Heräsin tänä aamuna noin varttia yli viisi. Herätyskellon herätykseen olisi ollut vielä tunti aikaa, mutta uni ei enää tullut sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Olo ei todellakaan ollut pirteä. No, ehdinpähän ensimmäistä kertaa tällä viikolla nauttia aamupalan rauhassa. Muina päivinä kun on tullut aika kova kiire. Työpäivä kesti kahdeksasta vähän yli yhteen. Lounasta nautin koulussa, oppilaita vahtien (jauhelihapihvejä ja muusia). Töistä kiiruhdin suoraan graduryhmään antamaan rakentavaa palautetta toisen opiskelijan työstä. Bussissa matkalla yliopistolle söin jo eilen illalla valmiiksi sekoittamani jogurtin (jogurttia, vadelmia, mustikoita, pellavansiemeniä ja hasselpähkinärouhetta). Graduryhmästä siirryin suoraan kirjastoon ja kirjoitin ahkerasti kolmisen tuntia.
Oli tarkoitus käydä syömässä jossakin, mutta kerrankin työ imaisi minut mukaansa, joten päätin, että lähden seitsemän aikaan kotiin ja syön vasta sitten. Mikäs tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? Selvitin tuon päivän sortumatta herkutteluun. Väsymys + kiire + huono syöminen on yleensä aivan mahdoton yhtälö. Okei, tunnustan. Hain Subista patongin kotiin, mutta se oli toisaalta harkittu ratkaisu. Tarkoitus oli ollut joka tapauksessa syödä jossain muualla kuin kotona, ja vaikka Subway ei ole se paras ratkaisu, ei se varmasti ole se pahinkaan. Harkitsin nimittäin myös Kerrosateriaa, mutta se on kyllä ehdoton ei-ruoka. Kalorit ovat näemmä pysyneet ainakin Kiloklubiin klikkailemani arvion perusteella kohtuullisina. Kuitupallero jää väkisin punaiseksi, koska Subin leipä ei ole tarpeeksi runsaskuituista.
Nyt väsyttää kyllä niin turkasesti, että täytyy ruveta nukkumaan. Huomenna tiedossa kirjoituspäivä. Voisin myös aamulla jaksaa vähän mittoa itseäni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti