tiistai 7. lokakuuta 2014

Laskeva painokäyrä

Tässäpä lupaamani painopäivitys. Tämänaamuinen paino oli 78,2kg eli oikein mukava lukema. Tai siis totta kai katselisin mieluummin vaikkapa vitosella alkavaa lukua, mutta nyt tarkastellaankin painoa suhteessa viimeaikaiseen kehitykseen. Pitkään junnaillut ja aaltoliikettä tehnyt painokäyrä on muuttunut laskevaksi. Kai tämä kaloreiden kyttääminen sitten kuitenkin on itselleni se oikea tapa, vaikka kuinka yritin muuta väittää.

Vaikka edelleenkin noudatan tavallaan lanseeraamaani improvisaatiodiettiä, pitää ruokien merkkailu minut jollakin lailla paremmin ruodussa. En pystykään vähättelemään syömisiäni, kun kaikki kirjataan ylös. Olen aiemmin pitänyt itseäni kuitenkin sillä tavalla rehellisenä syöjänä, että tiedän itse kyllä, mitä olen suuhuni laittanut. Monissa terveyslehdissähän on aina silloin tällöin niitä juttuja, joissa kerrotaan, kuinka "vahingossa" tulet syöneeksi jopa 500kcal ylimääräistä päivässä: keksi siellä, kourallinen sipsejä täällä, maistelua ruoanlaiton lomassa, lasten ruoantähteet... Kyllä te nämä tiedätte. Minulla ei varsinaisesti ole tuollaista vahinkosyömistä. Kyllä minä tiedostan hyvinkin selkeästi, milloin käsi on käynyt karkkipussilla tai höylännyt muutaman ylimääräisen juustosiivun. Minä kun tunnen niistä jokaisesta huonoa omaatuntoa, silloinkin kun se olisi aiheetonta.

Tämä onkin yksi niistä asioista, joista kovasti tahtoisin eroon. Itseni syyllistäminen syömisistä. Syyllistäminen on tavallaan turhaa silloinkin, kun siihen olisi aihetta. Eihän asialle jälkikäteen mitään voi. Oksenteluun tai vastaavaan kun en sentään ole vielä sortunut. Syöty mikä syöty. Totta kai aina voi oppia tulevaa varten. Mutta se se vasta turhaa on, että syyllistää itseään silloinkin, kun on oikeasti ajatuksella itselleen jonkun herkun sallinut. Milloinkahan se pieni paha noita jossain takaraivoni perukoilla lakkaa nalkuttamasta: "Kannattaako nyt tuotakaan pikku pussia syödä, sinä senkin läskipossu?!" Ehkä sitten, kun tämä ylipaino on taltutettu... En tiedä. Sitä odotellessa.

Tulipa yhtäkkiä vuodatettua, vaikka tarkoitus oli tosiaan vain päivittää painokuulumisia. Sortumisia kun ei todellakaan ole tänään tapahtunut. Aamupalaksi tein tuhdin smoothien ja lounaaksi söin kasvissosekeittoa raejuustolla ryyditettynä. Matkalla salille söin välipalaksi jogurttia, jossa oli mustikoita, vadelmia, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta. Päivälliseksi pyöräytin pinaattimunakkaan, jonne lisäsin aurinkokuivattuja tomaatteja sekä vuohenjuusto-tomaatti-paprika -leivän ja vähän kurkkua, jotka huuhtelin alas maidolla. Kasassa noin 1500kcal ja yli kilo kasviksia. Aikamoista!

Huomenna on tiedossa kiireinen päivä, joten täytyy varmaankin valmistella jotain evästä taas mukaan, jottei iske turhia herkkuhimoja. Sokerilakko kyllä meinaa vähän ärsyttää, kun gradua pitäisi tehdä illan pimeyteen saakka. Olisi niin paljon kivempaa istua kirjastolla irtsaripussin kanssa. Pysyn lujana, ehkä viinirypäleitä...

2 kommenttia:

  1. Tosi hienoa kuulla, että sulla toimii kaloreiden laskeminen. Itsekin käytin Kiloklubia joskus aikoinaan ja kaikki meni alussa hyvin, mutta täydellisyydentavoittelijana homma meni ihan överiksi, kuten olen aikaisemminkin kertonut. Sitä rupesi laskemaan jokaikistä kurkkusiivua, kahviin lorautettuja maitotilkkoja, kaikkea aivan aiheetonta... Tavallaan tekisi mieli kokeilla pitää vaikka ihan perusruokapäiväkirjaakin ilman laskemista.

    Pystyn niin hyvin samaistumaan tuohon syyllisyyden tuntemiseen. Tsemppiä sulle ja onnea hyvästä edistymisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös ollut paha tapa sortua liian tarkkaan nyhertämiseen. Ahdistun, kun en löydä juuri oikeaa tuotetta. Mutta yritän opetella vähän höllempää linjaa sen suhteen. Kiitos kannustuksesta! :)

      Poista