Tämä aamu ei alkanut hyvin. Kävin vaa'alla, ja paino oli noussut yli 79 kilon. En edes muista, paljonko se tarkalleen oli, ja vaaka ei jostain syystä ollut siirtänyt tietoa nettiin. Masennuin jostakin syystä tuosta tuloksesta ihan älyttömästi. Ärsyttää! Ehkä eniten sen takia, että eilen teki ihan sikana mieli syödä kaikkea mahdollista. En kuitenkaan syönyt. Vaikkei viime viikko mennytkään ihan laihduttajan oppikirjan mukaan, ei painoa kuitenkaan pitäisi lisää tulla koko ajan. Vatsakin tuntuu jostain syystä valtavalta pallolta ja mitatessakin huomasin ympärysmitan kasvaneen.
Joo, voi olla vaan hetkellistä turvotusta, nesteitä etc. Se ei kuitenkaan poista vitutusta. Olen ollut jotenkin tosi saamaton ja väsynyt koko päivän, vaikka nukuinkin ihan hyvin. No, päädyin sitten ratkaisuun, joka ei varmastikaan ollut se paras mahdollinen. Päätin pitää huijauspäivän ja ostin suklaalevyn ja pussin lakuja. Vedin ne onnellisena menemään. Hmm... Mietin tuota pitkään ja hartaasti, joten mikään hetken mielijohteen repsahdus se ei ollut. Järkeilin sen siten, että nyt kun viikonloppunakin söin sokeripitoisia ruokia, ei ole kauhean paha, jos tässä vaiheessa höllään. Menee vähän niinkuin samalla eikä tarvitse ajatella, että sama lopettaa kokonaan tämä sokerittomuus. Lisäksi mietin, että vedän nyt kerralla vähän överiksi ja sen jälkeen taas keskityn.
Tekosyitä ja typerää paskanjauhantaahan tuo kaikki "järkeily" on, mutta uskon, että se auttoi. Nyt on taas jotenkin keskittyneempi olo ja motivaatio projektiin taas kohonnut. Tästä taas jatketaan. Takapakkia tuli, mutta siinä mielessä fiilis on parempi kuin yleensä: Ei ole sellaista "Aloitan taas maanantaina" tai "Tämä oli taas tässä" -oloa. Nyt syön hyvän iltapalan ja huomenna jatkuu. Pitää vielä vähän kiristää tuota sokerittomuutta. Yritän varautua paremmin päiviin omin eväin. Subit eivät kuulu ruokalistalle. Joo, niistä saa koottua suhteellisen terveellisiä ainakin moniin muihin pikaruokiin verrattuna, mutta ihan pullaahan ne leivät ovat ja juusto ja kastike kruunavat katastrofin. Mutta huomenna sen vasta kunnolla näkee, oliko tämä possuttelu hyvä idea. Usein kun se tahtoo jäädä sitten päälle: Huomenna, huomenna, huomenna... Nyt tarvitaan taas itsekuria ja päättäväisyyttä. Minähän jukolauta laihdun!
Kävin tänään siellä kehonkoostumusmittauksessa. Kirjoitan siitä oman postauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti