Virheellinen ruumiinkuva

Lehdissä ja muissa medioissa on puhuttu jo useamman vuoden ajan siitä, kuinka monien ihmisten (varsinkin naisten) kuva omasta kehosta on hyvin virheellinen. Jossakin tosielämään perustuvassa make-over- tai laihdutusohjelmassa naisia käskettiin tunnistamaan nainen, joka on heidän kanssaan samaa kokoa, ja aina he taisivat valita liian suuren.

Minulla homma menee toisin päin. Luulen olevani pienempi kuin oikeasti olenkaan. Sain taas huomata tämän eilen, kun olin lähdössä ottamaan aurinkoa ulos ja puin bikineitä ylle. Kyllä, tämän vuoden alussa hommasin pitkästä aikaa bikinit, kun olin pikkuisen paremmassa kunnossa, ja olen nyt päättänyt niissä hillua, näytinpä kamalalta tai en. No, en ollut ihan tajunnutkaan, miltä näytän. En nimittäin ole viime aikoina hirveästi peilaillut itseäni. Vaikka olen tajunnut, että melkoista paisumista on tapahtunut, selässäni löllyvät läskimakkarat pääsivät silti yllättämään. Yh! Ei muuten ole kaunis näky...

Olen huomannut saman ongelman aiemminkin. Levittelen kaupassa farkkuja, jotka näyttävät minusta valtavilta, kun ne ottaa telineestä. Vaan kuinka ollakaan, farkut ovatkin olleet minulle liian pienet. Olen myös joskus ulkona liikkuessani miettinyt, että onkohan tuo tai tuo henkilö kanssani suurin piirtein saman kokoinen. Kun rupean asiaa tosissani pohtimaan, tajuan, että henkilöhän on minua varmaan pari vaatekokoa pienempi. Ja uskon, että tämä jälkimmäinen huomio on todempi.

Mitäs haittaa tästä nyt sitten on? kysyy joku. No, onhan se varmaan parempi kulkea käupungilla pää pystyssä ja luulla olevansa paremman näköinen kuin oikeastaan onkaan. Mutta olisi ollut myös ihan kiva viisi kiloa sitten tajuta, että nyt ollaan taas menossa väärään suuntaan. Pitää ilmeisesti ruveta peilailemaan ahkerammin.