Nyt on tullut parina päivänä syötyä poikkeuksellisen hyvin, no ainakin päivällisen osalta. Eilen tapasin ystävääni, ja kävimme Memphisissä syömässä. Yllätin itseni ja tilasin lohta, mikä osoittautui oivaksi vaihtoehdoksi. Tykkään kyllä kalasta, mutta jostain syystä minun harvoin tekee mieli sitä ruoantilausvaiheessa, kun yleensä on aika kova nälkä. Pihvit ja hampurilaiset houkuttelevat tuolloin enemmän. Lohi oli kuitenkin hyvä vaihtoehto, ja kun perunatkin, jotka sen kanssa tulivat, olivat sellaiset järkevät (vrt. uppopaistetut ranskikset), ei ravintolapöhöä muodostunut. Perunoita en edes jaksanut syödä kaikkia. Majoneesia annokseen kuului jonkin verran, ja söinkin sen hyvällä omallatunnolla salaatin lisukkeena. Eilen kyllä ruoan jälkeen olisi tehnyt kovasti mieli jälkkäriä. Kävimme vielä istuskelemassa Coffee Housessa, jossa vitriineistä tuijotteli kutsuvasti jos vaikka mitä leivonnaista. Onneksi olen sokerilakossa. Ravintola-annokseenhan varmaan vähän sokeria oli solahtanut mukaan, mutta se menköön.
Olen tässä pohtinut sitä eilistä herkkuhimoa. Täydellä vatsalla, hyvin syöneenähän ei pitäisi enää tehdä mieli mitään. Minun kyllä usein tekee mieli jotain makeaa ruoan jälkeen, mutta nyt pysähdyin oikein kuuntelemaan sitä viestiä. Ja luulen, että eilinen olisi ollut hyvä tilanne herkutella sallitusti. Silloin oikeasti teki mieli jotakin kakkua tms., joten olisin osannut varmaan nauttiakin siitä. Toisaalta oli hyvä, että olen sokerilakossa, enkä siksi voinut sortua mihinkään tuollaiseen, vaan lipittelin vain kevytlimuani. Tuliko paha mieli, kun en saanut kakkua? Ei. Jäikö harmittamaan? Ei. Jäinkö jostain paitsi? No, enpä oikeastaan. Eli pärjään kyllä ilmankin sitä kakkua. Ja jopa aivan yhtä onnellisena. Tämän kun pystyisi muistamaan aina siinä tilanteessa, kun kaupan karkkihyllyllä kurottelee sitä megamättöpussia tai lappaa irtsareita lähemmäs puoli kiloa pussiin. Tai kun ostaa jäätelöpuikon- tai tuutin sijasta koko paketin, vaikka tietää varsin hyvin syövänsä sen itse. Huoh...
Tänään iski taas sellainen väsy-nälkä-karkkihimo. Söin vähän turhan pienen lounaan, kun nappasin vain pienen wokkiannoksen pakkasesta töihin ja kylkeen porkkanan, muutaman kirsikkatomaatin ja vähän kukkakaalia. Oikein terveellinen lounas siis, mutta lisää sitä olisi tarvittu. Olinkin sitten aika nuutunut, joten kun menin kauppaan, halusin kehitellä jotain hyvää päivälliseksi. Avomieskin on ollut aika
stressaantuneen oloinen, joten molemmat kaipasimme jotain herkkuruokaa.
Päivälliselle teinkin sitten broileria vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaattimössöllä. Ai mitä se on? No paistoin itse maustamiani broilerin fileitä ja tein niiden lisukkeeksi sellaista mössöä, johon tulee vain vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä. Herkkua! Lisukkeeksi tein kasviksista ratatouillen ja salsan sekoitelmaa. Parsakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia ja paprikaa öljyyn pannulle, paistetaan vähän aikaa ja lätkäistään perään vähän purkkisalsaa (taco sauce tms.). Tulee tosi hyvää! Voin suositella niillekin, jotka vasta harjoittelevat kasvisten syöntiä. Avomieheni oli aikanaan toooosi skeptinen, kun tuota ensimmäistä kertaa tehtiin, mutta sitten se siirtyikin saman tien toiveruokalistalle. Oli vaan niin nälkä (vaikka söin kyllä välipalaa kaupasta kotiuduttuani), etten edes kuvaa muistanut ottaa. No, ensi kerralla.
Nyt alkaa uni jo painaa, joten nukkumaan käy tieni. Huomenna on taas töitä, samoin perjantaina. Kauhean raskaita tällaiset viikot, kun pitää ihan kolmena päivänä töissä käydä. Ja ensi viikolla neljänä. Saa nähdä, mitä siitä tulee. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti