä muodostunut. Perunoita en edes jaksanut syödä kaikkia. Majoneesia annokseen kuului jonkin verran, ja söinkin sen hyvällä omallatunnolla salaatin lisukkeena. Eilen kyllä ruoan jälkeen olisi tehnyt kovasti mieli jälkkäriä. Kävimme vielä istuskelemassa Coffee Housessa, jossa vitriineistä tuijotteli kutsuvasti jos vaikka mitä leivonnaista. Onneksi olen sokerilakossa. Ravintola-annokseenhan varmaan vähän sokeria oli solahtanut mukaan, mutta se menköön.

Olen tässä pohtinut sitä eilistä herkkuhimoa. Täydellä vatsalla, hyvin syöneenähän ei pitäisi enää tehdä mieli mitään. Minun kyllä usein tekee mieli jotain makeaa ruoan jälkeen, mutta nyt pysähdyin oikein kuuntelemaan sitä viestiä. Ja luulen, että eilinen olisi ollut hyvä tilanne herkutella sallitusti. Silloin oikeasti teki mieli jotakin kakkua tms., joten olisin osannut varmaan nauttiakin siitä. Toisaalta oli hyvä, että olen sokerilakossa, enkä siksi voinut sortua mihinkään tuollaiseen, vaan lipittelin vain kevytlimuani. Tuliko paha mieli, kun en saanut kakkua? Ei. Jäikö harmittamaan? Ei. Jäinkö jostain paitsi? No, enpä oikeastaan. Eli pärjään kyllä ilmankin sitä kakkua. Ja jopa aivan yhtä onnellisena. Tämän kun pystyisi muistamaan aina siinä tilanteessa, kun kaupan karkkihyllyllä kurottelee sitä megamättöpussia tai lappaa irtsareita lähemmäs puoli kiloa pussiin. Tai kun ostaa jäätelöpuikon- tai tuutin sijasta koko paketin, vaikka tietää varsin hyvin syövänsä sen itse. Huoh...

Tänään iski taas sellainen väsy-nälkä-karkkihimo. Söin vähän turhan pienen lounaan, kun nappasin vain pienen wokkiannoksen pakkasesta töihin ja kylkeen porkkanan, muutaman kirsikkatomaatin ja vähän kukkakaalia. Oikein terveellinen lounas siis, mutta lisää sitä olisi tarvittu. Olinkin sitten aika nuutunut, joten kun menin kauppaan, halusin kehitellä jotain hyvää päivälliseksi. Avomieskin on ollut aika stressaantuneen oloinen, joten molemmat kaipasimme jotain herkkuruokaa.

Päivälliselle teinkin sitten broileria vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaattimössöllä. Ai mitä se on? No paistoin itse maustamiani broilerin fileitä ja tein niiden lisukkeeksi sellaista mössöä, johon tulee vain vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä. Herkkua! Lisukkeeksi tein kasviksista ratatouillen ja salsan sekoitelmaa. Parsakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia ja paprikaa öljyyn pannulle, paistetaan vähän aikaa ja lätkäistään perään vähän purkkisalsaa (taco sauce tms.). Tulee tosi hyvää! Voin suositella niillekin, jotka vasta harjoittelevat kasvisten syöntiä. Avomieheni oli aikanaan toooosi skeptinen, kun tuota ensimmäistä kertaa tehtiin, mutta sitten se siirtyikin saman tien toiveruokalistalle. Oli vaan niin nälkä (vaikka söin kyllä välipalaa kaupasta kotiuduttuani), etten edes kuvaa muistanut ottaa. No, ensi kerralla.

Nyt alkaa uni jo painaa, joten nukkumaan käy tieni. Huomenna on taas töitä, samoin perjantaina. Kauhean raskaita tällaiset viikot, kun pitää ihan kolmena päivänä töissä käydä. Ja ensi viikolla neljänä. Saa nähdä, mitä siitä tulee. ;)

Improvisaatiodieetti

Laihdutusblogeja lukevat ja uutta luettavaa hakevat ihmiset ovat varmaan huomanneet, mikä aika on taas alkanut. Fitfarmin Superdieetti (tai mikä se oikea nimi onkaan) on taas alkanut ja useissa blogeissa on ollut juttua sen aloituksesta. Ensimmäinen viikko on ilmeisesti nyt takana ja huikeat aloitusviikon lukemat herättävät tietysti hieman kateutta tällaisessa Juttailu-vastaisessa ihmisessä.

Ei minulla siis ole mitään sitä vastaan, että joku muu noudattaa Fitfarmin dieettejä, itselleni se vain ei varmaankaan sopisi. Ainakaan sen perusteella, mitä olen kuullut ja lukenut. Ensinnäkään en jaksaisi noudattaa niin tarkkaa ravintosuunnitelmaa, jonka joku toinen on suunnitellut. Onhan siinä oma helppoutensa, ja siksi tuo ravinto-ohjelma varmaan monille sopiikin, mutta minä kyllästyisin. Toinen juttu on se, että alkaisi väkisinkin ärsyttää, jos minulta kiellettäisiin terveellisiä asioita, kuten tomaattia. Muistan kerran edellisen työpaikassani kahvihuoneessa kuulleeni kovaäänisen keskustelun, jossa jotakin Jutta-dieettiä noudattanut kollega kirosi kovaäänisesti, että hän ei ymmärrä, miksei tomaattia saa syödä. Ei hän varmasti tomaatilla ole lihonut. Ja oikeassa olikin. En ole nyt aivan varma, onko juuri tomaatti kiellettyjen aineiden listalla, mutta ilmeisesti tällaisia rajoituksia on.

Ymmärrän toki tuollaisen hifistelyn olevan tarpeellista siinä vaiheessa, kun kadotettavana on enää lihasten päällä olevaa rasvaa, joka estää parhaan bikinifitness-kunnon. Mutta kun puhutaan tällaisista kaltaisistani reilusti ylipainoisista henkilöistä, kuulostaa tomaatittomuus lähinnä kikkailulta. Eriävän mielipiteen voi jättää kommentteihin. :) Tästä huolimatta toivotan kaikille Superdiettaajille tsemppiä urakkaan! Keinonsa kullakin, eikä tuo varmasti keinoista huonoimpiin kuulu.

Dieettiä, jota itse tällä hetkellä noudatan, voisi kutsua improvisaatiodieetiksi. Minulla ei nimittäin ole tällä hetkellä minkäänlaista ohjenuoraa syömiseni tueksi. En ole nyt pariin muutamaan viikkoon jaksanut laskea kaloreita. Jotenkin se tuntuu tässä elämäntilanteessa liian hankalalta. Olenkin pyrkinyt nyt vain syömään terveellisesti ja riittävästi jättäen kuitenkin sen verran vajetta energiansaantiin, että paino tippuu - arvioon perustuen kylläkin... Katsotaan, miten tämä sujuu. Jos paino ei putoa, pitää alkaa taas tarkkailemaan annoksia tarkemmin.

Tällä hetkellä harrastamani sokerittomuus tietysti luo tietyt raamit ruokailulle. Koska nimenomaan makea on minun heikkouteni, sokerin karsiminen ruokavaliosta helpottaa ruodussa pysymistä. Annoskoot eivät ole minulle se ongelma; lähinnä väärät valinnat lautasella. Ja viime päivinä ne valinnat ovat olleet ihan hyviä. Esimerkkinä lauantain herkutteluhetki, jolloin dippailin vihanneksia ja ruisnachoja. Yllättävän vähän on kyllä tehnyt edes mieli mitään herkkuja. Tänään kyllä pitkään mietin, voisinko venyttää omia rajojani vähäsen ja laittaa salaattiin pestoa. Pestossakin kun on sokeria. Lopulta jätin laittamatta ja olin tyytyväinen. Pastasalaatti oli oikein hyvää ilmankin - kiitos tuoreiden yrttien!

Nyt herkuttelen taas. Prismassa tein heräteostoksen, joka ei kaduta jälkikäteen. Ostin kaksi kypsää mangoa, joista toisen pilkoin iltapalajogurtin joukkoon minulle ja avomiehelleni. Ihanaa! Tätä lisää! Mangoa on tullut yleensä syötyä vain ulkomailla, mutta pitää syödä sitä useammin täällä kotonakin, vaikkei tuo nyt ihan lähiruokaa olekaan...

Syöntikypsä mango

Mangoa luonnonjogurtissa

Huomenna on edessä pieni haaste, kun näen ystävääni, ja menemme ulos syömään. Sokerittomuuden noudattaminen lienee hankalaa, mutta yritän tehdä muutoin mahdollisimman hyvän ratkaisun painonhallinnan huomioon ottaen. Käyn ennen sitä salilla, joten vaikka söisinkin pikkuisen tavallista rennommin, se vain auttaa lihasten kehityksessä - eikös vain? ;)

Aamun painoyllätys

Piti tulla tekemään pikapäivitys, sillä vaaka tarjoili tänä aamuna miellyttävän yllätyksen. Paino oli humsahtanut puoli kiloa alaspäin. Eli aamupaino tänään 79,2kg. Nyt en ehkä uskalla käydä vaa'alla ennen kuin ensi maanantaina, kun aina ne pikku nousut ärsyttää, vaikka kuinka tietää tarkkaan, mistä se johtuu. Väkisinhän tuo paino tämän viikon aikana todennäköisesti sahaa vähän edestakaisin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Täältä

Treenihaavereita

Tänään kävin salilla tekemässä ensimmäistä kertaa uutta ohjelmaa. Ja se siitä rauhallisesta aloituksesta. Oli sen verran hyvä olo, että tein normaalisti kolme sarjaa (12-15 toistoa) kaikkia liikkeitä. En nyt rutistanut aivan täysillä, kun ajattelin, että ottaa tauti vielä takapakkia, kun tällä tavalla riehun. Pyöräilin vielä matkat, 7,5km suuntaansa. Matkalla on joitakin aika tiukkoja mäkiä, joten vähän meinasi hapottaa varsinkin takaisin päin polkiessa. Eikä edes ihan vähän.

Salitreeni tuntui ihan hyvältä. Sain kyllä telottua itseäni pariinkin otteeseen. Ei onneksi mitään vakavampaa. Tankoa taljaan vaihtaessa repäisin sormeni jotenkin kummallisesti, ja siihen tuli tosi syvä haava. Piti hakea laastaria, kun verenvuoto ei tyrehtynyt. Nyt se on aika kipeä, varsinkin kun tässä kirjoittessa en osaa olla sitä käyttämättä. Toinen pikku loukkaantuminen tapahtui, kun iskin itseäni viiden kilon käsipainolla päähän. Ja ensimmäisenä tietysti tarkistin, ettei kukaan nähnyt. Ei tainnut. Tuntui kyllä typerältä. Aloin olla aika väsynyt, kun tein viimeistä sarjaa kombinaatioliikkeessä, jossa astun penkin päälle ja teen samalla pystypunnerruksen käsipainoilla. Palauttaessa sitten toinen paino vähän heilahti. Ei sekään onneksi kovaa. Joten loppu hyvin kaikki hyvin. Tuli kyllä sellainen "tunari liikenteessä" -olo...

Ilmeisesti pyöräily ja salitreeni teki tehtävänsä ja kroppa kaipasi lepoa. Kotiin tultuani löysin avomieheni päiväunilta (polttarit venyivät kai johonkin aamukuuteen) ja syötyäni liityin hänen seuraansa. Ajattelin, että torkahdan pikku hetkeksi, mutta taisinkin vedellä hirsiä katkonaisesti parin tunnin verran. Ups... No, jospa se auttaisi palautumisessa. Nytpä ei sitten väsytäkään.

Huomenna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa pilatekseen. Olen ajatellut ottaa siitä viikottaisen tavan, sillä saliohjelmaan ei kuulu juurikaan keskivartalotreeniä. Pilates tekisi varmasti hyvää alaselän ajoittaiselle oireilulle ja saisi tuota korsettia timmimmäksi.

Ja ai niin. Kävin kuin kävinkin vaa'aalla, ja ilo oli suuri, kun huomasin painon pudonneen eilisestä 100g. :) Paino tällä hetkellä 79,7kg. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon!

Mopo karkasi käsistä

Ei kuitenkaan onneksi ruokakaupassa tai jääkaapilla vaan urheiluvaatekaupoissa. Tuhlasin tänään järjettömästi rahaa urheiluvaatteisiin. Kävin Intersportissa ja Stadiumissa. Intersportissa oli aika paljon alennuksia vaatteissa, joten osa niistä oli oikeasti edullisia. Ja kivoja ne on. Ja kyllä minä niitä tarvitsenkin. Vanhat treenivaatteet ovat virttyneitä ja haisevat hieltä jo pesusta tullessaan. Mutta ei niitä ehkä ihan noin paljon olisi tarvinnut ostaa. Varsinkin, kun tili ammottaa nyt sitten tyhjyyttään. No, tehty mikä tehty. Onnellinen olen kuitenkin. :) (Materialismiin sortuu itse kukin silloin tällöin.) Alla yksi kuva kasasta, jonka ostin. Myöhemmin varmaan tarkempaa esittelyä. Ainakin huomenna sen verran, kun menen tekemään sen tänään väliin jättämäni kevyen salitreenin.

Nyt on treenivaatteita!

Illaksi tein itselleni vähän naposteltavaa. Leikkelin paprikaa, porkkanaa, kurkkua ja kukkakaalia ja tein niille dipin. Dippiin laitoin kevytkermaviiliä, valkosipulia (paljon), sitruunamehua, etikkaa, suolaa, ruohosipulia, korianteria ja basilikaa. Siitä tuli oikein hyvää! Lisäksi tein guacamolea, joihin dippailin ruisnachoja. Nam nam! Kasviksia ja dippiä jäi vielä huomiseksi, mutta guacamole meni kyllä kaikki. Nachoja on vielä pussin pohjalla. Huomenna ei varmaan kannata käydä vaa'alla, jottei turvotus ala ahdistaa. Eiköhän se kevyellä salitreenillä maanantaiksi häviä. Nyt nukkumaan!

Illan eväät

P.S. Pahoittelen kuvien laatua. Avomies vei kameran, joten nuo olen ottanut kännykällä. Tai kameroita meiltä löytyisi useampikin, mutta muistikortteja on tällä hetkellä vain yksi, kun muut ovat korruptoituneet jotenkin.

Ihana aamu!

Avopuoliso lähti jo aikaisin aamulla viettämään kaverin polttareita. Hän heräsi ennen seitsemää, enkä minäkään saanut enää sen jälkeen unta, vaikka puoli kahdeksaan asti sinnittelin sängyssä. Tänään olen saanut siis kokonaisen päivän aikaa itselleni. En ole halunnut edes sopia mitään treffejä tälle päivälle, vaikka sitäkin harkitsin.

Aloitin aamuni vähän runsaammalla aamupalalla, jonka nautin rauhassa MeNaiset Sportia lukien. Söin jälkiuunileipää meetwurstilla ja kananmunalla sekä luonnonjogurttia vadelmien ja mustikoiden kanssa. Jogurtin sekaan pistin vielä saksanpähkinöitä, pellavansiemeniä ja kaakaonibsejä. Lisäksi pilkoin vähän paprikaa ja kurkkua. Aamupalan jälkeen surffailin vähän netissä ja etsin hyviä dippiohjeita. Aion illalla dippailla kasviksia ja katsoa jonkun hyvän leffan.

Normaalia tuhdimpi aamupala

Koska aurinko oli jo sieltä seitsemästä asti kurkkinut kutsuvasti ikkunoista sisään, päätin lähteä kävelemään. Olin vähän ajatellut, että käyn tänään rennosti salilla kokeilemassa uuden ohjelman vähän kevennettynä läpi, mutta olisi kyllä ollut synti treenata sisällä, kun ulkona on noin ihana ilma. Kävinkin rennolla kävelylenkillä, joka kesti tunnin ja parikymmentä minuuttia. Matkaa ei kertynyt kuin vajaa seitsemän kilometriä, sillä vauhtini oli rauhallinen. Olo on vieläkin vähän nuhainen ja välillä yskittää, joten yritän muistaa aloittaa rauhassa.

Lenkki oli ihanin pitkään aikaan! Aurinko paistoi ja luonto oli vielä kauniin vihreä, vaikka syksy alkaakin näkyä. Maisemat ovat minulle vielä uusia, joten ihmeteltävää riittää. Tuon reittini varrella ehdin kulkea pellonreunaa ja metsäpolkuja sekä tavallista pururataa. Vastaan tuli myös iso lapsiporukka hevosten selässä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen ja välillä lähes nauroin ääneen, kun oli niin hyvä olo. Olin välillä aivan eksyksissä, mutta se ei haitannut yhtään. Kävelin vaan suurin piirtein oikeaan suuntaan.

Kun palasin lenkkipoluilta takaisin asfalttitielle ja seisoin risteyksessä, josta olin kävellyt lenkin alussa toiseen suuntaan, oli jotenkin epätodellinen olo. Ei tuntunut siltä, että oli kulunut vain reilu tunti siitä, kun olin edellisen kerran seissyt samoissa liikennevaloissa. Tuntui siltä, kuin olisin käynyt jossakin matkalla. Lenkin lopun kruunuksi korvanapeista tuli viimeisenä biisinä ennen kotia Louis Armstrongin What a Wonderful World.

Harvoin tulee tällaista fiilistä, nyt oli siis pakko hehkuttaa. Äsken tein vielä lenkin jälkeisen herkkusmoothien, josta tosiaan tuli herkkua. Sekoitin yhden banaanin, noin 100g maitorahkaa, sokeritonta mantelimaitoa, vadelmakivennäisvettä, pakastevadelmia ja -mangoa sekä pakastettuja omenalohkoja (avomiehen vanhempien puusta). Tuosta tuli ihanan makeaa, vaikkei siinä ole mitään lisämakeutusta.

Messuilua ja herkuttelua

Tänään olimme avomiehen kanssa Habitare-messuilla hakemassa inspiraatiota kämpän sisustusratkaisuihin. Ei nyt jäänyt käteen mitään mullistavaa, kun en ole varsinaisesti mikään design-tuntija. (Meinasin kirjoittaa koko sanan väärin.) Joitakin ideoita kuitenkin heräsi valaistukseen ym. liittyen. Sisustusbloggarit sun muut varmaan ovat jo hehkuttaneet ja jatkavat hehkutusta koko viikonlopun, joten jätetään minun osaltani väliin. Löysin sentään söpöt korvikset. :) Sokerilakko osoittautui ensimmäistä kertaa erinomaiseksi ajatukseksi. Miettikää Messukeskuksen karkkitarjontaa. Ei tarvinnut miettiä lakujen tms. ostoa.

Messulöytö

Messuilla tuli melko nälkä, vaikka söimmekin kahviosta ostetun surkean sämpylän puoliksi. Kävin kotimatkalla kaupassa, kun halusin jotain hyvää. Vähän kai saa herkutella... Halusin tehdä vuohenjuustopatonkeja. Teimme sellaisia ensimmäisen kerran Panamassa (ei siis todellakaan mikään paikallinen herkku) ja otimme rannalle evääksi. Laitan patongin väliin tai päälle meetwurstia tai salamia, joita en muuten käytä. Ilokseni huomasin, että ilmeisesti ainakaan kaikkiin meetwursteihin ei tungeta glukoosia (=rypälesokeria), kuten kinkkuihin. Ostin jotain ekstra-kevytversiota, joka toimi ainakin patongeissa oikein hyvin. Avomieskin tuossa sanoi, että hyvää oli. Lisäksi tulee tietenkin vuohenjuustoa. Kevyempää osastoa edustavat tomaatti, paprika ja tällä kertaa vierailevana tähtenä rucola, joka sopi oikein hyvin. Oli namia! Eikä edes kaduta, vaikka vähän herkkuperseilyähän tuollainen on.

Olihan noi hyviä!

Ruokajuttuja

Tänään olen käyttänyt ruoanlaittoon viime aikoja enemmän aikaa ja napsinut kuviakin tekemisistäni.

Avokado näytti niin hyvältä, että piti ottaa kuva.

Lounaaksi mozzarella-salaattia

Salaatti oli aika perus, joskin basilika teki siitä erityisen namia. Pohjasalaattina tammenlehtisalaattia ja villiruolaa. Lisäksi salaatti koostuu kurkusta, paprikasta, tomaatista, avokadosta sekä tietenkin mozzarellasta (17% rasvaa). Hyvää oli!

Päivälliseksi teinkin sitten wokkia. Kaupassa sattui olemaan paketti naudan suikaleita -30% -tarralla varustettuna, joten nappasin sellaisen mukaan.

Mausteeksi pistin reilusti chiliä, valkosipulia, inkivääriä sekä tuoretta basilikaa ja korianteria. Jos korianteri ei vielä kuulu vakiomausteisiin, niin kannattaa kokeilla. Ja tuore korianteri on ihan eri makuista kuin se jauhe. Meksikossa lomailun jälkeen tuoreesta versiosta on tullut suosikkimausteeni. Sopii ihan salaattiinkin heitettäväksi.

Pakastewokkivihannekset on tosi helppoja ja hyviä. Itse pidän enemmän noista itämaisiksi nimetyistä versioista kuin niistä "tavallisista". En tykkää siitä pikkumaissista, jota siinä toisessa sekoituksessa on. Ja täysjyvänuudeleita kyytipojaksi. Ovat mielestäni oikein hyvä vaihtoehto vaaleille. Itse en osaa edes niitä valkonuudeleita kaivata, kun olen noita tottunut syömään.

Lopputulos ei ole välttämättä kovin kaunis, mutta hyvää oli. Vähän kyllä tulista.

Päivän proteiininlähteet eivät ole aivan terveellisimmästä päästä, mutta haitanneeko tuo. Yleensä kuitenkin syön enemmän kanaa. Tänään on tullut kirjoiteltua useampiakin postauksia. Huomenna on varmaan hiljaisempaa, sillä menen töihin ja sen jälkeen Habitare-messuille.

Model My Diet

Hahah! Bongasin tämän Let's not get undressed - yet! -blogista, ja heti oli tietysti pakko kokeilla. Eli visualisointia siitä, miltä nyt näytän ja miltä näyttäisin 65-kiloisena.

Sivustolta Model My Diet

Ei tuo nyt aivan anna täydellistä kuvaa. Nykytilanne on paljon pahempi vatsamuhkuroineen eikä reisien väliin tosiaankaan jää mitään rakoa. Toisaalta naama ei ole onneksi ihan noin tuhdin näköinen - kai... Mutta tulipahan kokeiltua.

Uusia tavoitteita ja haaveilua

Koska tässä on pari-kolme viikkoa mennyt perseillessä sekä ruokailun että liikunnan suhteen, tavoitteeni saavuttaa alle 75kg paino syyskuun loppuun mennessä on jo mahdottomuus, ellen ryhdy nälkälakkoon. Paino oli tänä aamuna 79,9kg, mikä on hienoa! Se on siis palannut taas siihen pisteeseen, missä se junnasi ennen kuin karkki alkoi taas maistua. Mutta tuo lukema tarkoittaa sitä, että reilussa kahdessa viikossa täytyisi lähteä viitisen kiloa. Ei tule tapahtumaan.

Kohti uusia pettymyksiä, siis. No, ei sentään toivottavasti. Mutta uusia tavoitteita pitää keksiä. Ajattelin, että sellainen vähän pidemmän tähtäimen tavoite voisi olla miettiä, mitä jouluun mennessä ehdin pudottaa. Laskin, että jouluviikkoon on 14 viikkoa (lahjastressiä voi siis jo kohta aloitella :P), joten jos ajattelisi sitä puolen kilon viikkotahtia, seitsemän kiloa tästä ehtisi jouluun mennessä pudottaa. Eli asetetaan tavoitteeksi alle 73kg 22.12. mennessä. Toivottavasti tämä päätös pitää edellistä paremmin.

Täältä

Meidän remonttihommamme edistyvät tällä hetkellä aika verkkaisesti. Keittiön ja olohuoneen välillä olevaa seinää, josta kaadoimme osan, pitää vielä vähän viimeistellä, ja avomies on tehnyt sitä vähän kerrallaan: tasoitusta, hiomista, tasoitusta, hiomista... Huomenna voisimme kuitenkin ehkä saada sen maalattua ja sitten keittiö voidaan asentaa loppuun. Sen jälkeen vasta päästään tilaamaan kivitasot, ja saa nähdä, kauanko niissä kestää. Alkaa kyllä kyrsiä tuo vessassa tiskaaminen. Tänäänkin hajotin yhden Muumi-mukin, koska tilaa astioille ei vain ole. Ärsyttää!

Tämän hetkinen remonttivaihe on vielä sellainen, jossa minulle ei oikein ole muuta tekemistä kuin siivoamista ja se ei ole kovin inspiroivaa. Seuraavaksi pitäisi pestä toinen jääkaappi ja putsata uusi uuni. Koska sisustussuunnittelu ei juuri tällä hetkellä vie voimia, olen aloittanut perinteisen kaukokaipuun. Matkustelemme siis jonkin verran ja yleensä teemme pidempiä reissuja jonnekin kauas. Keväällä olimme kuusi viikkoa Filippiineillä ja sitä ennen on tullut vietettyä kolme kuukautta Väli-Amerikkaa kiertäen ja pari kuukauden reissua Aasiassa. Nyt lomahammasta on alkanut taas kolottaa. Katsoimme viime viikonloppuna luontodokumentin Sansibarin saarista, ja siitäkös sain idean, että tuonne pitää päästä. Harrastamme laitesukellusta, ja Sansibarilla olisi ilmeisesti siihen mahtavat puitteet. Reissuun voisi yhdistää myös Tasanian safarit ym. Voi voi... Aina saa haaveilla. Voitte kuvitella, kuinka paljon ylimääräistä rahaa löytyy opiskelijan tililtä, kun juuri on ostettu asunto ja remppa on kesken... Ehkäpä yritän tartuttaa matkakuumetta teihinkin. :)

Viime reissulta otettu kuva.

Motivaation metsästystä

Oho! Huomasin tässä, että olin jättänyt yhden päivityksen julkaisematta. No, julkaisen sen nyt. Tämä on siis eiliseltä. :D

Flunssa on syönyt vähän intoa tästä painonpudotusprojektin uudelleenkäynnistyksestä. Minä kun en sairasta mitään kivoja pikku flunssia, joissa nenä vähän vuotaa. Flunssat alkavat lähes poikkeuksetta tuntua poskionteloissa ja viimeisen vuoden aikana ne ovat menneet myös keuhkoputkiin. Viime yönä makasin puolisentoista tuntia hereillä, kun keuhkoputket kutisivat niin kamalasti. Piti käydä höyryhengittämässä välillä, ja se auttoikin lopulta. Olen tämän flunssan aikana aktiivisesti höyryhengittänyt ja huuhdellut nenää huuhtelukannulla. Se on kyllä auttanut noiden poskionteloiden kanssa.

Nyt tuntuu kuitenkin taas siltä, että kyllä minä tähän pystyn. Ensimmäinen hyvä merkki tuli aamulla, kun vaaka näytti 80,3kg eli paino ei ole viime aikojen alimpaan tulokseen verrattuna kuin puolisen kiloa koholla. Se nyt lähtee helposti. ;) Flunssasta huolimatta kävin tänään tekemässä uuden saliohjelman ohjaajan kanssa. Jouduin viime viikolla perumaan sen itsestäni riippumattomista syistä, joten tänään halusin mennä enkä olisi kehdannut taas peruakaan. Ohjaaja on minulle tuttu ju-jutsu-harrastuksen parista, mutta en ole ennen häntä konsultoinut saliohjelman tiimoilta. Vaihdan nyt tosiaan treenaamaan lähemmäs tätä uutta kotia, joten ajattelin, että saliohjelma on hyvä samalla päivittää. Luulen, että ohjelmasta tuli ihan hyvä. Siinä on keskitytty selkä-niska-hartia -seudun ongelmiin sekä polviongelmiin ja toisaalta huomioitu painonpudotus.

Sain uutta motivaatiota juteltuani tästä projektista ohjaajan kanssa. Aikaa oli varattu tapaamiseen vain tunti, joten siinä ei paljoa ehtinyt saliohjelman ympäriltä jutella, mutta sen verran, että hänkin tietää nyt tavoitteeni. Tavallaan siitä tulee ekstramotivaatiota, kun joku tuollainen tuttu (hyvässä kunnossa) oleva ammattilainen tietää, mihin pyrin. En tavallaan kehtaa epäonnistua. Ensi kuussa olen ajatellut palailla taas tuon ju-jutsunkin pariin. Toivotaan vain, että polvi kestää. Osittain sen vuoksi olen joutunut taukoa pitämään.

Olen hakenut motivaatioapua taas myös lehtihyllyltä. Ostin uusimman Fitin ja MeNaiset Sportin. Luulen, että KG:n pitäisi tipahtaa myös postiluukusta aivan pian. Osa posteista tulee vielä varmaankin vanhan osoitteen kautta, joten niissä kestää hieman pidempään.

Seuraavaksi ajattelin lueskella hieman (teidän) kanssalaihduttajien blogeja. Se on jäänyt viime viikkoina vähän vähemmälle. En ole tänään edistynyt gradun kanssa, mutta toisaalta eilen oli tosi tehokas päivä ja huomenna menen kirjastolle hommiin, joten tänään voin keskittyä itseeni. Saliohjaajakin totesi, että minä olen tärkeämpi kuin se gradu ja itseään ei saa unohtaa.

Miksi sokeriton?

Olen jo jonkin verran perustellut päätöstäni ryhtyä sokerilakkoon. Listaan kuitenkin muutaman syyn, jotka minut saivat kokeilemaan tätä ensimmäisen kerran tuossa keväällä ja nyt uudelleen.

- Sokerikoukku. Kaikki, jotka ovat viimeaikoina lukeneet enemmän terveyteen/laihduttamiseen liittyviä lehtiä, ovat varmaankin lukeneet tutkimuksesta tai tutkimuksista, joissa on osoitettu sokerin stimuloivan samoja alueita avoissa kuin heroiinin. Aivan suoria johtopäätöksiä tästä ei varmaankaan voida vetää, mutta arkikokemuksenkin perusteella voidaan sanoa, että sokeri koukuttaa. Ja minä olen pahasti koukussa. Katkaistakseni tämän sokerinpuputuskierteen, koen itselleni parhaaksi mahdolliseksi tavaksi kieltäytyä (lähes) kokonaan sokerista.
- Selkeys. Vaikka minullakin on sokerilakossani muutamia lieventäviä asianhaaroja (en esimerkiksi jaksa tehdä elämääni liian hankalaksi, vaan syön yliopiston ravintoloissa ruokaa, joka sisältää sokeria), on sokerittomuudessa aika vähän vippaskonstimahdollisuuksia. Uskon olevani oikeassa, jos väitän ainakin aika suuren osan teistä kiertäneen karkkilakkoa kekseillä tai kaakaon juonnilla. Nostan käteni syyllisyyden merkiksi. Sokerilakossa ei ole vastaavia kiertoteitä. On toki olemassa sokerittomia herkkuja (jotkut sipsit, pop cornit), mutta koska itselleni makeat asiat ovat nimenomaan se ongelmakohta, koen juuri sokerin karsimisen oikeaksi liikkeeksi.
- Helppous. Tämä on vähän hämäävä kohta. Sokerin karttaminen ei todellakaan ole helppoa. Eikä edes sen bongaaminen tuoteselosteista. Huomasin sen viime keväänä. En esimerkiksi meinannut löytää yhtäkään leikkelekinkkua, jossa ei olisi sokeria. Ja vietin kaupassa pitkiä aikoja googlaillen eri aineiden nimiä. Mutta se taas on helppoa, että karsin kokonaisen ruoka-aineen pois. Voisinhan esimerkiksi karpata. Tällöin vahtisin hiilihydraatteja, ja koska niitä saa syödä niin vähän, runsassokeriset ruoat olisivat automaattisesti pois pelistä. Mutta silloin pitäisi vahtia niitä hiilihydraatteja. On paljon helpomaa lukea tuoteselosteesta: sokeria, siirappia tai mitä se milloinkin on kuin laskeskella hiilihydraattimääriä tms.
- Epäterveellisyys. Sokeri on ainesosa, jota elimistö ei kaipaa. Sokeri on viime vuosina noussut terveyskeskustelujen ykköspahikseksi, ja vaikka välillä olen skeptinen kaiken tämän huuhaan keskellä, uskon, että tässä on kyllä nyt jotain perää. En ole asiantuntija, joten en ryhdy tässä sokerin haittoja erittelemään, mutta ymmärrykseni mukaan niitä on paljon.

Tuossa nyt muutamia syitä siihen, miksi minä aloitin taas useamman viikon sokerittoman urakan. Miten ensimmäinen päivä on sujunut? No, heti piti käyttää oljenkortta, koska yliopiston ravintoloiden tarjonnassa sokerittomuus on vaikeaa saavuttaa. Söin tomaatti-vuohenjuustokeittoa, jossa jo tuoteselosteen mukaan oli sokeria, mutta muuten se oli varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Muuten ei ole ollut ongelmia. Vähän olisi tehnyt mieli napsaista avomiehen Pätkis-pussista verotusta, mutta en joutunut taistelemaan asian kanssa, koska minähän en syö sokeria.

Gradu ilman sokeria

Täältä

Tein äsken radikaalin päätöksen. Aion taas ryhtyä sokerilakkoon. Ja lakkohan kestää niin pitkään, että gradu on palautettu. Palautuspäivä, johon tähtään on 28. lokakuuta eli aika pitkään pitäisi mennä sokerittomalla linjalla. Päätös syntyi oikeastaan siitä, kun kuntosaliohjaajani kysyi, mikä on minulla se painonhallinnan suurin vaikeus. Totesin, että syön liikaa sokeria. Pohdin myös ääneen, että olen pitänyt noita totaalisokeri-/karkkilakkoja ja minulla ne ovat toimineet suht hyvin. Hän totesi myös, että ne voivat olla tehokkaita kierteen katkaisijoita. Tässä päivän mietittyäni päätin siis ottaa härkää sarvista.

Sinnittelin keväällä kuukauden ilman sokeria ja vedin silloin tosi tiukkaa linjaa. Ainoastaan, jos oli pakko syödä ulkona eikä ravintoaineita ollut nähtävillä, pyrin valitsemaan parhaan mahdollisen vaihtoehdon, vaikkei se täysin sokeriton olisi ollutkaan. Tällä kertaa en aio olla aivan niin tarkka. Jos jossakin ruoassa nyt on sokeria, niin olkoon. Omatekoisiin en sitä lisää enkä käytä kotona aineita, jotka sisältävät lisättyä sokeria. Enkä tietystikään syö ruoka-aineita, joiden jo valmiiksi tiedän sisältävän sokeria, vaikka varmistusta en mistään saisikaan. Kepulikonsteja ei nyt sallita!

Ja siis tosiaan nyt puhutaan lisätystä sokerista. Esimerkiksi hedelmissähän on osassa paljonkin sokeria luonnostaan, mutta en minä niitä aio hylätä. Toki pyrin syömään tuollaisia luontaisesti paljon sokeria sisältäviä tuotteita kohtuullisesti. Ja esim. hunaja on kyllä poissuljettu.

Viimeksi poistin ruokavaliostani myös kaikki makeutusaineet. Tällä kertaa sallin itselleni Coca Cola Zeron, joka on yksi suurimmista ei lihottavista paheistani. En usko, että selviäisin sekä karkitta että kokiksetta tätä gradu-urakkaa. Muutoin myös makeutusaineet ovat pannassa. Ei siis sokerittomia pastilleja korvikkeeksi. (Tämä jo senkin takia, että saan niistä hirvittäviä ilmavaivoja...) Yhden poikkeuspäivän tästä sokerittomuudesta aion pitää. Ystäväni menevät naimisiin tämän kuun lopulla ja häissä en sentään rupea niuhottamaan. Sehän olisi jo epäkohteliastakin. ;)

No niin, nyt se on virallista. Eli huomisesta alkaen bye bye sokeri! Huomasin tuossa blogikierrosta tehdessäni, että Mariina I can do it! Project Mariina -blogissaan oli ryhtynyt samankaltaiseen tempaukseen. Jonkinlaista vertaistukeakin on siis tarjolla.

Perhanan perhana!

Ärsyttää! Olen taas lipsunut vanhoihin tapoihin. Salilla käynti on jäänyt ja ruokailu muuttunut epäsäännölliseksi puputukseksi. Kaikkea paskaa on tullut syötyä. Tällä hetkellä makaan flunssan kourissa kotona, ja kaverina vieressä on karkkipussi (joka muuten menee nyt kappiin, yök!).

Mistä moinen? Viime viikko oli tosi stressaava ja kiireinen. Muutimme viimeisetkin tavarat vanhasta kämpästä, mikä tarkoitti tuntikausien pakkaamista ja vanhan asunnon siivoamista. Lisäksi vielä kantaminen ja tavaroiden ahtaminen tänne remontin keskelle. Viikonloppuna oli tiedossa polttarit ja vauvakutsut. Ihanaa oli, mutta ei varsinaisesti mikään laihduttajan onnistujaviikonloppu, ja veihän sekin aikaa. Perjantai-iltana aloin väsätä juustokakkua yhdentoista aikaan, koska aiemmin vain ei kerennyt. Viime viikon siis tavallaan voin vähän antaa vielä itselleni anteeksi. En olisi millään ehtinyt mihinkään salille ja liikuntaa nyt tuli kuitenkin siivoamisesta ja kantamisesta. Syöminen... No joo, let's face it: En minä niitä irtokarkkeja olisi välttämättä tarvinnut, mutta auttoi se ehkä jaksamaan jynssäämistä vähän paremmin.

Mutta se, että olen vielä tälläkin viikolla jatkanut samaa pelleilyä, on raivostuttavaa. Kiirettä pitää edelleen, sillä olen ollut töissä ja lisäksi pitää kirjoittaa gradua. Lisämotivaatiota gradun kirjoitukseen ovat tuoneet päätään nostaneet työmahdollisuudet, joiden realisoitumiseen vaadittaisiin sitä tutkintotodistusta. Lisäksi on sitten tämä remppa. Jotenkin tämä sekainen elämä alkaa pikkuhiljaa syödä ihmistä. Vaikka onkin tekosyy, etten ole elänyt terveellisesti tämän sekasorron takia, ei se kauheasti motivoi salaattia pilkkomaan, kun ruokapöytä on yltäpäältä rakennuspölyssä ja täynnä työkaluja. No, keittiö saattaa hyvällä tuurilla olla kasassa viikonloppuna, joskin tasoja joudumme odottelemaan varmasti vielä hyvän tovin. Ne kun voi tilata vasta sitten, kun muu on asennettu. Rempan pitkittyminen johtuu siitä, että avomiehen on välillä ollut pakko käydä töissäkin. :)

En ole käynyt viikkoon vaa'alla, mutta epäilen, että paino on saattanut ponnahtaa samoihin lukemiin kuin tämän blogin kirjoittamista aloitellessa. Nyt tarvitaan siis sotasuunnitelma. Maanantaiaamuna aion kohdata todellisuuden ja astua vaa'alle. Voisin sunnuntaina laatia itselleni suunnitelman ruoista maanantaille ja ehkä tiistaillekin. Tiistaina on tiedossa myös uuden kuntosaliohjelman teko. Ja ei, en aio aloittaa maanantaina vaan heti huomenna. Huomenna syön terveellisemmin. Miksei tänään? Koska olen jo ostanut punaviiniä ja juustoa ja luvannut niitä avomiehelle. Eli huomenna, varmasti, lupaan...

Toivottavasti tämä pirhanan flunssa vain nyt hellittää nopeasti. Nyt aion aloittaa taas motivaationmetsästyksen. Nyt en jaksa etsiä mitään hienoa motivaatiolainausta lihaksikkaan laiheliinitytön kera, koska se tuntuisi teennäiseltä.Yritän olla jatkossa inspiroivampi.Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!