Vaihteleva itsetunto

Minulla on suhteellisen hyvä itsetunto. Pidän itseäni suht fiksuna, varsinkin arkisissa asioissa. Toisin sanoen osaan käyttää maalaisjärkeä. Olen pääsääntöisesti ihan hauskaa seuraa ja tulen toimeen ihmisten kanssa hyvin. Leivon todella hyviä juttuja ja osaan laulaa huomattavasti keskivertoa paremmin. Sen sijaan olen melko laiska, pahantuulisena ärsyttävä (no toisaalta, kuka ei...?) ja yksi maailman surkeimmista piirtäjistä. Olen myös turhan utelias ja huono peittämään, jos en pidä jostakusta. Listaa voisi varmasti jatkaa pitkäänkin, mutta se olisi turhaa tässä yhteydessä.

Tuossa itsekuvailussa ei mainita vielä mitään ulkonäöstä. Miksi? No siksi, koska se on se asia, minkä vuoksi en voi sanoa, että minulla on hyvä itsetunto vaan vain suhteelisen hyvä. Ulkonäköni puolesta fiilikset itsestä vaihtelevat. Paljon. Ei voi edes sanoa, että päivästä toiseen, vaan hetkestä toiseen. Parissa minuutissa voi tapahtua jotakin sellaista, mikä saa minut ajattelemaan, että voisinpa vain olla näkymätön. Tai toisaalta huonon hiusaamun jälkeen saatan ovesta ulos astuttuani ollakin sitä mieltä, että kaikki vastaantulevat miehet vähän vilkuilevat minua kiinnostuneesti. Joopa joo...

Jos yritän ajatella aivan objektiivisesti itseäni, voisin sanoa olevani ihan sievä. Minulla on suomalaisittain eksoottiset ruskeat silmät, joista saan paljon kehuja, ja ollessani kassatyössä myös hymyäni kommentoitiin usein positiivisesti. Se, mistä ohikulkevien miesten kiinnostuneet katseet yleensä johtuvat, ovat valtavat rintani (kuppikoko vaihtelee I:n ja J:n välillä). Toisaalta taas en ole vartaloltani nykyisen länsimaisen kauneusihanteen mukainen liiallisten muhkuroiden vuoksi. Reidet ovat todella paksut ja ne korostuvat, sillä sääreni ovat hirvittävän lyhyet. Tämä tekee myös pohkeista hyvin turpeat. Käsivarret ovat melko paksun ja velton näköiset, ja viime aikoina myös vatsa on pyöristynyt inhottavasti. Ja ne rinnat saisivat siis olla vähän pienemmät.

Osaan kyllä tunnistaa itsestäni myös ulkonäöllisesti hyviä ja huonoja puolia. Mikä siihen hetkelliseen fiilikseen sitten vaikuttaa? Nyt aika paljon arvoinen vinkki, jonka monet ovat varmasti itsekin hoksanneet: Parhaita itsetunnon kohottajia on liikunta. Kuinka seksikkääksi voikaan itsensä tuntea pumpattuaan salilla pari tuntia tai kuinka kaunis sitä kokee olevansa juoksulenkin jälkeen? Aina tuo olotila ei kestä kauaa, mutta on kyllä kovemmankin rääkin arvoinen. Pienen suklaapatukan syömisen jälkeen taas saattaa tuntua siltä, että olen maailman rumin ihravalas. Vaikkei se patukka vielä missään näykään. Ei edes turvotuksena, jos se on pieni. Muita näin selkeitä tekijöitä en ole omaan hyvään fiilikseen löytänyt.

Totta kai se vaikuttaa, kuinka kotoisaksi tuntee olonsa vaatteissa. Tänään minulla oli päälläni mekko, joka ei sovi repun kanssa ollenkaan, koska se kiskoutuu ylös niin, että koko takapuoli on esillä. Ei siis ollut kovin seksikäs olo, kun olin minuutin välein kiskomassa mekkoa alas. Myös se, etteivät hiukset aamulla asetu kunnolla tai meikki menee vähän miten sattuu, vaikuttaa.

Mutta kummallista se on tämän ulkonäöllisen itsetuntemuksen vaihtelu. Toivottavasti se fiilis kääntyy sitä positiivisemmaksi, mitä vähemmän kannan rasvalöllöjä mukanani ja mitä enemmän minussa on lihasta treenaamisen jäljiltä.

Kaunista viikonloppua kaikille!

Täältä