Tänään on vähän väsyttänyt koko päivän. Töissä oli ihan mukavaa, kun lapset olivat syyslomafiiliksissä. Töiden jälkeen oli kuitenkin olo sellainen, että olisi tehnyt mieli raahautua kotiin ja sängyn pohjalle. Tie vei kuitenkin urheasti kuntosalille. Ei oikeastaan tullut edes mieleen, että voisin mennä kotiinkin. Vasta pukuhuoneessa mietin, että olisipa tyhmää tästä lähteä kotiin. Kuntosalin jälkeen ylämäen kävely tuntui ylitsepääsemättömältä hommalta, mutta selvisin bussipysäkille konttaamatta. Loppuilta onkin mennyt aika laiskoissa merkeissä. Tein sentään ruokaa.
Ilmeisesti energiansaanti jäi viime viikolla vähän vajaaksi, kun eilen ja tänään on koko ajan ollut nälkä ja kaikenlaisia syömishimoja. Tänään pyörin keittiössä, vaikka olin vasta syönyt ison annoksen kanawokkia, ja etsin jotakin mussutettavaa. Mietin siinä sitten, että mitä sitä söisi ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, ettei minun oikeastaan mitään tiettyä teekään mieli.
Kaikesta huolimatta olen siis pysynyt ruodussa. Loppuviikosta täytyy ehkä vähän herkutella, mutta tavallaan vaihtoehdot ovat vähän vähissä, kun tuo sokeri pysyy vielä seuraavat kaksi viikkoa kiellettyjen listalla. Ensi viikolla pitää varmaan jo valmiiksi miettiä jokin suunnitelma, jotta en tyhjennä Prisman karkkihyllyä kertaistumalla toisella kädellä itse tehtyjä mokkapaloja, porkkanakakkua ym. suuhun lappaen.
Olen kyllä tässä pohtinut sitä, että pyrin edelleen pitämään valkoisen sokerin nauttimisen ihan minimissään ja herkuttelemaan esim. hunajalla, agavesiirapilla, stevialla ja intiaani- tms. sokerilla makeutetuilla herkuilla. Noitahan en ole nyt käyttänyt myöskään. Niitä spesiaaliherkkuja pitää vaan vääntää sitten itse. Tai kai ainakin Ruohonjuuresta jotain löytyy, mutta itsetehty on tietysti aina parempi. :) Jos on hyviä ohjeita, saa vinkata. Laitan tänne sitten kokeiluistani todistusaineistoa. Jossain taisin juuri nähdä maininnan kirjasta, jossa oli tehty jälkiruokia ilman sokeria... Pitää tutkia. Ehkä se voisi olla se palkintokirja, jonka saan, kun 15 tarraa on kasassa. Enää pari puuttuu. ;)
Taistelu läskejä vastaan alkaa taas kerran uudelleen. Tämä ei ehkä ole aivan sadas kerta, kun aloitan kamppailun, mutta aika lähellä ollaan. Peilikuva on jälleen muuttunut entistä epämiellyttävämmäksi, ja elämäntavat kaipaavat remonttia. Jatkuva sairastelu ja paikkojen rapistuminen alkavat ärsyttää, kun ikääkään ei mittarissa ole kuin 26 vuotta. Tässä blogissa pyrin selvittämään niin itselleni kuin mahdollisille lukijoille, miksi se laihtuminen tuntuu olevan niin pirun vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti