Improvisaatiodieetti

Laihdutusblogeja lukevat ja uutta luettavaa hakevat ihmiset ovat varmaan huomanneet, mikä aika on taas alkanut. Fitfarmin Superdieetti (tai mikä se oikea nimi onkaan) on taas alkanut ja useissa blogeissa on ollut juttua sen aloituksesta. Ensimmäinen viikko on ilmeisesti nyt takana ja huikeat aloitusviikon lukemat herättävät tietysti hieman kateutta tällaisessa Juttailu-vastaisessa ihmisessä.

Ei minulla siis ole mitään sitä vastaan, että joku muu noudattaa Fitfarmin dieettejä, itselleni se vain ei varmaankaan sopisi. Ainakaan sen perusteella, mitä olen kuullut ja lukenut. Ensinnäkään en jaksaisi noudattaa niin tarkkaa ravintosuunnitelmaa, jonka joku toinen on suunnitellut. Onhan siinä oma helppoutensa, ja siksi tuo ravinto-ohjelma varmaan monille sopiikin, mutta minä kyllästyisin. Toinen juttu on se, että alkaisi väkisinkin ärsyttää, jos minulta kiellettäisiin terveellisiä asioita, kuten tomaattia. Muistan kerran edellisen työpaikassani kahvihuoneessa kuulleeni kovaäänisen keskustelun, jossa jotakin Jutta-dieettiä noudattanut kollega kirosi kovaäänisesti, että hän ei ymmärrä, miksei tomaattia saa syödä. Ei hän varmasti tomaatilla ole lihonut. Ja oikeassa olikin. En ole nyt aivan varma, onko juuri tomaatti kiellettyjen aineiden listalla, mutta ilmeisesti tällaisia rajoituksia on.

Ymmärrän toki tuollaisen hifistelyn olevan tarpeellista siinä vaiheessa, kun kadotettavana on enää lihasten päällä olevaa rasvaa, joka estää parhaan bikinifitness-kunnon. Mutta kun puhutaan tällaisista kaltaisistani reilusti ylipainoisista henkilöistä, kuulostaa tomaatittomuus lähinnä kikkailulta. Eriävän mielipiteen voi jättää kommentteihin. :) Tästä huolimatta toivotan kaikille Superdiettaajille tsemppiä urakkaan! Keinonsa kullakin, eikä tuo varmasti keinoista huonoimpiin kuulu.

Dieettiä, jota itse tällä hetkellä noudatan, voisi kutsua improvisaatiodieetiksi. Minulla ei nimittäin ole tällä hetkellä minkäänlaista ohjenuoraa syömiseni tueksi. En ole nyt pariin muutamaan viikkoon jaksanut laskea kaloreita. Jotenkin se tuntuu tässä elämäntilanteessa liian hankalalta. Olenkin pyrkinyt nyt vain syömään terveellisesti ja riittävästi jättäen kuitenkin sen verran vajetta energiansaantiin, että paino tippuu - arvioon perustuen kylläkin... Katsotaan, miten tämä sujuu. Jos paino ei putoa, pitää alkaa taas tarkkailemaan annoksia tarkemmin.

Tällä hetkellä harrastamani sokerittomuus tietysti luo tietyt raamit ruokailulle. Koska nimenomaan makea on minun heikkouteni, sokerin karsiminen ruokavaliosta helpottaa ruodussa pysymistä. Annoskoot eivät ole minulle se ongelma; lähinnä väärät valinnat lautasella. Ja viime päivinä ne valinnat ovat olleet ihan hyviä. Esimerkkinä lauantain herkutteluhetki, jolloin dippailin vihanneksia ja ruisnachoja. Yllättävän vähän on kyllä tehnyt edes mieli mitään herkkuja. Tänään kyllä pitkään mietin, voisinko venyttää omia rajojani vähäsen ja laittaa salaattiin pestoa. Pestossakin kun on sokeria. Lopulta jätin laittamatta ja olin tyytyväinen. Pastasalaatti oli oikein hyvää ilmankin - kiitos tuoreiden yrttien!

Nyt herkuttelen taas. Prismassa tein heräteostoksen, joka ei kaduta jälkikäteen. Ostin kaksi kypsää mangoa, joista toisen pilkoin iltapalajogurtin joukkoon minulle ja avomiehelleni. Ihanaa! Tätä lisää! Mangoa on tullut yleensä syötyä vain ulkomailla, mutta pitää syödä sitä useammin täällä kotonakin, vaikkei tuo nyt ihan lähiruokaa olekaan...

Syöntikypsä mango

Mangoa luonnonjogurtissa

Huomenna on edessä pieni haaste, kun näen ystävääni, ja menemme ulos syömään. Sokerittomuuden noudattaminen lienee hankalaa, mutta yritän tehdä muutoin mahdollisimman hyvän ratkaisun painonhallinnan huomioon ottaen. Käyn ennen sitä salilla, joten vaikka söisinkin pikkuisen tavallista rennommin, se vain auttaa lihasten kehityksessä - eikös vain? ;)