Olen jo jonkin verran perustellut päätöstäni ryhtyä sokerilakkoon. Listaan kuitenkin muutaman syyn, jotka minut saivat kokeilemaan tätä ensimmäisen kerran tuossa keväällä ja nyt uudelleen.
- Sokerikoukku. Kaikki, jotka ovat viimeaikoina lukeneet enemmän terveyteen/laihduttamiseen liittyviä lehtiä, ovat varmaankin lukeneet tutkimuksesta tai tutkimuksista, joissa on osoitettu sokerin stimuloivan samoja alueita avoissa kuin heroiinin. Aivan suoria johtopäätöksiä tästä ei varmaankaan voida vetää, mutta arkikokemuksenkin perusteella voidaan sanoa, että sokeri koukuttaa. Ja minä olen pahasti koukussa. Katkaistakseni tämän sokerinpuputuskierteen, koen itselleni parhaaksi mahdolliseksi tavaksi kieltäytyä (lähes) kokonaan sokerista.
- Selkeys. Vaikka minullakin on sokerilakossani muutamia lieventäviä asianhaaroja (en esimerkiksi jaksa tehdä elämääni liian hankalaksi, vaan syön yliopiston ravintoloissa ruokaa, joka sisältää sokeria), on sokerittomuudessa aika vähän vippaskonstimahdollisuuksia. Uskon olevani oikeassa, jos väitän ainakin aika suuren osan teistä kiertäneen karkkilakkoa kekseillä tai kaakaon juonnilla. Nostan käteni syyllisyyden merkiksi. Sokerilakossa ei ole vastaavia kiertoteitä. On toki olemassa sokerittomia herkkuja (jotkut sipsit, pop cornit), mutta koska itselleni makeat asiat ovat nimenomaan se ongelmakohta, koen juuri sokerin karsimisen oikeaksi liikkeeksi.
- Helppous. Tämä on vähän hämäävä kohta. Sokerin karttaminen ei todellakaan ole helppoa. Eikä edes sen bongaaminen tuoteselosteista. Huomasin sen viime keväänä. En esimerkiksi meinannut löytää yhtäkään leikkelekinkkua, jossa ei olisi sokeria. Ja vietin kaupassa pitkiä aikoja googlaillen eri aineiden nimiä. Mutta se taas on helppoa, että karsin kokonaisen ruoka-aineen pois. Voisinhan esimerkiksi karpata. Tällöin vahtisin hiilihydraatteja, ja koska niitä saa syödä niin vähän, runsassokeriset ruoat olisivat automaattisesti pois pelistä. Mutta silloin pitäisi vahtia niitä hiilihydraatteja. On paljon helpomaa lukea tuoteselosteesta: sokeria, siirappia tai mitä se milloinkin on kuin laskeskella hiilihydraattimääriä tms.
- Epäterveellisyys. Sokeri on ainesosa, jota elimistö ei kaipaa. Sokeri on viime vuosina noussut terveyskeskustelujen ykköspahikseksi, ja vaikka välillä olen skeptinen kaiken tämän huuhaan keskellä, uskon, että tässä on kyllä nyt jotain perää. En ole asiantuntija, joten en ryhdy tässä sokerin haittoja erittelemään, mutta ymmärrykseni mukaan niitä on paljon.
Tuossa nyt muutamia syitä siihen, miksi minä aloitin taas useamman viikon sokerittoman urakan. Miten ensimmäinen päivä on sujunut? No, heti piti käyttää oljenkortta, koska yliopiston ravintoloiden tarjonnassa sokerittomuus on vaikeaa saavuttaa. Söin tomaatti-vuohenjuustokeittoa, jossa jo tuoteselosteen mukaan oli sokeria, mutta muuten se oli varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Muuten ei ole ollut ongelmia. Vähän olisi tehnyt mieli napsaista avomiehen Pätkis-pussista verotusta, mutta en joutunut taistelemaan asian kanssa, koska minähän en syö sokeria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti