Tänään on ollut omituinen päivä. Ei siis tapahtumien, vaan enemmänkin mielialojen puolesta. Lähdin aamupäivästä salille ja kävin sen jälkeen avomiehen kanssa syömässä yliopistolla. Jo ruokaillessa alkoi väsyttää, ja väsymys vain kasvoi sen jälkeen. Kävin kirjastossa ja kaupassa, missä hurahti melkoinen tovi. Olin kotona vasta neljän aikaan, jolloin olisi pitänyt alkaa ahkera kirjoitusrupeama. Sen sijaan iski joku ihme väsymys-masennus -kohtaus.
En jaksanut tehdä kertakaikkiaan mitään. Joo, ei ole mikään ihme, jos kirjoittaminen ei maistu, mutta en jaksanut myöskään katsoa televisiota tai datailla mitään tyhjänpäiväistä. Ainoa vaihtoehto siinä vaiheessa oli kömpiä sänkyyn ja ottaa päiväunet. Nukuin jonkin aikaa ja sen jälkeen jäin vielä sänkyyn, peiton alle, koska minua paleli ihan järjettömästi. Ja päällä minulla oli college-housut ja -paita ja olin tietysti tiukasti peittoon kääriytynyt. Mittasin kuumeenkin, kunhan viimein jaksoin nousta, mutta eipä se ihmeempiä näyttänyt.
Päikkäreiden jälkeen tein itselleni ruokaa: salaattia ja naudan lehtipihviä. Lehtipihvi oli varustettu kaupassa -30% -tarralla, joten päädyin sellaiseen herkkuun. Ruokajuomaksi otin vielä viiniä. Kaupasta olin ostanut myös Alpzirler-juustoa, joka on herkkuani, ja kaapista löytyi viinirypäleitä. Juustolla, viinillä ja rypäleillä sitten parantelin oloani, joka on edelleen viluinen ja pöllähtänyt sekä lisäksi ehkä pikkuisen hiprakkainen. :)
Sujuisikohan kirjoittaminen nyt...?
Taistelu läskejä vastaan alkaa taas kerran uudelleen. Tämä ei ehkä ole aivan sadas kerta, kun aloitan kamppailun, mutta aika lähellä ollaan. Peilikuva on jälleen muuttunut entistä epämiellyttävämmäksi, ja elämäntavat kaipaavat remonttia. Jatkuva sairastelu ja paikkojen rapistuminen alkavat ärsyttää, kun ikääkään ei mittarissa ole kuin 26 vuotta. Tässä blogissa pyrin selvittämään niin itselleni kuin mahdollisille lukijoille, miksi se laihtuminen tuntuu olevan niin pirun vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti