Kuten olen aiemminkin tuskaillut, fiilis omasta peilikuvasta vaihtelee ihan miten sattuu. Joku päivä tuntuu siltä, että kyllähän sitä on kutistuttu ja toisena taas on maailman suurin pallomahafiilis. Nyt on pari päivää ollut sellainen olo, että ehkäpä sitä jotain on lähtenytkin... Liittyneekö sitten siihen alas pumpsahtaneeseen vaa'an lukemaan, tiedä häntä. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että jostain tuolta makkaroiden alta on kaivettavissa ihan normaali vatsa, ja ehkäpä leukaluutkin näkyvät vähän aiempaa kulmikkaampina.
Nukuin viime yön melko huonosti enkä aamulla saanut enää unta joskus kuuden jälkeen. Seitsemän aikaan nousin ylös kirjoittelemaan gradua. Sainkin pohdintaosuuteen muutaman ihan hyvän väläyksen. Avomiehellä meni tupareissa ja niiden jatkoilla vähän pidempään, ja hän könysi kotiin joskus puoli kahdeksan kieppeillä. Eivät ole meidän päivärytmit tänään menneet ihan kohdalleen. :)
Minä lähdin kymmeneksi salille ja huhkin siellä normaalit pari tuntia. Treeni sujui viinittelystä ja vähäisistä yöunista huolimatta tosi kivasti! Maastavedot, joiden kanssa olen tuskaillut (tooosi pienellä painolla) pitkään, alkavat vihdoin ottaa sujuakseen. Treenailun jälkeen kävin kaupassa (gradupelastajani Coca Cola Zeron varastot olivat uhkaavan vähissä) ja hain meille vielä Subit ruoaksi. Tänään siis vähän tämmöinen päivä, mutta antaa mennä. Nyt mussutan viinirypäleitä, kun tuli ihan kaamea karkintuska. Huomenna petraan taas ruokailua, vaikka tuskinpa tänäänkään tulee kaloripuolella yli mentyä. Lähinnä hiilareita tulee tankattua, mutta salitreenin jälkeen se ei ole kai ihan niin kamalaa. Ja huomenna ovat taas taekwondo-treenit.
Nyt väsyttää ihan kamalasti, kun yöunet jäivät niin vähille. Pitää mennä ajoissa nukkumaan. Yritän kuitenkin vielä jonkun tiivistelmän tuohon graduun rykäistä. Enää pari päivää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti