Lueskelin tuossa muiden blogeja, sillä tässä on muutama viikko tullut taukoa siitäkin hommasta. Ei tosiaan ole kauheasti tämä koneella istuminen innostanut, kun kouluhommat on vihdoin saatu hoidettua. Nyt olen kuitenkin parin päivän aikana päivittänyt muidenkin kuulumiset. :) Voisin muuten jossakin vaiheessa listailla, että mitä oikein luen. Tuli sellainen olo, että voisin itsekin kertoa kuulumisia.
Tämä viikko on sujunut oikein mallikkaasti. Syömiset ovat liikkuneet 1500-1600 kilokalorin välillä. Enemmänkin voisi syödä, mutta en ole tuntenut itseäni nälkäiseksi. Viikonloppuna tulee varmaan vähän tankattua, niin pysyy aineenvaihdunta hyrräämässä eikä nälkävelkaa kerry liiaksi. Tänään kävin juoksemassa vajaan tunnin lenkin ja sen lisäksi tein noin vartin vatsalihassetin. Juoksu kulki oikein mukavasti, joskin taas kävi ilmi, että keskivauhti oli paljon hitaampi kuin olin ajatellut. No jaa, samapa tuo. Maasto oli mäkinen, joten ei se ainakaan mikään löntystelylenkki ollut.
Tänä aamuna vaaka näytti lukemaa 75,8kg. Huisia! Kilo on pudonnut maanantain punnituksesta, mikä tuo tietysti motivaatiota jatkaa samalla linjalla. Nyt voisin vältellä vaakaa ensi maanantaihin saakka. (Ja paskat! En kuitenkaan malta. :D) Mutta voisin yrittää... Tällainen lipsuminen ei onneksi vaaranna projektia pahasti. Mutta hei! Kohta, jopa ensi viikolla, voisi olla mahdollista saavuttaa ensimmäinen, palkinnon arvoinen tavoite <75kg. Ei mikään pikkujuttu! Ja kun Kiloklubin nappulatkin ovat hohtaneet vihreinä koko viikon, voin taputella itseäni olalle. Erityisen merkittävää tämä on siksi, että parin viimeisen viikon aikana, alamäkeen kieriminen tuntui vääjäämättömältä, mutta sain kurssin korjattua, ja (kevyempi) elämä hymyilee jälleen.
Ja vielä semmoinen huomautus, että näin opiskelijaelämästä työelämään siirtyneenä olen oppinut taas huokaisemaan muiden mukana: Luojan kiitos, huomenna on perjantai! :D Ihanaa perjantaita, kanssakamppailijat!
Taistelu läskejä vastaan alkaa taas kerran uudelleen. Tämä ei ehkä ole aivan sadas kerta, kun aloitan kamppailun, mutta aika lähellä ollaan. Peilikuva on jälleen muuttunut entistä epämiellyttävämmäksi, ja elämäntavat kaipaavat remonttia. Jatkuva sairastelu ja paikkojen rapistuminen alkavat ärsyttää, kun ikääkään ei mittarissa ole kuin 26 vuotta. Tässä blogissa pyrin selvittämään niin itselleni kuin mahdollisille lukijoille, miksi se laihtuminen tuntuu olevan niin pirun vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti