Itsekurin tulosta

Viimeksi juhlin hermojen pitämistä, vaikka mieliteot iskivät edestä ja takaa. Tänään voin taas juhlia mielenlujuuttani. Tulin juuri ystävieni tupaantulijaisista. Viiniä tuli kyllä nautittua jokunen lasillinen (ei kuitenkaan ihan hirveän paljoa...), mutta ruokapuolella pysyin loistavasti ruodussa. Karkkia ja sipsiä olisi kyllä ollut tyrkyllä, mutta tyydyin ottamaan yhden lihapasteijan ja salaattia, joita myös oli talon puolesta tarjolla. En edes dippaillut kasviksia, koska tiesin dipeissä olevan sokeria. Joo, niin siinä lihapasteijassakin varmaan oli, mutta aika vähissä määrin.

Ei siis voida sanoa, että olisi mikään laihduttajan riemuvoitto tämä päivä, koska viiniä kuitenkin join enkä tyytynyt yhteen tai kahteenkaan lasiin. Mutta kyllä olen silti aika ylpeä, ettei kieltäytyminen muista herkuista tehnyt edes kovinkaan pahaa. Tämä pitää yrittää muistaa myös jatkossa, vaikka hölläänkin vähän tässä sokerilinjassani. Pärjään ilman herkkujakin. Joku saattaa pitää tätä minun ei sokeria, mutta kyllä viiniä -linjaani vähän hölmönä ja tekopyhänä, mutta tällä nyt mennään, ja itsestä se tuntuu hyvältä. Viinin lipittely kun ei ole päivittäistä, kuten esimerkiksi karkkien syönnin kanssa saattaa helposti olla.

Tänään myös vaaka esitti kiitoksensa siitä, että olen malttanut työstää gradua normaalin, terveellisen ruoan voimin. Aamulla vaaka näytti lukemaa 76,5kg. Kummallista tämä minun painoni kehitys. Ensin junnaillaan viikon verran, ja sitten humps! Puoli kiloa veks. No, lähtee miten lähtee.

Nyt kuitenkin nukkumaan, sillä huomenna pitää jaksaa käydä salilla ja kirjoitushommiakin olisi koko loppupäiväksi. Gradun palautus siis tiistaina, eli vähiin käyvät päivät. :/