 |
| Helsingin keskusta 5.8.2014 |
Eilen illalla olo oli mukavan aikaansaanut. Kävin salilla ja sen jälkeen vielä jonkin aikaa istuskelin kirjastossa gradua naputtelemassa. Vaikka gradu nyt ei huimasti edistynyt, on tuo paremmin kuin monina muina päivinä. Salilla meinasi vähän hävettää, sillä hikoilin kuin pieni (tai oikeastaan aika suuri) sika. Siis kyllähän muutkin hikoilevat, mutta he tekevät sen siististi (?) koko kropasta. Minä hikoilen lähes kaiken pään kautta. Äitini on ristinyt itsensä, minut ja pikkuveljeni päähikoilijoiksi. Eihän siinä muuta, mutta kun jatkuvasti saa olla naamaa, niskaa ja päätä pyyhkimässä, ja silti tippoja ropisee ympäriinsä. Treenipyyhe oli ihan märkä. No, eipä salilla ole tarkoituskaan olla kovin seksikäs, mutta herranjestas!
 |
| Yritin demonstoida hikoilua pukkarissa treenin jälkeen. |
Syömisetkin sujuivat eilen ihan mallikkaasti. Kävin treenin jälkeen yliopistolla syömässä, mikä tietysti aina on noiden kaloreiden laskemisen kannalta hankalaa. Mutta harjoitin sellaista arvioivaa ruokasuunnittelua. Tuossa ravintolassa, jossa kävin, antavat työntekijät pääruokaa valmiiksi. Vaikka sanoin, etten halua ihan kokonaista annosta, tuli lihapullia niin monta, etten ihan kaikkia niitä "uskaltanut" syödä. Kirjastossa laskeskelin kaloreita ja jollakin arviolla sain vähän yli sen 520kcal, mutta jätin sitten välipalasta vähän syömättä. Oppisinkohan tosiaan vihdoin tällaista rennompaa painonhallintaa...? Koska varmastihan minun painonpudotusprojektini ei kaadu yhteen tai kahteen lihapullaan tai riisiannokseen. Kyllä minä aivan jollakin muulla olen lihonut. Siitä muuten voisinkin kirjoittaa myöhemmin tänään...
 |
| Tällainen ateria Unicafessa. Kaksi lihapullaa meni roskiin. |
Tänä aamuna herätessä oli edelleen sellainen olo, että eilen on jotain tullut tehtyä. Kaikki liikkuminen sattuu. Siis aivan kaikki. Vesilasin liikuttelu tuntui aamulla rintalihaksissa. :D Avomies kysyi, että eikö sitä tauon jälkeen voisi/pitäisi aloittaa vähän rauhallisemmin. Totesin, että paskat! Jos ruvetaan tekemään, niin ruvetaan sitten kunnolla. Ja pitäähän salitreenin tuntua. Vai kuka teistä voi väittää, että ei tunne pientä ylpeyttä jokaisen vihlaisun kohdalla, vaikka oikeasti sattuu aika paljon?
 |
| Uusi salitreenivihkoni :) |
Tänään pidän rauhallisemman päivän urheilun osalta. Oli tarkoitus lähteä kaverin kanssa vesijuoksemaan, mutta hänellä on vähän sekava työviikko, joten aikataulut menivät mutkikkaiksi. Menen ehkä avopuolison ja muutaman kaverin kanssa frisbee golfaamaan. En ole sitä juurikaan tehnyt, ja tuo muu (mies)seurue taas harrastaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Eli vähän mietin, viitsinkö mennä sinne riippakiveksi. Mutta se olisi sopivan rentoa reippailua (vähän tulee käveltyä plus matkat pyörällä), jota voi tehdä ulkona. Katsotaan menenkö vai käynkö vain kävelemässä.
Ja kuka sanoo, että laihdutusruoan pitäisi olla tylsää? Tällä hetkellä nautin sellaista lounasta, jollaista en varmasti ole koskaan ennen syönyt. Viime viikon jäljiltä oli kaapissa pinaattilettuja ja nakkeja, jotka pitää syödä pois huononemasta, joten kokosin aterian niiden ympärille: Neljä pinaattilettua, kaksi nakkia, pieni riisipiirakka margarinilla, kukkakaalia, porkkanaa, kurkkua ja paprikaa. Nam nam! 516kcal total. Ei siis varmastikaan kenenkään ravitsemusterapeutin suosittelema ateria, mutta ei kai aina tarvitse syödä salaattia ja kanaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti