Helpommat kuukautiset

Pahoittelen suorasukaista otsikkoa, mutta en jaksanut keksiä jotain hauskaa puolukkapäiväjuttua, koska minua itseasiassa vähän ärsyttävät kaikki kiertoilmaisut, joita kuukautisista käytetään. No, itsekin puhun, että on "se aika kuusta".

No asiaan: Tällä hetkellä on nyt se aika kuusta. Viimeisen vuoden aikana lähes jokaisia kuukautisia on edeltänyt parin päivän jakso, jolloin olen ollut aivan jäätävän vittuuntunut kaikkeen. Huomasin sen ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten, kun olin työharjoittelussa, joka tehtiin pareittain. Parini oli hyvä ystäväni, mutta jostain syystä heti kahtena ensimmäisenä harkkapäivänä minulla meni hermot häneen ja ajattelin, että mitäs hemmettiä. Yleensä viihdyn hänen seurassaan loistavasti. Pelkäsin, että viisi harjoitteluviikkoa tulisi olemaan yhtä helvettiä. No, kolmantena päivänä onneksi tajusin, että eihän se johtunutkaan yhteistyöstämme tai varsinkaan ystävästäni, vaan ihanista tutuistamme hormoneista.

Siitä lähtien olen kiinnittänyt huomiota enemmän PMS-tyyppisiin kiukkuoireisiini. Välillä myös itkeskelen herkästi. No, tällä kertaa asia on ollut aivan päinvastoin. Olen välillä ollut aivan epänormaalin haltioitunut eri asioista ja muutoin mielialat ovat pysyneet suht tasaisina. No, niin tasaisina kuin ne minulla ylipäätään pysyvät... Tämän lisäksi kuukautiskivut ovat loistaneet poissaolollaan. Ei tuttuja alavatsa- ja selkäkipuja, jotka ovat olleet tuttuja vierailijoita.

Miksi nyt avaudun täällä kuukautisasioistani? Koska olen melkoisen varma, että tämän täytyy liittyä elämäntapamuutoksiin, joita olen viime aikoina onnistunut tekemään ja ylläpitämään. Voihan toki olla, että tämä menee satunnaisvaihtelun piikkiin, mutta todennäköisempää on kuitenkin se, että ruokavaliolla ja liikunnalla on sormensa pelissä. Verensokeri ei heittele sokerin (ja pääosin myös vehnän) puutteen vuoksi kovin pahasti. Liikunta taas tutkimustenkin mukaan helpottaa kuukautiskipuja. Jee! Toivottavasti hyvä olo jatkuu!

Tänään ruokailu on sujunut ihan mallikkaasti lukuunottamatta töissä syötyä ruokaa. Teen siis opettajan sijaisuuksia, joten syön ajoittain kouluruokaa. Olin ajatellut tarkistaa, mitä koulussa on tänään ruokana, mutta unohdin sen sitten. Oli puuropäivä. Perhana! Olisi pitänyt ottaa eväät. Olin vielä aamupalaksikin syönyt puutoa. Puuropäivän lounaaseen kuului lautasellinen puuroa, joka vielä minun tapauksessani oli maidotonta, koska olen laktoosi-intolerantikko. Lisäkkeenä oli vadelmahilloa, jota lappasin lautaselleni, muistaen vasta pöydässä annosta tuijottaessani, että tässähän kyllä varmaan on gramma jos toinenkin sokeria. Hups! Lisänä söin kaksi ruisleipää ja päärynän. Missä proteiini? Ei missään!! Ei ollut edes leikkeleitä tai juustoa leivän päälle. Surkeaa, sanon minä! Ikävää, että lapsetkin joutuvat tuollaisella pärjäämään.

Välipala

Söin kuitenkin aika paljon, joten pärjäsin tuolla aterialla puoli neljään, jolloin söin ruisleivän, jonka päälle laitoin tomaattia, avokadoa ja raejuustoa. Oli aika hyvää! Lisänä vielä muutama ananaspala. Sillä jatksoi tehdä viiden kilometrin juoksulenkin (n. 3km juoksua). Se tuntui yllättävän mukavalta. Pelkäsin, että jalat tuntuisivat tukkoisilta, mutta mitä vielä. Jaksoin hyvin juosta mäetkin ylös. Ja voin kertoa, että niitä löytyy täältä meiltä päin paljon! Päivälliseksi söin samaa ruokaa kuin eilen. Nyt juon viimeisiä pisaroita iltapalasmoothiesta, johon laitoin tuoretta ananasta, banaanin, avokadoa, luonnonjogurttia ja soijamaitoa. Hyvää tuli!

Mutta nyt lopetan tämän maratonsepustukseni. Huomenna en ehkä ehdi kirjoitella, sillä töiden jälkeen menen salille ja sieltä suoraan kaverin luo saunomaan ja pitämään Vain elämää -studiota. ;) Jaksamista huomiseen, kohta on viikonloppu!