Tällä viikolla on tapahtunut laihtumisosastolla paljon. Vielä tiistaina aamupainoni oli 78,2kg, tänä aamuna tasan kilon vähemmän. Huisia! Odotettavissa on ensi viikon osalta varmaankin junnausta, ellei jopa painonnousua, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Täytyy siis suhtautua positiivisesti. Ehkä yritän alkuviikon olla käymättä vaa'alla, jolloin pikkuiset ylämäet eivät tallennu tietokantoihin. Sillon niistä ei tarvitse masentuakaan. :)
Vielä viikolla tuntui, ettei painonpudotus näy oikein missään, mutta nyt tässä viikonloppuna on ollut jotenkin sellainen olo, että kyllähän nämä housut pussittavat enemmän kuin ennen, ja onhan tuo vatsakin ehkä vähän sutjakampi. No, korvien välissä taitavat nämä asiat olla. Pääasia kuitenkin, että nyt on ihan hyvä fiilis ja motivaatiokin kohdallaan. Toivotaan, ettei kasvava gradustressi tuo mukanaan takapakkia. Tein eilen listaa asioista, joita vielä täytyy tehdä. Tuli pitkä lista...
Nyt pitäisi keksiä jotakin syötävää taas vaihteeksi...
Taistelu läskejä vastaan alkaa taas kerran uudelleen. Tämä ei ehkä ole aivan sadas kerta, kun aloitan kamppailun, mutta aika lähellä ollaan. Peilikuva on jälleen muuttunut entistä epämiellyttävämmäksi, ja elämäntavat kaipaavat remonttia. Jatkuva sairastelu ja paikkojen rapistuminen alkavat ärsyttää, kun ikääkään ei mittarissa ole kuin 26 vuotta. Tässä blogissa pyrin selvittämään niin itselleni kuin mahdollisille lukijoille, miksi se laihtuminen tuntuu olevan niin pirun vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti