Ärsyttää! Olen taas lipsunut vanhoihin tapoihin. Salilla käynti on jäänyt ja ruokailu muuttunut epäsäännölliseksi puputukseksi. Kaikkea paskaa on tullut syötyä. Tällä hetkellä makaan flunssan kourissa kotona, ja kaverina vieressä on karkkipussi (joka muuten menee nyt kappiin, yök!).
Mistä moinen? Viime viikko oli tosi stressaava ja kiireinen. Muutimme viimeisetkin tavarat vanhasta kämpästä, mikä tarkoitti tuntikausien pakkaamista ja vanhan asunnon siivoamista. Lisäksi vielä kantaminen ja tavaroiden ahtaminen tänne remontin keskelle. Viikonloppuna oli tiedossa polttarit ja vauvakutsut. Ihanaa oli, mutta ei varsinaisesti mikään laihduttajan onnistujaviikonloppu, ja veihän sekin aikaa. Perjantai-iltana aloin väsätä juustokakkua yhdentoista aikaan, koska aiemmin vain ei kerennyt. Viime viikon siis tavallaan voin vähän antaa vielä itselleni anteeksi. En olisi millään ehtinyt mihinkään salille ja liikuntaa nyt tuli kuitenkin siivoamisesta ja kantamisesta. Syöminen... No joo, let's face it: En minä niitä irtokarkkeja olisi välttämättä tarvinnut, mutta auttoi se ehkä jaksamaan jynssäämistä vähän paremmin.
Mutta se, että olen vielä tälläkin viikolla jatkanut samaa pelleilyä, on raivostuttavaa. Kiirettä pitää edelleen, sillä olen ollut töissä ja lisäksi pitää kirjoittaa gradua. Lisämotivaatiota gradun kirjoitukseen ovat tuoneet päätään nostaneet työmahdollisuudet, joiden realisoitumiseen vaadittaisiin sitä tutkintotodistusta. Lisäksi on sitten tämä remppa. Jotenkin tämä sekainen elämä alkaa pikkuhiljaa syödä ihmistä. Vaikka onkin tekosyy, etten ole elänyt terveellisesti tämän sekasorron takia, ei se kauheasti motivoi salaattia pilkkomaan, kun ruokapöytä on yltäpäältä rakennuspölyssä ja täynnä työkaluja. No, keittiö saattaa hyvällä tuurilla olla kasassa viikonloppuna, joskin tasoja joudumme odottelemaan varmasti vielä hyvän tovin. Ne kun voi tilata vasta sitten, kun muu on asennettu. Rempan pitkittyminen johtuu siitä, että avomiehen on välillä ollut pakko käydä töissäkin. :)
En ole käynyt viikkoon vaa'alla, mutta epäilen, että paino on saattanut ponnahtaa samoihin lukemiin kuin tämän blogin kirjoittamista aloitellessa. Nyt tarvitaan siis sotasuunnitelma. Maanantaiaamuna aion kohdata todellisuuden ja astua vaa'alle. Voisin sunnuntaina laatia itselleni suunnitelman ruoista maanantaille ja ehkä tiistaillekin. Tiistaina on tiedossa myös uuden kuntosaliohjelman teko. Ja ei, en aio aloittaa maanantaina vaan heti huomenna. Huomenna syön terveellisemmin. Miksei tänään? Koska olen jo ostanut punaviiniä ja juustoa ja luvannut niitä avomiehelle. Eli huomenna, varmasti, lupaan...
Toivottavasti tämä pirhanan flunssa vain nyt hellittää nopeasti. Nyt aion aloittaa taas motivaationmetsästyksen. Nyt en jaksa etsiä mitään hienoa motivaatiolainausta lihaksikkaan laiheliinitytön kera, koska se tuntuisi teennäiseltä.Yritän olla jatkossa inspiroivampi.Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti