Pieni painohistoriikki

Samanaikaisesti painonpudotusprojekini kanssa yritän pitää yllä myös kynsienkasvatusprojektia. :) En siis välttämättä kaipaa mitään megapitkiä raatelukynsiä, mutta sellaiset normaalit olis ihan kivat. Kynteni ovat siis maailman liuskoittuvinta sorttia, ja niitä on lähes mahdotonta saada kasvamaan. Nyt olen kuitenkin onnistunut saamaan ne johonkin mittaan, jota yritän pitää yllä jatkuvalla lakkaamisella. Tämä sepustus tähän alkuun, sillä tässä kynsilakkaa kuivatellessa on hyvä pohtia ja kirjoitella, miten tieni yli 80-kiloiseksi on edennyt.

Uusin ostos ekaa kertaa testissä

Olen pienestä pitäen ollut vähän pyöreä. Ainakin ensimmäisellä tai toisella luokalla muistan terveydenhoitajan tarttuneen asiaan. Pari vuotta sitten löysin päiväkirjan, jota olin kirjoittanut neljännellä tai viidennellä luokalla. Sieltä löytyvät ensimmäiset ruokapäiväkirjamerkintäni. Kauaa en niitä ilmeisesti jaksanut tehdä, mutta siis jo tuolloin olen ilmeisesti pitänyt itseäni liian suurikokoisena. Toden teolla kilot alkoivat kertyä yläasteella. Jostakin syystä minulla ja parilla kaverillani oli tapana jättää kouluruoka väliin ja usein söimme sen sijaan karkkia. Oman rahan lisääntyessä aloin muutoinkin ostella salaa karkkia. Lisäksi liikunta, joka on aina kuulunut jollakin tavalla elämään, muttui epäsäännölliseksi. Välillä oli kausia, jolloin kävin lähes joka päivä jossakin liikuntaharrastuksessa: jumpassa, tanssissa, ju-jutsussa... Teini-iän myötä liikunta kuitenkin väheni.

16-vuotiaana muutin Helsinkiin käydäkseni siellä lukion. Ensimmäisen lukiovuoden aikana kiloja taisi kertyä aika lailla. Ennen kuin sain ystäviä olin aika paljon yksin, joten täytin päiviä karkin ym. epäterveellisen syömisellä. Liikuntaharrastukset olivat jääneet aiemmalle kotipaikkakunnalle. Toisen ja kolmannen lukiovuoden asuin ystäväni kanssa. Noina vuosina aloitin jojoilun kierteen. Paino nousi ja laski vuoron perään melko rajustikin. Juhlimme aika paljon, mutta toisaalta olen ollut tunnollinen koululainen koko ikäni, joten varmasti myös koulupaineet aiheuttivat mussutuksen. En ehkä myöskään oikein vielä osannut syödä oikein.

Tuo lukioaikoina alkanut jojoilu on jatkunut näihin päiviin saakka. Viimeisten reilun viiden vuoden aikana painoni on sahannut 70 ja 85 kilogramman välillä. Aikamoista aaltoliikettä. Olen välillä saanut itseni pidettyä ruodussa pitkiäkin aikoja ja painoa on tippunut hurjasti. Sitten taas, kuin varkain, paino onkin noussut. En oikein tiedä, mitä noina nousukausina tapahtuu. Huomaan kyllä, että pari kiloa on tainnut painoa tulla, vaikka en aktiivisesti vaa'alla kävisikään. Silti en oikeastaan tee asialle mitään.

Käyttäytymistäni leimaa kuuriluontoisuus, ja myönnänkin syyllistyväni laihdutuskuuriajatteluun elintapojen muutoksen sijaan. Tällä kertaa yritän kääntää ajatteluani pidemmälle tähtäimelle, vaikka tässäkin blogissa puhun jatkuvasti projektista ym. Jatkan ajatusteni selvittelyä myöhemmin ja koitan valottaa sekä itselleni että teille lukijoille korvien välissä olevia asioita liittyen siihen, miksi lihon aina vain uudelleen ja miksi laihdutusyritykseni epäonnistuvat.

Tällaset tässä vaiheessa